Arvoisat suurlähettiläät, hyvät naiset ja herrat,
Jälleen kerran on suuri ilo toivottaa Teidät kaikki tervetulleiksi presidentinlinnaan. Kuten aina, nämä päivälliset edustavat sekä jatkuvuutta että muutosta.
Jatkuvuutta siksi, että noudatamme perinnettä ja tuomme yhteen kaikki diplomaattiyhteisön suurlähettiläät kerran vuodessa.
Muutosta siksi, että toivotamme tervetulleiksi tämän yhteisön uudet jäsenet. Teistä lähes 30 on jättänyt valtuuskirjeensä kuluneen vuoden aikana ja on ensimmäistä kertaa mukana tässä tilaisuudessa.
Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää Teitä kaikkia arvokkaasta työstänne suhteidemme edistämisessä.
Valitettavasti saimme tällä viikolla myös erittäin surullisia uutisia. Olemme menettäneet yhden viimeisimpien joukossa saapuneista kollegoistanne. Haluan esittää vilpittömän osanottoni suurlähettiläs Moonin perheelle ja Korean tasavallan suurlähetystölle.
* * *
Suomen politiikassa tämä kevät on muutoksen aikaa. Eduskuntaan on tullut monia uusia kasvoja – ja naispuolisia kansanedustajia on nyt enemmän kuin koskaan ennen. Neuvottelut uuden hallituksen muodostamiseksi ovat alkamassa.
Tällainen uudistuminen on normaalia eduskuntavaalien jälkeen. Mutta viime kuun vaalit vahvistivat myös uusia piirteitä poliittisessa maisemassamme. Suurimpien puolueiden kannatus on laskenut, ja muut ovat saaneet ne kiinni. Erot ovat kaventuneet. Yksikään puolue ei saanut yli 18 prosenttia äänistä.
Aina 1980-luvun alkupuolelta lähtien olemme tottuneet vakaisiin enemmistöhallituksiin, jotka ovat pysyneet virassaan koko nelivuotiskauden. Tällä vuosikymmenellä on jo nähty joitakin poikkeuksia tästä säännöstä, mutta yleinen suuntaus on pysynyt samana.
Jotta koalitiohallitukset voivat toimia, niiden on sitouduttava yhteisiin tavoitteisiin. Näissä uusissa olosuhteissa se on entistäkin tärkeämpää. Sitoutuminen ei ole suotavaa pelkästään hallitusohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Se myös palvelee demokratiamme vakauden jatkuvuutta. Jos kaikki alkavat tavoitella lyhyen aikavälin hyötyä, jäämme kaikki tappiolle pitkällä aikavälillä.
Maan sisäisistä muutoksista huolimatta voitte luottaa jatkuvuuteen yhdellä alueella. Koko virkakauteni ajan olen säännöllisesti keskustellut ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa. Ajatuksemme Suomen kansainvälisestä asemasta ja Suomen turvallisuuden pääpilareista ovat hyvin yhdenmukaisia. Siksi luotankin siihen, että onnistunut yhteistyö Suomen ulkopolitiikan johtamisessa jatkuu myös uuden hallituksen kanssa.
* * *
Suomalaiselle diplomatialle tämä on kolmen puheenjohtajuuden vuosi. Kaksi niistä päättyy kahden viikon kuluessa, Arktisen neuvoston ja Euroopan neuvoston puheenjohtajakaudet. Kolmas, Euroopan unionin puheenjohtajakausi, alkaa vajaan kahden kuukauden kuluttua.
Tämä ei helppo hetki ryhtyä johtamaan Euroopan unionia. Maanosamme kokee parhaillaan myrskyisiä muutoksia. Euroopan parlamentin vaalien epävarma lopputulos, Yhdistyneen kuningaskunnan ilmeisesti väistämätön eroaminen ja useat muiden jäsenten väliset erimielisyydet – nämä seikat hallitsevat usein sitä, millaisena unionin näemme.
Meidän ei kuitenkaan pitäisi antaa näiden haasteiden vääristää kokonaiskuvaa. Puheenjohtajakautemme aluksi haluaisin esittää muiden jäsenvaltioiden johtajille yksinkertaisen, provosoivan kysymyksen: Onko meillä edelleen jotain yhteistä?
Tähän kysymykseen annettavien rehellisten vastausten pitäisi välittömästi paljastaa todellisuus. Joistakin todellisista eroista huolimatta on paljon enemmän sellaista, joka meitä yhdistää. Eivät ainoastaan yhteiset arvomme vaan myös yhteiset intressimme.
Ja suurin osa näistä yhteisistä intresseistä ei rajoitu Eurooppaan. Ne ovat luonteeltaan globaaleja. Terrorismi, ydinaseet, uudet teknologiat, ilmastonmuutos, muuttoliike – kaikkia näitä haasteita voidaan hallita vain yhdessä. Ne edellyttävät tiivistä yhteistyötä. Ennen kaikkea ne edellyttävät diplomatiaa.
* * *
William Burns tekee uusissa muistelmissaan yhteenvedon pitkästä urastaan Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnossa ja määrittelee diplomatian: ”tärkeimmäksi välineeksi, jota käytämme hallitaksemme ulkosuhteita, vähentääksemme riskejä ja hyödyntääksemme mahdollisuuksia turvallisuutemme ja vaurautemme edistämiseksi”.
Kansainvälisen politiikan jännitteiden lisääntyessä ja sopimuksiin ja instituutioihin kohdistuvan luottamuksen vähentyessä olen ollut erittäin huolissani ennusteista, jotka koskevat ”diplomatian loppua”. Meillä ei ole varaa menettää tätä välinettä. Jos mahdollista, aikamme tarvitsee enemmän diplomatiaa, ei vähemmän. Diplomatia tuo suhteisiimme järjestystä ja rakennetta. Sen tuoma jatkuvuus auttaa meitä hallitsemaan muutosta.
Kirjassaan Burns jatkaa todeten, että suuri osa diplomatiasta tapahtuu poissa silmistä ja poissa mielistä. Hän kirjoittaa: ”Sen onnistumisia juhlitaan harvoin, sen epäonnistumiset tutkitaan lähes aina tarkasti.”
Tämä ilta on yksi noista harvoista tilaisuuksista juhlaan. Haluaisin ehdottaa maljaa diplomatian onnistumisille ja toivolle siitä, että niitä tulee paljon lisää.