(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)
Neljäkymmentä vuotta sitten valtionpäämiehet kokoontuivat Helsinkiin keskustelemaan siitä, olisiko mahdollista luoda Eurooppaan lisää turvallisuutta jatkuvan jännityksen ja epävarmuuden sijaan.
Keskustelujen seurauksena päästiin sopimukseen. Tuolloin allekirjoitetun Helsingin päätösasiakirjan tarkoituksena oli parantaa lännen ja itäblokin välisiä suhteita. Helsingin sopimus ei ollut kansainvälinen sopimus eikä niin ollen osapuolia oikeudellisesti sitova, mutta se näytti kuitenkin toimivan osapuolten välisenä sillanrakentajana. Ja vaikka monet pitivät sopimusta puutteellisena siksi, että siinä näytettiin vain todettavan olemassa oleva tilanne, se edusti myös todellisia poliittisia ja moraalisia sitoumuksia. Näiden sitoumusten tarkoituksena oli lieventää jännitteitä ja avata uusia yhteydenpidon väyliä idän ja lännen kansojen välille.
Silloin tuntui siltä, että 30 vuotta epäluottamusta ja jännitteitä sai luvan riittää. Tuolloin alkanut prosessi myötävaikutti lisääntyneeseen yhteisymmärrykseen, joka aikanaan lopetti kylmän sodan. Rauhanomainen muutos, jota Euroopassa aikoinaan pidettiin mahdottomana, tehtiin mahdolliseksi. Tietyssä mielessä tuota kokousta voidaan siis pitää alkuna siirtymävaiheelle kohti suhteellisen pitkää turvallisuuden ja menestyksen aikaa maanosassamme.
***
Tänään Etyj on jälleen Finlandia-talossa. Ja vaikka nykyinen epäluottamus on vallinnut tuskin kolmea vuotta kolmenkymmenen sijaan, lännen ja Venäjän väliset jännitteet ovat nousseet epämiellyttävän suuriksi. Tilanne on valitettavasti vaikuttanut myös tämänpäiväiseen kokoukseemme. Keskusteluyhteyden säilyttäminen ja vuoropuhelun ylläpitäminen on hyvin tärkeää. Siksi olisi välttämätöntä, jotta Euroopan unioni selventäisi Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen aseman pakotesäädöksissään.
Yhä useammin huomaan pohtivani, onko meillä varaa tuhlata vuosikymmentä tai vielä pidempää aikaa uuteen kylmään kamppailuun vastaamalla aina vain jyrkemmin keinoin toisen osapuolen pyrkimyksiin päästä niskan päälle. Mitä me voimme saavuttaa kummankaan osapuolen kärsimyksellä, jos tuloksena on ihmishenkien menetyksiä tai jos vuosikausia kestävät pakotteet ja vastapakotteet näivettävät kansantalouksiamme?
Vastaus on: emme mitään. Nykyisestä tilanteesta ja tulehtuneista suhteista ei hyödy Eurooppa eikä Venäjä, Ukrainan kansasta puhumattakaan. Meidän on estettävä tilannetta kiristymästä yhtään enempää. Kiireellisin tehtävämme on lopettaa Ukrainan väkivaltaisuudet.
Helsingin sopimuksessa sekä Moskova että lännen johtajat lupasivat pidättäytyä voiman käytöstä sekä kunnioittaa itsenäisten valtioiden suvereniteettia ja rajojen loukkaamattomuutta. Nämä periaatteet ovat aivan yhtä tärkeitä nyt kuin ne olivat 40 vuotta sitten. Tai itse asiassa ne ovat vieläkin tärkeämpiä nyt, kun niitä on loukattu. Meidän on otettava Helsingin sopimuksen periaatteet ohjenuoraksemme nyt ja vastaisuudessa.
Minskin rauhansuunnitelma on ainoa olemassa oleva tiekartta Itä-Ukrainan ja Krimin konfliktin rauhanomaiseen ratkaisuun. Meidän tulee kaikkien tukea suunnitelman toteuttamista, ja vielä tärkeämpää on että se toteutetaan kokonaisuudessaan. Venäjän on myöskin kannettava velvollisuutensa rauhan varmistamisessa ja kunnioitettava päätöksiä, joita tehtiin täällä – tässä talossa – vuonna 1975.
Meidän on jälleen kerran tehtävä työtä yhteisymmärryksen eteen, opittava menneistä virheistämme ja rakennettava tuo silta uudelleen. Jos emme onnistu, joudumme viettämään epäluottamuksen vuosipäivää aivan liian usein.
Eräät väittävät, että Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa on vakavia puutteita ja että Helsingin sopimuksen periaatteet ovat vajavaisia. Toiset taas, joiden joukkoon itsekin kuulun, toteavat että nyt on erityisen tärkeää ja ajankohtaista tukea Euroopan turvallisuuden perustana olevia periaatteita.
Helsingin sopimuksen periaatteita valvoo Etyj, joka on omalta osaltaan pyrkinyt vaikuttamaan väkivallan lopettamiseen Ukrainassa, ja haluankin tässä yhteydessä kiittää järjestöä sen aktiivisesta toiminnasta. Etyjin kenttätehtäviin lähettämät jäsenvaltioiden edustajat, myös suomalaiset, toimivat henkensä kaupalla oikeaksi tietämänsä asian puolesta: konfliktin rauhanomaisen ratkaisun ja yhteistyön kautta toteutuvan turvallisuuden edistämisen puolesta.
Helsingin sopimuksen periaatteet ovat kantaneet yli historian käännekohtien, kuten kylmän sodan loppumisen, Balkanin sotien, globalisaation ja suunnattomien teknisten edistysaskelien. Tämän päivän verkostoituneessa maailmassa yhteistyö on vieläkin tärkeämpää kuin 40 vuotta sitten.
Meidän on nyt päätettävä, onko meillä tahtoa ja tarmoa ylläpitää tätä perintöä. Minusta se ei ole edes kysymys. Varteenotettavia muita vaihtoehtoja ei nimittäin ole.
Meidän on muistettava, että Etyjin alue ei ole koko maailma. Jatkuva kuohunta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on myös vakava haaste Euroopan vakaudelle ja turvallisuudelle. Omien ongelmiemme lisäksi joudumme vastaamaan maailmanlaajuisiin kysymyksiin ja haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen.
Euroopan näkökulmille ja ajatuksille annettu painoarvo tässä globaalissa keskustelussa riippuu muun muassa siitä, kuinka yksimielinen ja yhteistyökykyinen Etyj-alue on. Maailma ei ole ollut Eurooppa-keskeinen enää pitkiin aikoihin, mutta euroatlanttinen yhteisö on edelleen merkittävä maailmanlaajuinen toimija. Emme voi kuitenkaan olettaa vaikutusvaltaamme kovin suureksi, jos emme pysty pitämään omia asioitamme järjestyksessä.
Etyj on toiminut tehokkaasti ja palvellut meitä hyvin tähän asti, ja toivon sen toimivan tehokkaasti asiamme edistämiseksi vastaisuudessakin. Toivon teille parhainta menestystä vaativassa työssänne. Kiitos.