(muutosvarauksin)
Merkkivuottaan juhlivan pääkaupunkimme historia on monivivahteinen ja värikäs. Ruotsin kuningas perusti Helsingin vuonna 1550 Itämeren rannalle parantamaan valtakunnan kilpailuasemaa kansainvälisessä kaupassa. Kaupunki pysyi kuitenkin kooltaan ja merkitykseltään varsin vaatimattomana aina Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan rakentamiseen asti.
Helsingin matka maamme hallinnon, talouden, ja kulttuurin keskukseksi käynnistyi 8. päivänä huhtikuuta vuonna 1812, kun Venäjän keisari Aleksanteri I korotti Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi Pietarissa allekirjoittamallaan käskykirjeellä.
Päätös pääkaupungin siirtämisestä Helsinkiin tuli yllätyksenä monille Armfeltin maanmiehillekin. Se syntyi ilman, että asiaa edes oli käsitelty suuriruhtinaskunnan hallituskonseljissa eli nykyisen valtioneuvoston edeltäjässä. Asian esitteli keisarille Suomen asiain komitean puheenjohtaja Gustaf Mauritz Armfelt. Suomalainen Armfelt, jonka sukutila sijaitsi nykyisen Salon tuntumassa Halikossa, oli nykykielellä sanottuna Helsingin ensimmäinen "lobbari".
Samanaikaisesti pääkaupunkipäätöksen yhteydessä keisari hyväksyi Helsingille uuden asemakaavan, jota kaupungin keskustan kadut ja rakennukset tänäänkin noudattavat. Uuden pääkaupungin keskusta oli palanut pahoin Suomen sodan aikana ja odotti uudelleenrakentamista.
Jälleenrakennustyön arkkitehdiksi palkattiin Berliinissä syntynyt ja opiskellut Carl Ludwig Engel. Helsingin empirekeskustan rakennukset, joiden esikuvat löytyvät Pietarista ja Berliinistä, ovat pitkälti lähtöisin hänen kynästään. Engelin luomaan Helsinkiin kotiutui aikanaan myös Suomen valtion keskushallinto.
Engelin lisäksi monet muut maahanmuuttajat ovat olleet mukana rakentamassa Helsinkiä. Kansainvälisyys on ollut tärkeä osa Helsingin historiaa jo ennen kaupungin nousua pääkaupungiksi. Vasta viime vuosina Helsingin vieraskielisen väestön osuus on saavuttanut suhteellisesti saman tason missä se oli sata vuotta sitten.
Helsinki on helsinkiläisten kotikaupunki, ja maamme pääkaupunkina kaikkien suomalaisten oma kaupunki. On Suomen ja suomalaisten etu, että Helsingin ja muun Suomen suhteet ovat nyt ja tulevaisuudessa mutkattomat ja toimivat. Jokainen uusi yritys ja työpaikka Suomessa koituu koko maan ja sen asukkaiden hyvinvoinnin hyväksi, sijaitsi se sitten Helsingissä tai Utsjoella.
Suomalaisten hyvinvointi on hyvin riippuvainen Suomen vientimenestyksestä ja osallistumisesta maailmankauppaan. Muotoilu on yksi suomalaisista menestystarinoista. Siksi on ilo ja kunniaksi koko Suomelle, että Helsinki toimii merkkivuotensa ajan myös maailman designpääkaupunkina. Teemavuoden merkeissä yhteistyötä Helsingin ja muun maan välillä tehdään aina Rovaniemeä myöten.
Maamme pääkaupunkina Helsingillä on ollut ja on tulevaisuudessakin tärkeä rooli Suomen kansainvälistymisessä ja Suomi-kuvan rakentamisessa maailmalla. Itämeren helmeksikin kutsuttu Helsinki tunnetaan vauraana, vehreänä ja turvallisena eurooppalaisena pääkaupunkina.
Helsingin juhlavuosi ja designpääkaupunkivuosi houkuttelevat kaupunkiin kävijöitä niin muualta Suomesta kuin ympäri maailmaa. Tavallisten ihmisten kansainväliset yhteydet ja ystävyyssuhteet ovat usein uusien ideoiden ja innovaatioiden taustalla. Designpääkaupunkivuoden tunnus "Open Helsinki", avoin Helsinki, on osuva kuvaus menestyksen edellytyksistä kaikkialla: avoimuudesta uusille ajatuksille ja ihmisille.
* * *
Haluan lämpimästi onnitella juhlivaa pääkaupunkiamme. Toivotan helsinkiläisille ja kaikille suomalaisille onnea ja menestystä työssä koko Suomen hyväksi nyt ja tulevaisuudessa.