Arvoisa puhemies, arvoisat Suomen kansan edustajat
Kaikki on muuttunut, eikä mikään ei ole muuttunut.
Elämme uudenlaista ajanjaksoa. Ihmisten mielissä sota, rauha ja turvallisuus ovat nyt painokkaasti läsnä. Kaikkien olemista varjostavat ilmastonmuutoksen vaikutukset. Kuva tulevaisuudesta ei enää olekaan totutuin tavoin yksinomaan odotusta paremmasta, vaan yhä useammin toivomusta pahemman välttämisestä.
Kaikki on muuttunut.
Teknologian kehitys on ollut huimaa ja tahti näyttää vain kiihtyvän. Automaation ja robottien jälkeen elämme tekoälyn läpimurron aattoa – kuinka pitkälle se vie tai korvaa ihmisen on vielä arvailujen varassa. Tavoitteena on ollut helpottaa ihmisen elämää. Fyysinen rasitus lieneekin vähentynyt, henkinen paine taas kasvanut.
Valitettavasti myös tuhoamisen teknologia on kehittynyt, droonit ja miehittämättömät aseet, nuo salakavalat toimijat, tekevät tuloaan. Ympäristöteknologia sen sijaan nostattaa toiveita, ehkä kyetään korjaamaan teollisen teknologian jälkiä.
Mikään ei ole muuttunut.
Tällä tarkoitan ihmismielen sisintä, tunteita ja tuntemuksia. Ne kaikki ovat tuttuja vuosituhansien takaa: rakkaus/viha, kateus/myötätunto, vallanhimo/alistuminen, sotaisuus/rauhantahto ovat kaikki kuvattu vaikkapa jo hellenistisessä kirjallisuudessa. Ihmiskunta ei ole ihmiselle uutta sisäistä asennetta luonut eikä vanhasta luopunut.
Vanhat tunteet ja tuntemukset, se muuttumaton, hallitsee yhä kehittyneempää välineistöä, sitä muuttunutta.
***
Seuraamme päivittäin tarkoin, mitä presidentti Biden, presidentti Putin tai presidentti Xi ovat sanoneet, tai miten ex-presidentti Trump valtaan pyrkii. Seuraamme, kuina heidän ulostuloillaan on suuri vaikutus ajatuksiimme ja olemiseemme. Meidän kaikkien kahdeksan miljardin ihmisen.
Jos on käynyt perusteellisia ja luottamuksellisiakin keskusteluja noiden johtajien kanssa, tulee toteamaan, että heillä, kuten kaikilla, on taustalla omat sisimmät tuntemuksensa ja että ne myös vaikuttavat ratkaisuihin. Tässä suhteessa diplomatia on myös yksilölaji.
Suomi on ollut joukkuetoimija. Pienten maiden tavoin korostamme monenkeskisyyttä ja YK:n asemaa. Euroopan unioniakin voisi kuvata useiden keskeiseksi järjestelmäksi ja siihen olemme luottamusta asettaneet. Erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston kyvyttömyys tai haluttomuus löytää ratkaisuja on syönyt koko järjestön arvovaltaa. EU:n piirissä taas turvallisuusyhteistyö on polkenut paikoillaan.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme päädyttiinkin viime vuosikymmenellä turvallisuutta täydentämään muilla sopimusjärjestelyillä. Nato-kumppanuutemme edistyi maksimiinsa. Syntyi kahdenvälisiä sopimuksia kymmenkunnan maan kanssa ja samanmielisten maiden ryhmittymiä, kuten tiivistyvä yhteys Pohjoismaiden kesken sekä Nordic-Baltic ja JEF-yhteistyö.
Tämän vuosikymmenen alussa Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan muutti ratkaisevasti turvallisuustilannetta koko Euroopassa. Suomessa vastaus haettiin hakeutumalla Natoon ja neuvottelemalla sen jatkoksi DCA-sopimus Yhdysvaltain kanssa. Vaikka tuo sopimus on kahdenvälinen, sillä on selvä vuorovaikutus muihin vastaaviin sopimuksiin.
Kaikki tämä on tehty liki yksimielisesti. Olen pitänyt itseisarvona, että eteneminen tapahtuu harkitusti ja välttäen ristiriitoja. Niihin ei pienellä maalla ole oikein varaa. Ehkä tehtäväkseni on aina silloin tällöin jäänyt yhteisymmärryksen etsiminen, joskus jopa hallitusten sisältä, usein eduskunnan oppositiotakin kuullen.
Monien mielestä meidän olisi pitänyt hakeutua Natoon jo ajat sitten. Se oli arvokasta ajattelua. Siihen ei tosin olisi ollut yksituumaisuutta, tuskin edes enemmistöä, ennen kevättä 2022. Jälkikäteen voisi todeta, että haettiin, kun se osoittautui välttämättömäksi. Samaten vaikuttaa, ettei mitään korvaamatonta kuitenkaan sitä ennen menetetty.
Arvokkainta on ollut se, että vuosikymmenet säilytimme ja kehitimme puolustustamme niin, että uudet Nato-kumppanimme näyttävät pitävän meitä nyt suorastaan mallina. Suomen turvallisuuden perusrakenteet ovat nyt mahdollisimman vakaassa asennossa. Toimintamallit- ja tavat niiden sisällä ovat huolellisen harkinnan alla. Niistä huolehtiminen on seuraava tehtävä.
Nyt tunnetaan huolta Yhdysvaltain vaaleihin liittyen Naton tulevaisuudesta. Kommentti ”they must pay their bills” on varmaankin muotoiltu kotimaiseen käyttöön, mutta eurooppalaisilla jäsenillä on monia syitä se kuulla – on korkea aika havahtua rauhantilan varmistamiseen ja siis voimistua.
Varmaa on, että kaikki jatkaa muuttumistaan. Ja ehkä entistä nopeampaan tahtiin. Se vaatii joustavaa ja nopeaa mukautumiskykyä. Sitä Suomella on ollut, esimerkiksi Natoon hakeuduttaessa. Varmaa on myös, että paljon pysyy. Se ihmismieli. Diplomatia on edelleen myös yksilölaji, joka vaatii hienovaraisuutta. Siten pienikin tulee kuulluksi.
Viimeaikainen esimerkki tästäkin: Balticconnectorin rikkoutuminen oli dramaattinen ja suuria tunnekuohuja nostattanut tapahtuma. Asian selvittelyssä on edetty muidenkin yllätykseksi; ei ääntä nostamalla, vaan kaikkien toimijoiden hienovaraisella mutta päättäväisellä työllä.
Arvoisat Suomen kansan edustajat
Moni meistäkin on jäänyt kummastelemaan, miten Suomi on ollut pitkään kärkijoukossa, mitataanpa maailmalla mitä tahansa hyvää.
Jotain kummaa siinä on, kun on oltu vähän vaatimattomia ja sellaisia, että jalat maassa vain. Vai siinäkö se menestyksen syy onkin – tässä perisuomalaisuudessa? Kyllä tämä maa on arvoilla rakennettu. Luottamuksella itseensä ja toisiinsa. Ottaen vastuun itsestään ja muista, kukin mittansa mukaan, ja tuntemalla, mikä on oikein tai väärin. Sellainen on maailman onnellisin kansa.
Arvoisa seuraajani
Kansan kosketus, sen Tekin olette kohdannut vaalikentillä. Kampanjan tiimellyksessä se ilahduttaa ja kannustaa, hiveleekin. Mutta syntyy arvo, joka jättää pysyvän jälkensä; alati syvenevän tunteen: he luottivat minuun, minä olen siinä kiinne. Tämän tulette kokemaan – kansan kosketus on unohtumaton.
Kansalle haluan esittää kauniin kiitoksen, kohdalleni osui saada kosketuksenne. Teille, uusi presidenttimme: olemme mukananne.
Toivotan Teille voimia ja viisautta näinä vaikeina ja arvaamattomina aikoina. Uskon Teidän saavuttavan kiitokset luottamuksen luomisesta, oikeudentuntoisesti ja vastuullisesti.