Kunnioitetut sotainvalidit ja sotaveteraanit, arvoisat juhlavieraat,
Meille, presidenttiparille, joulunalustunnelma alkaa tästä vierailusta luoksenne. Mutta ajatuksiin ei nouse pelkästään joulurauha. Nytkin, saapuessamme tänne näimme aivan ensimmäisenä tuossa pihalla salossa kauniisti liehuvan siniristilipun, joka toi mieleen Suomen Sotainvalidien tunnuslauseen ”Uhrin ansiosta lippu liehuu”.
Vajaa viikko sitten, itsenäisyyspäivänä, saimme Suomeen uusia kuuluisuuksia. Juhlaa linnassa viettäneet veteraanit ja lotat herättivät paljon ihailua ja syntyi suorastaan kansallisia julkissankareita. Se kertoo paljosta. Se kertoo arvostuksesta ja kiitoksesta, jota yksituumaisesti tunnetaan koko veteraanisukupolvea kohtaan. Kaikki tuo huomio, kiitollisuus ja ihailu kohdistuu teidän toimiinne ja jokaiseen teistä.
Se kertoo myös siitä, että sota-ajan sisarien ja veljien viesti on mennyt perille. Uudet sukupolvet tietävät ja tuntevat, että heidän elämänsä perusteet on aikanaan luotu yhteisin ponnistuksin, uhrautumalla ja paljosta luopumalla. Tämän sanoman välittyminen on tänäkin päivänä tärkeää. Jälleen kerran on tarpeen ottaa yhteistä vastuuta talouden ja tulevaisuuden haasteista, pieniä vaikkakin ovat teidän taisteluunne verrattuna.
Uhri, jonka ansiosta lippu liehuu, oli mitä raskain. Sotien aikana henkensä menetti noin 95.000 suomalaista. Sen lisäksi sodissamme vammautui noin 200.000 henkilöä, joista lähes puolet pysyvästi. Sisäisen voiman ja sinnikkyyden ansiosta valtaosa sotainvalideista sijoittui vielä työelämään. ”Me palaamme töihin” oli Veljesliiton toiminnan alkuvuosien tärkeä tavoite ja siinä myös paljolti onnistuttiin.
Suomalaisen sotainvalidihuollon perusta luotiin jo sotien aikana. Kaunialan sotavammasairaalan toiminnankäynnistäminen heti sodan jälkeen oli hyvä esimerkki yhteisestä tinkimättömästä tahdosta pitää huolta yhteisellä asialla olleista.
Tänäänkin täällä vallitsee Kaunialan henki. Se on on hyvän hoidon ja välittämisen tunnelmaa, kiitos siitä tehtäväänsä omistautuneelle henkilökunnalle. Kaunialan toiminta on ajan myötä myös uudistunut, yhä useampi asukas tulee siviilitehtävistä.
Sotainvalidien Veljesliitto on tehnyt työsaran pian jo 75 vuotta kestäneen toimintansa aikana. Rintaman periaate ”veljeä ei jätetä” periytyi Veljesliiton toimintaan. Sama huolenpito jatkui, kun lievemmin haavoittuneet sekä jo parantuneet aseveljet ryhtyivät hoitamaan kaikkein vaikeimmin haavoittuneiden asioita.
* * *
Meidän nuorempien saattaa olla joskus vaikea muistaa, että sotainvalidit olivat vammautuessaan keski-iältään vain 25-vuotiaita. Kuten eräs veteraani itsenäisyyspäivän vastaanoton kahvitilaisuudessa totesi, lapsuuden jälkeen seurasi aikuisuus. Jotain jäi välistä kokonaan. Nuoruus kului sodan vuosina. Se oli lahja isänmaalle, kallisarvoinen.
Sodan jäljet ulottuvat pitkälle. Ne ulottuvat vammautuneen lisäksi myös puolisoihin ja muihin lähiomaisiin. Vuosikymmenten mittaan on sodan jäljistä maksettu inhimillisinä kärsimyksinä kovaa hintaa. Mutta kuten suomalaisuuden syvimpään olemukseen kuuluu, on kestetty. On kestetty yhdessä, jaksettu eteenpäin. Rakennettu yhteiskuntaa ja yhteistä hyvää, omia voimia säästelemättä.
Te, arvoisat sotainvalidit olette kantaneet vammojanne läpi elämän. Osoitamme nöyrimmän kunnioituksemme uhrauksillenne ja työllenne Suomen hyväksi. Sydämelliset kiitokset, arvoisat sotainvalidit ja sotaveteraanit uhrauksistanne isänmaan puolesta.
Kuten rakastetussa joululaulussa sanotaan: ”Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo. Armas joulu jo kutsuu meitä, taasen muistojen suurten luo.” Näiden sanojen myötä toivotan koko Kaunialan väelle sekä sotainvalideille ja heidän läheisilleen lämmintä joulun odotusta, voimia sekä kaikkea hyvää. Kiitos!