Arvoisa pääministeri Støre, hyvä Jonas, johtaja Sverdrup, naiset ja herrat
Minulle on suuri ilo palata Osloon, Norjan kansainvälisten asioiden instituuttiin NUPI:in ja Litteraturhusetiin. Päivää vaille kymmenen vuotta sitten olin tällä samalla lavalla johtaja Sverdrupin kanssa Norjaan tekemäni valtiovierailun aikana.
Kuinka paljon asiat muuttuvatkaan kymmenessä vuodessa. Tuolloin ajatus täysimittaisesta sodasta Euroopassa olisi tuntunut mahdottomalta kuvitella. Ja jos rehellisiä ollaan, uskon, ettei huoneessa tuolloin ollut kovin montaa ihmistä, joka olisi odottanut Suomen liittyvän Natoon.
Elämme nyt uudessa todellisuudessa. Kaikkein dramaattisimmin tämä todellisuus tietenkin tuntuu Ukrainassa, joka ikinen päivä. Vaikka Ukraina edistyy sankarillisesti alueidensa takaisin valloittamisessa, Ukrainan kansan kärsimykset jatkuvat. Valitettavasti Venäjän suvereenia maata, omaa naapurimaataan vastaan käymän julman hyökkäyssodan loppua ei ole näköpiirissä Tämän aamun uutiset summittaisista iskuista Kiovaan ja muihin Ukrainan kaupunkeihin vain vahvistavat tämän.
Uskon, että Suomella ja Norjalla, joilla molemmilla myös on yhteistä rajaa Venäjän kanssa, on erityisen vahvoja tunteita asian suhteen. Kuten Norja, myös Suomi on yhdessä koko EU:n ja muiden kumppaneidensa kanssa tuominnut Venäjän teot. Suomi on Norjan tavoin tukenut Ukrainaa vakaasti sodan alusta lähtien. Suomi jatkaa tukeaan Ukrainalle ja Ukrainan kansalle niin kauan kuin sitä tarvitaan.
Sodan vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu vain Ukrainaan. Koko Euroopan turvallisuustilanne on vaarallisempi kuin se on ollut pitkään aikaan. Jos me täällä Pohjois-Euroopassa tarvitsimme jonkinlaisen muistutuksen meitä uhkaavista vaaroista, äskettäin saimme sellaisen. Kaksi viikkoa sitten Itämerellä tapahtuneet räjähdykset, jotka johtivat kaasuvuotoihin Nord Stream -putkissa, on tutkittava perusteellisesti. Kyseiset tapahtumat ovat muistuttaneet meitä tarpeesta vahvistaa oman kriittisen infrastruktuurimme turvallisuutta. Ne ovat myös muistuttaneet meitä lukemattomista eri tavoista, joilla tämä kriisi voi kärjistyä, horisontaalisesti tai vertikaalisesti, ennakoimattomin seurauksin.
Yksi asia on varma. Tulevina kuukausina resilienssiämme koetellaan ankarasti. Edessämme on vaarallisia skenaarioita, joita voimme ja joita meidän pitääkin ennakoida. Edessämme on ikäviä yllätyksiä, joihin meidän on varauduttava. Riippumatta siitä, mitä Venäjä seuraavaksi tekee, kuinka vaikeaksi energiakriisi osoittautuukin, vastauksemme on oltava yhtenäisyys.
Olen vakuuttunut siitä, että läpäisemme tämän kokeen. Mutta se ei tapahdu itsestään. Yhtenäisyytemme ylläpitäminen ja resilienssimme säilyttäminen vaativat meiltä jokaiselta jatkuvia ponnisteluja. Meidän on oltava valppaita. Meidän on oltava valmiita vaikeisiin valintoihin. Meidän on pidettävä yhtä niitä tehdessämme.
* * *
Hyvät ystävät
Meiltä pohjoismaalaisilta tämän tulisi käydä luonnostaan. Koska onneksi, uudesta todellisuudesta huolimatta, tietyt perustotuudet ovat pysyneet muuttumattomina. Tai ennemminkin: ympärillämme tapahtuneet muutokset ovat vahvistuneet niitä entisestään. Kuten sanoin puhuessani täällä vuonna 2012, Suomi ja Norja kuuluvat samaan pohjoismaiseen perheeseen. Kuten tuolloinkin totesin, jo maantiede on hitsannut meidät yhteen. Ja sanoin silloin myös, että Pohjoismailla olisi edelleen tilaa ja tarvetta vahvistaa yhteistä profiiliaan maailman silmissä.
On yhä kaksi maata, jotka eivät ole vielä ratifioineet Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä. On Unkarin ja Turkin oma asia päättää, ovatko ne valmiita etenemään asiassa ja liittymään niiden 28 maan joukkoon, jotka ovat jo näyttäneet vihreää valoa. Molempien maiden kanssa eri tasoilla käymiemme hyvien ja rakentavien keskustelujen perusteella luotan siihen, että tämä toteutuu aikanaan.
Kun Suomesta lopulta tulee Naton jäsen, yhdessä Ruotsin kanssa, yhteisen pohjoismaisen perheemme hitsaa viimein yhteen myös yhteiseen liittoumaan kuuluminen. Se tuo tärkeän lisän jo ennestäänkin vahvaan pohjoismaiseen malliin. Yhteisen näkemyksen turvallisuudesta. Pohjoismainen brändi vahvistuu entisestään. Meidän tulisi miettiä, kuinka voisimme hyödyntää sitä paremmin myös maailmanlaajuisesti.
Kun Suomesta tulee Naton jäsen, kaikkein tärkein lisä turvallisuudellemme on liittouman yhteisen pelotteen ennaltaehkäisevä vaikutus. Nato-jäsenenä Suomi osallistuu tämän pelotteen suunnitteluun ja kehittämiseen. Se tuo sellaista turvaa, jota meillä ei olisi Naton ulkopuolella.
Nato-jäsenyydellä on toki suuri merkitys senkin tilanteen varalle, että tämä ennaltaehkäisevä vaikutus ei riittäisi. Nato-jäsenenä Suomi osallistuu yhteisen puolustuksen suunnitteluun, ja tarvittaessa myös sen toteuttamiseen.
Tärkeintä on, että Suomi pyrkii Naton jäseneksi. Piste. Ei enempää eikä vähempää. Meillä ei ole erityisiä vaatimuksia tai varaumia, joita asettaisimme jäsenyytemme ehdoksi. Suomen profiili Natossa kehittyy luonnollisesti ajan myötä ja muuttuvien olosuhteiden mukaisesti.
Kun koko pohjoismainen perhe kuuluu Natoon, uskon, että liittouman sisällä tullaan näkemään runsaasti pohjoismaista yhteistyötä. Se syntyy luontaisesti johtuen pohjoismaisesta identiteetistä ja ajattelutavasta. Etumme ja näkemyksemme tulevat olemaan usein yhteneväisiä.
Mutta haluan painottaa seuraavaa: Suomi ei pyri rakentamaan minkäänlaista alueellista blokkia Naton sisälle. Tarkastelemme Itämeren aluetta kokonaisuutena. Tarkastelemme liittoumaa kokonaisuutena. Emme kysy vain, mitä Nato voi tehdä meidän hyväksemme. Pohdimme myös sitä, mitä me voimme tehdä Naton hyväksi ja sitoudumme siten edistämään koko liittokunnan ja sen kaikkien jäsenten turvallisuutta.
* * *
Hyvät naiset ja herrat
Vaikka Nato-jäsenyys on suuri askel Suomelle, kaikki ei suinkaan muutu. Emme aloita tyhjästä. Vaikka turvallisuusympäristömme muuttuu dramaattisesti, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjat säilyvät ennallaan. Ne on vain sopeutettava uuteen todellisuuteen.
Emme ole koskaan halunneet lisätä jännitteitä. Olemme kuitenkin aina varmistaneet, että olemme valmiita myös vaikeisiin tilanteisiin. Emme ehkä ole olleet kaikkein äänekkäimpiä julkisissa lausunnoissamme. Sen sijaan ratkaisevia ovat olleet hiljaiset mutta määrätietoiset tekomme. Ja nyt olemme valmiita.
Hyödymme nyt siitä, ettemme ole koskaan tinkineet turvallisuudestamme menneinä vuosikymmeninä. Puolustuksemme on hyvässä kunnossa, ja panostamme siihen yhä enemmän. Nato-jäsenyys ei suinkaan tarkoita sitä, että voisimme alkaa laiminlyödä omaa kansallista puolustustamme. Päinvastoin.
Suomen jäsenyys kaksinkertaistaa Naton nykyisen rajan Venäjän kanssa. Sekä Suomen että Naton kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Suomi huolehtii myös jatkossa ensisijaisesti oman alueensa puolustamisesta. Liittokunnan yhteiseen suunnitteluun sovitettuna tällä tehtävällä on koko Pohjois-Eurooppaa vakauttava ja turvaa tuova vaikutus.
Vuosien kuluessa Suomi on rakentanut tiheää läntisten puolustus- ja turvallisuuskumppanuuksien verkkoa. Vaikka kaikki katseet kohdistuvat nyt Natoon, emme saa unohtaa EU-jäsenyytemme merkitystä yhtenä turvallisuutemme kulmakivenä. Se, että EU on entistä tehokkaampi globaali toimija myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla, on keskeisten etujemme mukaista. EU:n ja Naton yhteistyön kehittäminen on meille entistäkin tärkeämpää.
Myös Nato-jäsenenä haluamme edistää kahden- ja monenvälisiä kumppanuuksiamme niin Euroopassa kuin Atlantin yli. Kuten äskettäin ilmoitimme, aloitamme neuvottelut puolustusalan yhteistyösopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa. Kyseessä on samanlainen sopimus kuin Norjalla jo on. Minua ilahduttaa nähdä kuinka vakaasti kahdenvälinen puolustusyhteistyömme Norjan kanssa on kehittynyt, keskittyen erityisesti pohjoisiin ja arktisiin alueisiin. Tuon yhteistyön merkitys vain lisääntyy Nato-jäsenyytemme myötä.
Kuten tiedämme, kaikkia viittä Pohjoismaata yhdistävät lukuisat monenväliset puolustusjärjestelyt, ulottuen pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä aina Yhdistyneen kuningaskunnan johtamaan JEF-yhteistyöhön. Haluan erityisesti kiinnittää huomiota Tanskan muuttuvaan asemaan EU:ssa ja muussa puolustusyhteistyössä, mikä tuo uutta tervetullutta dynamiikkaa tilanteeseen myös Pohjoismaiden eteläiseltä laidalta.
Eikä meidän tule myöskään unohtaa kolmenvälistä yhteistyötä Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä. Kutsuin jo vuonna 2019 kolmen maamme pää-, puolustus- ja sisäministerit yhteen kesäasunnolleni Kultarantaan vahvistamaan tätä yhteyttä. Nyt kun tilanne on muuttunut ja kaikissa kolmessa maassa ministerit ovat vaihtuneet, uskon, että meille kaikille olisi hyötyä siitä, jos jatkaisimme tätä keskustelua pikapuoliin.
* * *
Hyvät ystävät
Lopuksi, kuten jo alussa mainitsin, Suomella ja Norjalla on erityisesti yksi yhteinen tekijä, joka aina vaikuttaa merkittävällä tavalla turvallisuuteemme. Meillä on yhteinen naapurimaa, Venäjä. Uskon, että meillä on myös yhteinen tapa suhtautua tuohon naapuriimme.
Mitä Suomeen tulee, emme ole koskaan olleet naiiveja tässä asiassa. Ettekä ole tekään. Meidän ajatuksenamme on ollut pitää yllä niin toimivaa suhdetta Venäjään kuin kussakin tilanteessa on ollut mahdollista. Samaan aikaan olen aina toistanut vanhaa suomalaista viisautta siitä, että kasakka vie sen, mikä on löyhästi kiinni.
Tällä hetkellä minkäänlainen toimiva suhde Venäjään tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Sen sijaan meidän on kiinnitettävä kaikki, mikä saattaa vielä olla vain löyhästi kiinni.
Mutta meidän on myös muistettava, että Venäjä ei katoa mihinkään. Se on jatkossakin naapurimme, vaikka muutosta parempaan ei tapahtuisikaan. Suomella ei ole koskaan varaa jättää tätä huomiotta. Nato-jäsenyys ei muuta tätä todellisuutta miksikään. Uskoisin, että myös tässä asiassa Suomella ja Norjalla on paljon opittavaa toisiltaan.
Odotan nyt kovasti seuraavia keskustelujamme, niin tällä näyttämöllä, myöhemmin tämän vierailun aikana kuin myös tulevien kuukausien ja vuosien kuluessa.