Arvoisat puhemiehet, hyvät ministerit ja Pohjoismaisen neuvoston jäsenet, hyvät naiset ja herrat,
lämpimät onnitteluni Pohjoismaiden neuvostolle sen 70. juhlavuoden johdosta. Ja kaikille teille neuvoston istuntoon saapuneille lämpimästi tervetuloa Suomeen.
Pohjoismaita pidetään monilla sektoreilla edelläkävijöinä. Ja sitä me olemme, ainakin keskinäisessä yhteistyössämme. Läpi vuosikymmenten olemme määrätietoisesti vahvistaneet pohjoismaista perhettämme. Yhteistyömme on syventynyt erilaisten poliittisten olojen vallitessa ja kireissäkin maailmanpoliittisissa tilanteissa. Vuosien saatossa meistä on kehittynyt yksi maailman integroiduimmista alueista.
Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952 keskellä kylmää sotaa. Vaikka Suomi ei alkuvuosina ollut muodollisesti jäsen, oli yhteistyö tiivistä. Tunsimme muiden Pohjoismaiden tuen. Kun vuonna 1955 liityimme neuvostoon, meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Ensimmäisessä Pohjoismaiden neuvoston istunnossa, johon Suomi osallistui vuonna 1956, neuvoston presidentti Bertil Ohlin totesi: ”Meidän mielestämme yksi tuoli on ollut tyhjä, kun Suomi ei ole ollut mukana”. Suomelle Pohjoismaat olivat tuolloin ja ovat edelleen läheisin ystäväjoukko ja kansainvälinen viiteryhmä.
***
Nyt, 70 vuotta Pohjoismaiden neuvoston perustamisen jälkeen, maailmanpolitiikassa vallitsee kylmää sotaakin hyisempi tunnelma. Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan toi sodan Eurooppaan. Kaikki Pohjoismaat ovat tuominneet Venäjän toimet vahvasti. Kaikki Pohjoismaat tukevat Ukrainaa vankkumattomasti sen taistellessa oman vapautensa ja yhteisten arvojemme puolesta.
Viime viikkoina sota on jälleen siirtynyt uuteen vaiheeseen. Venäjä on kiihdyttänyt ukrainalaisten kaupunkien ja infrastruktuurin tuhoamista siviilien kärsimyksestä ja sodan säännöistä piittaamatta. Vaikka Ukraina taistelee urheasti vastaan ja on edennyt huomattavasti, on sodalle vaikea nähdä loppua.
***
Myös meidän turvallisuusympäristömme on muuttunut perustavanlaatuisesti. Havahduimme muutokseen viime vuoden lopulla Venäjän vaatiessa Naton laajenemisen pysäyttämistä. Suomi näki tämän yrityksenä kiistää valinnanvapauttamme. Heti Venäjän esitettyä vaatimuksensa, annoin vastauksena lausunnon, jossa totesin: ”Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustana on ylläpitää kansallista liikkumatilaa ja valintamahdollisuuksia. Tämä pitää sisällään myös mahdollisuuden liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä.” Lopullisesti päätöksemme kypsyi Venäjän aloitettua hyökkäyksensä Ukrainaan.
Prosessi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden vahvistamiseksi on edennyt historiallisen nopeasti: neljässä kuukaudessa jo 28 liittolaista ovat ratifioineet jäsenyytemme, Pohjoismaat ensimmäisten joukossa. Turkin ja Unkarin kanssa meillä on hyvä keskusteluyhteys. Olenkin vakuuttunut, että puuttuvatkin ratifioinnit toteutuvat. Ja kuten olen todennut: aloimme kulkea tätä polkua yhdessä Ruotsin kanssa ja yhdessä myös jatkamme.
Tämän vuoden kuluessa minulta on usein kysytty, mitä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys merkitsee pohjoismaiselle yhteistyölle. Minusta vastaus on selvä: yhteistyö syvenee entisestään. Teemme jo nyt Pohjoismaiden kesken pitkälle menevää yhteistyötä turvallisuuden ja puolustuksen alalla. Intressimme ovat usein yhteneväiset ja kyvykkyytemme vahvoja ja toisiaan täydentäviä. Kun Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon, ei Naton neuvostossakaan ole enää tyhjiä pohjoismaisia tuoleja. Yhdessä olemme vahvoja turvallisuuden tuottajia omalla alueellamme ja kauempanakin. Tulevaisuudessa pyrimme siihen, että yhteistyöstämme hyötyy koko liittokunta.
Jaamme saman turvallisuusympäristön myös Baltian maiden kanssa. Näkisin mielelläni hyvin toimivan NB8-yhteistyön kurottavan yhä enemmän myös turvallisuuden puolelle. Parlamenttien yhteistyö on jo tiivistä, mutta rohkaisen teitä edelleen vahvistamaan yhteyksiä ja tiedon ja tilannekuvan vaihtoa esimerkiksi avainvaliokuntien välillä.
Elämme vaarallista aikaa. Kaasuputkiin kohdistuva sabotaasi ja strategisten kohteiden lähistöllä lentävät dronet ovat esimerkkejä hybridivaikuttamisesta, johon meidän on näinä aikoina valmistauduttava. Tiedonvaihtomme on jatkuvaa. Olemme tiivistäneet yhteistyötämme huoltovarmuuden ja kriisivarautumisen alueilla. Tätä on jatkettava. Kriittinen infrastruktuurimme on monilla sektoreilla valtionrajat ylittävää. Meidän on pidettävä yhdessä huolta sen suojaamisesta. Kun varaudumme yhdessä, on turvamme vahvin.
***
Kuten Suomen Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajuusohjelmassa todetaan, turvallisuus on kaiken hyvinvoinnin perusta. Tämän kevään aikana olemme tehneet päätöksiä ja toimia turvallisuutemme vahvistamiseksi.
Mutta hyvinvointiamme haastetaan myös muin keinoin. Energiahintojen ja korkojen nousu sekä kiihtyvä inflaatio huolettavat kansalaisiamme. Ja syystä. Tänä talvena yhä useampi joutuu tekemään vaikeita valintoja kulutuksensa pienentämiseksi. Yhä useampi on huolissaan pärjäämisestään.
Venäjä käyttää energia-asettaan siinä toivossa, että meidän resilienssimme murtuisi ensin. Että läntinen yhtenäisyys alkaisi rakoilla ja tuki Ukrainalle horjua. Tässä se tekee virhearvion. Historia on osoittanut, että niin yksilöinä kuin kansakuntinakin löydämme itsestämme voimaa vaikeissa tilanteissa. Yhdessä ja yksin pystymme suorituksiin, joihin ehkä emme edes tienneet kykenevämme. Äärimmäistä esimerkkiä tästä näyttävät ukrainalaiset. Meidän edessämme olevat haasteet ovat pieniä verrattuna siihen, mitä Ukraina kohtaa. Uskon vakaasti, että selkärankamme kestää.
***
Kuten totesin noin viikko sitten Islannissa vieraillessani, olin ajatellut Pohjoismaisen yhteistyön saavuttaneen jo täydellisen tason. Mutta kevään aikana opin, että on olemassa taso, joka on täydellistäkin parempi. Vaikea aika on tuonut Pohjolan yhteen ennennäkemättömällä tavalla. Yhteydet Pohjoismaiden välillä ovat olleet tiiviitä.
Itse olen vieraillut kuluneen puolen vuoden aikana kaikissa Pohjoismaissa. Lisäksi olemme harva se päivä nostaneet luurin vaihtaaksemme tietoja ja ajatuksia jonkun pohjoismaisen kollegan kanssa. Tämä on ollut arvokasta.
Toivon, että käytämme tämän tilaisuuden – pohjoismaisen yhteistyön renessanssin – hyväksemme, lujitamme vanhaa ja luomme uutta. Täydellistäkin voi vielä parantaa.
Olen usein miettinyt, että maailmalla Pohjoismaat nähdään monin tavoin ihanteellisina yhteiskuntina. Meidät tunnetaan vahvasta demokratiasta, tasa-arvosta ja hyvinvoinnista. Olemme tilastojen kärjessä, olipa kyse sitten vakaudesta, vapaudesta, turvallisuuden tunteesta tai onnellisuudesta. Meihin luotetaan. Taitaa vallita käsitys, että kaiken, mikä Pohjolasta tulee, täytyy olla hyvää. Kannattaisiko meidän hyödyntää tätä pohjoismaista brändiä vielä tehokkaammin?
Kansainvälisissä yhteyksissä toimimme sääntöpohjaisen järjestelmän vahvistamiseksi, ajamme kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja tasa-arvoa. Sen sijaan, että teemme asioita yksin, voisimmeko nojautua politiikassamme entistä enemmän pohjoismaiseen brändiin?
Liike-elämässä yrityksemme ovat usein toistensa kilpailijoita. Mutta erityisesti uusien teknologioiden alalla vastassamme on suuryrityksiä, jotka toimivat toisenlaisin säännöin, toisenlaiselta arvopohjalta. 5G- ja kvanttiteknologiamarkkinoilla luotettavuus on kovaa pääomaa. Voisimmeko katsoa ensin, missä meillä on synergioita?
Esimerkkejä riittää, ja paljon jo tehdäänkin. Mutta pohjoismaisen brändin koko potentiaalia emme ole vielä hyödyntäneet. Yhdessä entistäkin aktiivisemmin toimien voisimme myös tehdä vielä enemmän hyvää. Tässä Pohjoismaiden neuvosto voi toimia kirittäjänä ja katalysaattorina. Sillä taitaahan olla niin, että kaikki mikä Pohjolasta tulee, on hyvää.
Haluan nostaa esiin vielä yhden aiheen, jonka vahvoja puolestapuhujia Pohjoismaat ovat perinteisesti olleet: rauhan. Joitain vuosia sitten Pohjoismainen ministerineuvosto julkaisi raportin pohjoismaisesta rauhan brändistä. Tätä osaa brändistämme meidän ei sovi hukata. Lopulta vain rauha on kestävän turvallisuuden perusta. Kannattaa muistaa myös, mitä presidentti Biden sanoi vieraillessani Washingtonissa maaliskuussa. Hän totesi, että presidentti Obamalla oli tapana sanoa: “we’d be alright if we left everything to the Nordic countries, everything would be fine”. Taidamme olla samaa mieltä.
***
Tänä vuonna, juhliessamme Pohjoismaiden neuvoston tasavuosia, yhtenäisyytemme, yhteistyömme ja läheisyytemme on ehkä tärkeämpää kuin koskaan. Haluan kiittää teitä siitä tärkeästä työstä, jota teette pohjoismaisen perheemme eteen ja yhteisen kädenjälkemme vahvistamiseksi meillä ja maailmalla. Toivotan teille antoisaa istuntoviikkoa, hyviä keskusteluita ja paljon uusia ajatuksia.
Kiitos.