Copyright © Tasavallan presidentin kanslia
”EU:n keskeisen kilpailukyvyn uudistaminen rakenneuudistuksen kautta” -keskustelutilaisuus
Me eurooppalaiset olemme saaneet aikaan paljon. Olemme tottuneet ajatukseen, että me – meidän yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme – olemme menestyksen perikuva ja malli. Olemme eläneet uskossa, että meidän elämäntapamme jotenkin itsestään takaa menestyksen ja vakauden.
Olemme neuvoneet muita hyvinvointivaltion kehittämisessä. Oletuksena on ollut, että köyhien kansantalouksien vaurastuessa niistä tulee ”eurooppalaisempia” tai ”länsimaisempia”. Muistan jopa jonkun puhuneen ”historian lopusta”.
Tähän olemme tottuneet. Mutta tätä emme voi enää jatkaa. Emme voi toimia niin kuin mikään ei olisi muuttunut. Sillä tilanne on muuttunut. Muut ovat muuttuneet, ja mekin olemme muuttuneet. Historia elää ja kehittyy edelleen.
* * *
Euroopan talouskriisistä on opittu paljon. Ensinnäkin olemme oppineet arvioimaan muita uudella tavalla. Olemme huomanneet, että kehittymiseen ja menestymiseen on useita eri polkuja. Olettaisin myös, että toiset – jotka ovat selvinneet talouskriisistä paremmin kuin me – tarkastelevat Eurooppaa eri silmin kuin ennen.
Viime vuosina markkinoille on ilmaantunut uusia kilpailijoita. Monet näistä kilpailevat meidän yritystemme kanssa ja pääsevät jopa edellemme. En halua puhua ”uhasta” kilpailijoiden tai nousevien kansantalouksien taholta. Olemme ylistäneet kilpailun etuja ja rohkaisseet muita omaksumaan markkinaehtoisen toiminnan periaatteita. Jos todella haluamme elää niin kuin opetamme, niin meidän pitäisi olla yksinomaan tyytyväisiä uusien kilpailijoiden ilmaantumisesta, sillä tämähän osoittaa meidän politiikkamme toimivan. Helppoa se ei kuitenkaan aina ole.
Yrityksen aiempi hyvä suoritus ei takaa sen tulevaa menestystä. Toinen oppimamme asia on, että tämä pätee myös valtioihin. Menneisyyden saavutukset eivät takaa loistavaa tulevaisuutta. Huonojen poliittisten päätösten kanssa pystyy ehkä elämään vähän pidempään jos on vauras, mutta lopulta rahat loppuvat.
Nämä kaksi opetusta on helppo ymmärtää. Kolmas opetus on kivuliaampi. Euroopan on mietittävä uudelleen ja uudistettava useita asioita ja rakenteita, jotka sisältyvät vanhaan, esikuvaksi nostettuun kehitysmalliimme. Tätä ei ole sinänsä vaikea ymmärtää, mutta on hyvin vaikeaa hyväksyä, sopia ja toteuttaa ne toimenpiteet, jotka on pakko tehdä.
Päättäjien kannalta tilannetta pahentaa vielä se, että Euroopan on kohdattava kaksoishaaste. On puututtava sekä akuuttiin kriisiin että epävarmaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä saattaa tuntua siltä, että käynnissä olevan kriisin hallitseminen on vaikeinta, mutta saattaa hyvin olla, että tulevaisuuden haasteiden kohtaaminen tulee olemaan vielä vaikeampaa.
Minun on sanottava, että Euroopan talouden pelastamiseksi on tehty monia oikeita toimenpiteitä, ja eräitä vääriäkin. Mutta kokonaisuutena arvioiden talouskeskustelu Euroopassa on ollut masentavaa ja keskittynyt vääriin asioihin. Me riitelemme siitä, miten velkaantua lisää. Keskustelemme siitä, kuka on tai kenen pitäisi olla vastuussa kenenkin veloista. Olemme ikään kuin valitsemassa, millä hissillä lähteä alaspäin. Tämä osoittaa, että olemme ottaneet vasta ensiaskeleet kilpailukykymme palauttamiseksi.
* * *
Euroopan kansallisvaltioiden tapaan Euroopan unioni rakentuu lainsäädännölle, ja sitä on aivan riittämiin jo nyt. Mutta silti nykytilanteeseen pyritään vaikuttamaan säätämällä uusia lakeja ja sääntöjä. On houkuttelevaa ajatella, että tiukemmat säännöt ovat välttämättömiä julkisen talouden korjaamiseksi. Näemmehän euroalueella selvästi, mitä siitä seuraa jos sääntöjä ja sopimuksia ei noudateta.
Mutta säännöt eivät itsessään merkitse mitään, jos itsekuria ja luottamusta ei ole. Voidaan hyvin väittää, että meillä oli aivan riittävästi ja riittävän hyviä sääntöjä. Mutta monilla meistä puuttui itsekuria, ja sen seurauksena luottamuskin rapautui. Me voimme laatia vaikka kuinka erinomaisia sääntöjä itsellemme, mutta ne ovat hyödyttömiä jos emme pysty elämään niiden mukaan. Tyhjille iskulauseille rakentuva yhteisö ei kestä aikaa. Ja historia arvioi kaikki iskulauseemme.
Olen varma siitä, että EU:n ja sen kilpailukyvyn elvyttämisessä ei ole kyse vain taloudesta. Pohjimmiltaan kysymys on poliittinen. Talousongelmiamme ei voi ratkaista teknokraattisin tai oikeudellisin keinoin, niin kätevältä kuin se kuulostaisikin. Ongelmamme on ratkaistava demokraattisen poliittisen neuvottelun kautta Euroopan yhteiskunnissa ja niiden välillä. Jos näin ei tehdä, sosiaalinen yhtenäisyytemme ja vakautemme vaarantuu, ja tästä seuraisi kokonaan uusia ongelmia.
Toki poliittinen prosessi on vaativa, epävarma ja välillä sotkuinenkin. Mutta se on ainoa prosessi, jolla saavutetaan laillisia ja siksi kestäviä ratkaisuja. Kyse ei ole siitä, pitääkö politiikkaa hallita, vaan siitä, miten sitä pitää hallita.
Kovat tosiasiat on tunnustettava, mutta yhtä lailla on tunnustettava Euroopan voima. Euroopan unioni on edelleen kaupankäynnin ja investointien suurvalta. Se antaa eniten kehitysapua maailmassa. Monet Euroopan maat ovat edelleen maailman kilpailukykytilastojen kärjessä. Eurooppa on merkittävän innovaation ja tutkimuksen tyyssija. Oma kotimaani Suomi sekä muut Pohjoismaat ovat toistaiseksi selviytyneet melko hyvin. Mutta kuten edellä sanoin, tämä ei takaa menestystä tulevaisuudessa.
Haluaisin myös lisätä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus, oikeusvaltio, demokratia, ihmisoikeudet ja ympäristönsuojelu eivät sulje pois taloudellista menestystä. Ne ovat asioita, joihin jokainen valtio joutuu jollain tavalla puuttumaan jossain vaiheessa. Eurooppa on tehnyt sen omalla tavallaan, mutta lähestyipä näitä asioita miten tahansa, niin jotenkin niihin on puututtava. Ne ovat globaaleja asioita, jotka koskettavat meitä kaikkia. Ne eivät ole ainoastaan eurooppalaisten omaisuutta. Ei meillä ole niihin yksinoikeutta.
* * *
Jos Euroopalla on vakavia haasteita ratkottavanaan, niin entäpä muilla maailman valtioilla? Jatkuuko menestyjien katkeamaton voittokulku? Itse olen sitä mieltä, että jokainen valtio joutuu ennen pitkää kohtaamaan vaikeita aikoja ja ratkaisemaan vakavia ongelmia. Niitä on mahdoton välttää tai ohittaa maailmassa, jossa kaikki asiat kytkeytyvät yhteen. Ongelmia on erilaisia, erikokoisia ja eri tahtiin eteneviä. Jotkut valtiot joutuvat kohtaamaan suurempia vaikeuksia kuin toiset.
Näissä olosuhteissa menestystekijöiksi nousevat sitkeys ja kyky sopeutua muutoksiin. Yhä useammat valtiot tulevat saavuttamaan ainakin kohtuullisen vaurauden tason, mutta sitkeimmät ja innovatiivisimmat niistä tulevat muodostamaan maailman uuden yläluokan. Euroopan on ehdottomasti myös pyrittävä ylläpitämään ja kehittämään näitä ominaisuuksia.
Lopuksi haluaisin sanoa, että pohjimmiltaan kysymys ei ole ainoastaan Euroopasta tai muiden talouksien noususta. Kysymys ei ole meistä ja heistä, vaan meistä kaikista. Me kaikki joudumme puuttumaan maailmanlaajuisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen. Tältä kannalta kasvavien talouksien nousu on hyvä asia. Edistyneiden kansantalouksien määrän lisääntyminen on positiivinen asia, sillä silloin on enemmän valtioita ja yrityksiä, jotka kykenevät luomaan niitä ratkaisuja, joita tarvitsemme koko ihmiskuntaa koskeviin uhkiin.
* * *
Meidän on ajateltava uudelleen ja uudistettava monia asioita, jotta saamme Euroopan talousnäkymät jälleen nousuun. Ensiksikin meidän on tunnustettava tilanteen vakavuus, olipa todellisuus miten vastenmielinen hyvänsä. Me tarvitsemme toimenpiteitä ja sääntöjä, mutta ennen kaikkea tarvitsemme rohkeutta, itsekuria ja luottamusta. Näitä on rakennettava yhteiskunnissamme ja niiden välillä poliittisen prosessin kautta. Näiden periaatteiden kehittämisen ohessa meidän on tehtävä yhteiskunnistamme ja kansantalouksistamme sitkeämpiä ja innovatiivisempia, jotta pystymme kilpailemaan muiden kanssa ja vaikuttamaan yhteiseen tulevaisuuteemme.