(muutosvarauksin)
On ilo osallistua tähän vuotuiseen Club Itämeri -tapahtumaan. Tapahtuman, kuten myös John Nurmisen säätiön tavoitteena on, että voisimme vielä jonain päivänä nauttia puhtaasta Itämerestä. Valitettavasti tämä tavoite on vielä kaukana.
Kuten tiedämme, Itämeren tila on huonontunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Sen arvellaan tällä hetkellä olevan maailman saastunein meri. Tämä on meille paitsi häpeällistä, mutta myös täysin sen kuvan vastaista, jonka haluamme antaa maailmalle. Väitämme edustavamme vaurasta ja teknologisesti edistynyttä Pohjois-Eurooppaa. Samaan aikaan emme ole kuitenkaan onnistuneet suojelemaan Mare Nostrumiamme. Emme voi käyttää tekosyynä edes tietämättömyyttä, sillä kattavia tieteellisiä tutkimustuloksia on ollut saatavilla jo pitkään.
Olisi houkuttelevaa pohtia, miten ja miksi olemme epäonnistuneet niin pahasti Itämeren suojelussa. Menneisyyden vatvomisen sijaan meidän on kuitenkin katsottava tulevaisuuteen. Meidän on keskitettävä kaikki voimavaramme Itämeren pelastamiseen. Aiemmista epäonnistumisista huolimatta nykytilanne ei ole toivoton. Päinvastoin, meillä on kasapäin syitä sanoa: ”Kyllä tämä onnistuu”.
Ensinnäkin, on erittäin tärkeää, että ongelman vakavuus ja kiireellisyys tiedostetaan hyvin. Tiedotusvälineet ovat tehneet hyvää työtä kiinnittämällä ongelmaan säännöllisesti huomiota ja seuraamalla käynnissä olevaa työtä.
Myös toinen ehto on jo toteutunut. Kuten jo mainitsin, vuosien tutkimustyön ansiosta meillä on melko kattava käsitys Itämeren ekologisesta tilasta. Tiedämme, mistä tekijöistä saastuminen pääosin johtuu. Toisin sanottuna tiedämme, mikä tauti potilastamme Itämerta vaivaa ja mikä sen aiheuttaa. Meillä on myös tarpeeksi tietoa lääkkeistä, joita tarvitaan.
Optimismiin on vielä kolmaskin hyvä syy. Toimimme alueella, jossa on hyvin toimivat instituutiot ja alueelliset yhteistyöverkostot. Ympäristöalalla Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio HELCOM tarjoaa puitteet tarpeellisista toimenpiteistä sopimiselle.
Vuonna 2007 HELCOM hyväksyi Itämeren toimintaohjelman. Sen tavoitteena on Itämeren palauttaminen hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2012 mennessä. Kaikki yhdeksän Itämeren maata ja Euroopan komissio ovat sitoutuneet toteuttamaan toimintaohjelmaa, jossa rehevöityminen, vaaralliset aineet ja merenkulkuun liittyvä toiminta tunnustetaan Itämeren ongelmien perimmäisiksi syiksi. Nyt on tullut aika osoittaa, että teot puhuvat enemmän kuin sanat.
Kahdeksan yhdeksästä HELCOM-maasta ovat myös Euroopan unionin jäseniä. Tämä tarkoittaa, että EU voi ja sen pitää huolehtia, että sen jäsenvaltiot todella tarttuvat toimeen. EU on antanut useita direktiivejä, joiden tavoitteena on jäsenvaltioiden vesihuollon laadun parantaminen. EU on myös sitoutunut Itämeren pelastamiseen Itämeri-strategiallaan. Strategian ympäristötavoitteet perustuvat pitkälti asiaankuuluviin direktiiveihin ja HELCOMin Itämeren toimintaohjelmaan.
Luonnollisesti, Itämeren pelastaminen ei ole ainoastaan EU-maiden vastuulla. Hyvä uutinen on, että myös HELCOMin yhdeksäs jäsen Venäjä kiinnittää yhä enemmän huomiota ja osallistuu Itämeren suojeluun. Haluan antaa tästä kolme esimerkkiä. Ensinnäkin, Venäjä osallistuu aktiivisesti pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuteen. Tästä osoituksena on se, että Venäjä on kanavoinut varoja kumppanuuden puitteissa toteutettaville hankkeille. Näistä merkittävimpänä mainittakoon Pietarin lounaisen vedenpuhdistamon rakentaminen.
Toiseksi, Venäjä on hyväksynyt Luoteis-Venäjän kehitysstrategian. Uskon, että strategian avulla voidaan kehittää EU-maiden ja Venäjän yhteistyötä Itämeren pelastamiseksi.
Kolmanneksi, Venäjä on kertonut valmiudestaan isännöidä toista Baltic Sea Action Summit -huippukokousta, joka järjestetään Pietarissa. Toivomme, että tämän seurauksena Venäjän hallinto niin valtio- kuin alue- ja paikallistasoilla kuten myös yksityiset yritykset tekevät enemmän sitoumuksia Itämeren hyvinvoinnin edistämiseksi.
Juuri tällaista toimintaa tarvitaan, sillä vaikka tiedostamme ongelmat, tarvitsemme lisää varoja. Hallituksilla on taloudellisesti vaikeat ajat. Tällaisina aikoina ympäristö nähdään helposti ylellisyyshyödykkeenä, johon ei tarvitse panostaa, kun rahat ovat vähissä. Tällainen ajattelu on lyhytnäköistä ja perustuu harhaluuloihin. Tästä syystä tarvitsemme kipeästi Baltic Sea Action Summit -huippukokousten ja John Nurmisen säätiön kaltaista toimintaa.
John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hankkeet ovat osoittautuneet erinomaiseksi esimerkiksi siitä, miten yksityinen sektori voi edistää merkittävästi Itämeren puhdistumista. Säätiö on päättänyt noudattaa toiminnassaan liiketoiminnan periaatteita. Hankkeiden täytyy olla kustannustehokkaita ja saada aikaan konkreettisia tuloksia mahdollisimman lyhyessä ajassa. Lähestymistapa on ollut menestys.
Säätiön toiminta on jaettu kahteen toimintalinjaan. Yhtäältä säätiö hoitaa potilastamme toteuttamalla hankkeita, joilla torjutaan yhtä suurimmista saastumisen aiheuttajista, nimittäin Itämeren rehevöitymistä. Säätiö on hankkinut varoja tällaisiin hankkeisiin jo lähes kymmenen vuoden ajan. Toinen viimeaikainen säätiön menestystarina on ollut sen toiminta Kingiseppissä, missä se auttoi saamaan Lugajoen fosforipäästöt kuriin.
Lisäksi John Nurmisen säätiö on osallistunut ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon. Se kehittää laivaliikenteen valvontajärjestelmää, jolla pyritään parantamaan lisääntyvän meriliikenteen turvallisuutta. Molemmilla toimintalinjoilla pyritään vaikuttamaan positiivisesti HELCOMin Itämeren toimintaohjelman määrittelemiin keskeisiin haasteisiin.
* * *
Niillä meistä, jotka ovat voineet nauttia puhtaasta tai ainakin puhtaammasta Itämerestä, on myös velvollisuus huolehtia siitä, että myös lapsemme ja lapsenlapsemme pääsevät nauttimaan siitä. Itämeren pelastaminen on välttämätöntä. Se on myös mahdollista. Meidän on vain tehtävä sinnikkäästi valmiiksi se, minkä olemme aloittaneet ja pyrittävä vahvemmin kohti päämääräämme eli Itämeren puhdistamista vuoteen 2021 mennessä. Toivottakaamme tervetulleiksi kaikki, jotka haluavat osallistua näihin pyrkimyksiin ja kilpailkaamme toistemme kanssa yhteistyön hengessä – ei tavoitellaksemme voittoa itsellemme vaan varmistaaksemme, että lopullinen voittaja on Itämeri.
Toivon John Nurmisen säätiölle menestystä sen mittaamattoman arvokkaaseen työhön. Uskon vakaasti, että pian koittaa päivä, jolloin puhdas Itämeri on tosiasia eikä enää pelkkä tavoite.