Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, hyvät juhlavieraat,
Minulle ja puolisolleni on kunnia olla teidän kanssanne jälleen yhteisessä joulun juhlassa.
Vierailut täällä Kaunialassa ovat muodostuneet meille tärkeäksi jokavuotiseksi joulunajan perinteeksi. Teidän kanssanne käymissämme keskusteluissa on ainutlaatuinen lämpö läsnä. Ajatuksissanne piilee toivo ja luottamus siihen, että kaikkein vaikeimmistakin esteistä on mahdollista päästä ylitse.
Te, arvoisat sotiemme veteraanit olitte sotavuosina keski-iältänne vain hieman yli 20-vuotiaita. Palaan erääseen taannoiseen keskusteluun, jonka aikana veteraani totesi omaa elämäänsä taakse peilatessaan: Lapsuuden jälkeen seurasi aikuisuus. Jotain jäi kokonaan välistä. Nuoruus kului sodan vuosina. Se oli aikamoinen lahja isänmaalle, kallisarvoinen.
Suomi on tänä päivänä yksi maailman onnellisimmista ja turvallisimmista maista. Olemme teille syvästi kiitollisia vapaasta isänmaasta sekä hyvinvointivaltiosta, jonka te vielä rakensitte raskaiden sotavuosien jälkeen. Valoitte vakaudelle vahvan perustan, joka kestää epävarmojakin aikoja.
Olen kohdannut monasti pyrkimyksiä tiivistää veteraanien perintöä yhdeksi opetukseksi. Vapaus, rauha ja jälleenrakennuksen ihme ovat asioista, joita pidämme korkeassa arvossa. Suuri oppi piilee kuitenkin siinä, miten te osaatte arvostaa elämää. Kiitollisuutenne arkisista asioista on kunnioitettava elämänviisaus meille kaikille.
Kiitos myös Kaunialan omistautuneelle henkilökunnalle ja toiminnassa mukana oleville arvokkaasta työstänne. Teidän ansiostanne Kauniala on paljon enemmän kuin sairaala, kuntouttaja tai hoivapalveluiden luoja – se on lämminhenkinen asuinyhteisö.
Toivotan teille kaikille mitä rauhallisinta joulua sekä terveyttä tuleville vuosille.