Oodi on enemmän kuin kirjasto, se on kunnianosoitus itsenäiselle maallemme ja sen sivistykselle. Se on paikka, jonka Suomi ja suomalaiset ansaitsevat.
Parhaat onnittelut ja sydämelliset kiitokset kaikille tämän upean monumentin suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneille!
Kirjaston oven avaamalla avaa oven mahdollisuuksien maailmaan. Meistä jokaisella on oma suhteemme kirjastoon, kirjastokokemus. Minulle kävi niin, että sisar sinne houkutteli ensikäynnille, eikä meinannut pois saada. Sai lainata muistaakseni peräti viisi kirjaa kerralla, valita ne ihan itse niistä kaikista; juuri valinnasta tuli unohtumattoman kokemuksen vaikea osa.
Parikymmentä vuotta myöhemmin kokemus toistui – esikoispoikani valitsi ja vaihtoi, valitsi uudelleen ja lopulta uskoi vakuuttelun, että sitten ensi käynnillä lainataan nuo muut. Kirjaston olisi pitänyt jo ovella varoittaa tulijaa: Viivytte täällä pidempään kuin luulette!
Sana kirjasto painottuu ennen kaikkea lukemiseen. Kirjastolaitoksemme suuri tehtävä ja onnistuminen on ollut saada meidät suomalaiset lukemaan. Haaste on nyt palannut, lukutaito on heikkenemässä, eikä kyse ole pelkästään kirjallisuuden kuluttamisesta vaan kirjoitetun sanan ymmärryksestä – yhä useammalla nuorella on vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Kannustus lukemiseen on Oodin, 100-vuotiaan Suomen merkkihankkeen, tärkeä viesti.
Kannustus lukemiseen on Oodin, 100-vuotiaan Suomen merkkihankkeen, tärkeä viesti. Kirjasto on kunnianosoitus äidinkielen merkitykselle osana ihmisen sisintä identiteettiä.
Oodi on silti paljon muutakin kuin lukemista varten. Se on oikeastaan uuden ajan agora, tori, jossa ajattelu ja toiminta voivat virrata vapaasti. Sen ympärillä kohtaavat vanha ja uusi arkkitehtuuri, musiikki, kirjallisuus, sananvapaus, taide, kansalaiset ja kansanvalta. Oodi osoittaa, kuinka kirjasto voi ja sen tulee elää ja muovautua ajan hengessä. Kaiken ytimessä on luovuus, luovien sisältöjen äärellä viihtyminen ja tekeminen.
Oodi kutsuu kävijöitään rikkomaan rajojaan, kokeilemaan mielemme notkeutta. Aivan kuten historioitsija Johan Huizinga kirjassaan Homo ludens – leikkivä ihminen esittää, ei leikki ole vain lasten huvi, vaan ihmisen perusominaisuus, joka on läsnä kaikkialla.
Rajaa leikin ja muun maailman menon välillä Huizinga kuvaa taikapiiriksi. Leikkiin uppoutuva irtautuu arkielämästä unohtaen ajan ja ympäristön, kokien silti vahvaa osallisuutta leikin tapahtumissa. Juuri arkielämästä irtaantumisen kokemuksia, eräänlaisia ihmeiden kosketuksia me kaikki tarvitsemme kehittyäksemme täyteen mittaamme.
Tänään avautuva Oodi tarjoaa kutsun ainutlaatuiseen taikapiiriin – astuessaan sisään kirjaston ovesta ei astu vain rakennukseen vaan mahdollisuuksien maailmaan – tekemiseen, jonka parissa mielikuvituksen rajat avartuvat ja ajattelu löytää aina uusia suuntia.
Niin, siksipä Oodin pitäisikin jo ovellaan varoittaa tulijoita: Viivytte täällä paljon pidempään kuin luulette!