Muutosvarauksin
Kun presidentti Mauno Koivisto avasi tämän museon 25 vuotta sitten, oli Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kaleva Kekkosen kuolemasta kulunut alle vuosi aikaa. Maailma ja Suomen asema maailmassa olivat kovin toisenlaiset. Itänaapurinamme oli Neuvostoliitto. Suomi eli tunnetusti kasinotalouden siivittämää nousukautta Euroopan integraation ytimen ulkopuolella.
Tänään, juhlistaessamme Tamminiemen museon neljännesvuosisataista toimintaa, voimme todeta Suomen ja maailman muuttuvan edelleen yhä kiihtyvällä tahdilla. Tulevaan meidän tulee suhtautua avoimin mielin ja optimistisesti, sen tuomiin mahdollisuuksiin tarttuen. Muutoksen keskellä meidän on kansakuntana kuitenkin myös tärkeää pitää kiinni niistä arvoista, jotka luovat jatkuvuutta.
Suomi viettää tänä vuonna 95. itsenäisyyspäiväänsä. Tasavaltalainen hallitusmuoto ja presidentti-instituutio ovat vain kaksi vuotta maatamme nuorempia. Tasavalta voi tuntua monesta itsestäänselvyydeltä, mutta kuten tiedämme, oli hiuskarvan varassa, ettei Suomesta aikoinaan tullut monarkiaa. Suomen kuninkaaksi valittu saksalainen prinssi Friedrich Karl ei ehtinyt ottaa kruunuaan vastaan, ennen kuin Suomi katkaisi välinsä sodan hävinneeseen Saksaan vuonna 1918.
Suomella on ollut vuodesta 1919 lähtien yhteensä kaksitoista presidenttiä. Jokainen edeltäjäni on palvellut maataan ainutlaatuisissa olosuhteissa, oli kyse nuoren ja köyhän tasavallan aseman vakiinnuttamisesta kansainvälisesti, sotavuosista tai talouslaman kohtaamisesta. Esimerkiksi tänään kanssamme juhlaa viettävän presidentti Koiviston tehtäväksi tuli luotsata Suomi läpi yhden lähihistoriamme tuulisimmista vaiheista. Yksi asia yhdistää kaikkia Suomen presidenttejä: jokainen on pyrkinyt omalla tavallaan toimimaan isänmaamme parhaaksi. Heidän ratkaisunsa ovat muokanneet maastamme sellaisen kuin se tänään on: vauras, yhtenäinen ja itsenäinen.
Suomi kuuluu toisen maailmansodan jälkeen parhaiten menestyneisiin maihin maailmassa. Tästä menestystarinasta meidän on kiittäminen niitä miljoonia ahkeria ja rohkeita suomalaisia, jotka ovat rakentaneet tiemme, viljelleet peltomme, hoitaneet sairaamme ja innovoineet vientituotteemme. Nämä suomalaiset teot ovat edellyttäneet vakaata toimintaympäristöä, ulkopoliittista jatkuvuutta sekä vahvaa johtajuutta.
Tamminiemi on lähes puolen vuosisadan ajan liittynyt läheisesti Suomen valtiolliseen ja hallinnolliseen historiaan.
Päätoimittaja Amos Andersonin vuonna 1940 valtiolle lahjoittama Tamminiemen huvila on ollut valtionpäämiestemme käytössä toisen maailmansodan vuosista lähtien. Tamminiemi oli kolmen presidentin, Risto Rytin, Carl Gustaf Mannerheimin ja Urho Kekkosen virka-asunto ja toimi monien poliittisten neuvottelujen ja ratkaisujen näyttämönä. Erityisesti presidentti Urho Kekkosen 25-vuotisen virkakauden aikana nimestä Tamminiemi muodostui käsite Suomen poliittisessa elämässä ja kielenkäytössä.
Presidentti Kekkosen kuoleman jälkeen Museovirasto sai tehtäväkseen perustaa Tamminiemestä Urho Kekkosen museo. Tarkoitus oli, että museo esittelisi samalla myös koko Suomen itsenäisyyden ajan historiaa. Sadattuhannet vierailijat ovat vuosien varrella tulleet Tamminiemeen kokemaan historian siipien havinaa. Olen vakuuttunut, että suuri kiinnostus museota kohtaan säilyy myös tulevaisuudessa.
Museo on nyt käynyt läpi perusteellisen korjauksen, ja on valmis toivottamaan vierailijat taas tervetulleiksi. Toivotan uudistuneelle Tamminiemen museolle ja koko museon väelle mitä parhainta jatkoa myös tulevina vuosina.