Puhuttu englanniksi
Arvoisa kenraalikuvernööri, hyvät naiset ja herrat
Minulla ja puolisollani on ollut suuri ilo ja kunnia toivottaa teidät ja valtuuskuntanne tervetulleiksi valtiovierailulle Suomeen. Meillä on lämpimiä muistoja omasta valtiovierailustamme Kanadaan vuonna 2014.
Sen jälkeen Suomen ja Kanadan välinen yhteistyö on syventynyt entisestään. Me jaamme samat arvot, samat kiinnostuksen kohteet ja saman käytännönläheisen ajattelutavan. Kuten olemme tänään todenneet, on vaikea löytää asioita, joista olisimme eri mieltä.
Viime marraskuussa tuli kuluneeksi 75 vuotta diplomaattisuhteidemme solmimisesta. Valitettavasti kulunut vuosi ei ole juurikaan antanut aihetta juhlaan. Venäjän hyökkäyssota on langettanut varjonsa meidän kaikkien ylle.
Suomella ja Kanadalla on omat syynsä tuntea se erityisen vahvasti. Teillä se on suuri ukrainalainen diaspora. Meillä se on pitkä yhteinen rajamme Venäjän kanssa.
Myönteistä on se, että sota on yhdistänyt koko transatlanttisen yhteisön tukemaan Ukrainaa. Lisäksi Suomi on yhdessä Ruotsin kanssa käynnistänyt historiallisen muutoksen ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan. Nato-jäsenyytemme loppuunsaattamisesta uupuu vielä kaksi ratifiointia. Emme kuitenkaan koskaan unohda sitä tosiasiaa, että juuri Kanada avasi tulvaportit ja oli ensimmäinen Naton liittolainen, joka ratifioi liittymispöytäkirjamme.
Emme ole kovinkaan monesta asiasta eri mieltä. Mutta on eräs ala, jolla meillä voi olla tervettä kilpailua ja toisistaan poikkeavia tavoitteita. Maillamme on sattumoisin täällä Helsingissä yhteinen pipolätkäperinne. Joukkue, jossa itse pelaan, kisaa joka vuosi Kanadan suurlähetystön joukkuetta vastaan. Se on aina ollut hyvä tilaisuus tavata kanadalaisia diplomaatteja ja virkamiehiä. Myös sellaisia, joita en ole kohdannut aiemmin – tai sen koommin. Pois se minusta, että mitenkään vihjaisin, että tähän olisi liittynyt varten vasten järjestettyä pelaajavaraustilaisuutta.
Kutsuimme itse asiassa myös Saku Koivun näille päivällisille, mutta valitettavasti hän ei päässyt tänään paikalle. Tänä vuonna maidemme välinen ottelu on tarkoitus pelata ensi lauantaina. Olemme jälleen valmiita haasteeseen.
Kahtena pohjoisena kansakuntana me, Kanada ja Suomi, tunnemme suurta huolta Arktiksesta – sen ainutlaatuisen ympäristön suojelusta ja sen asukkaiden hyvinvoinnista. Siksi onkin luonnollista, että valtiovierailunne viimeinen päivä vie meidät yhdessä Napapiirille.
Ylihuomenna Rovaniemellä syvennymme ilmastonmuutokseen, koulutukseen ja turvallisuuteen arktisesta näkökulmasta. Toivon vilpittömästi, että nämä keskustelut auttavat meitä löytämään uusia keinoja yhteistyön tiivistämiseksi tulevaisuudessa. Kumppaneina, liittolaisina.
Sallikaa minun ehdottaa maljaa kunniaksenne ja Suomen ja Kanadan väliselle ystävyydelle. Joten: ajuinnata!