Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Punaisen Ristin 150-vuotisjuhlaseminaarissa Säätytalolla 1.10.2013

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Pohditaanpa hetki, mikä kansainvälinen symboli tai logo on kaikkein tunnetuin ja arvostetuin. Aivan oikein, punainen risti tai punainen puolikuu valkoisella taustalla. Olen varma, että ihmiset kaikkialla maailmassa vastaisivat tähän kysymykseen samalla tavalla. Etenkään ne meistä, jotka ovat olleet jollain tavalla osallisina jonkinlaiseen kriisiin, eivät varmasti unohda näitä symboleita.

 Sodissa ja luonnonkatastrofeissa Punainen Risti ja Punainen Puolikuu ovat ihmisyyden ja toivon symboleja. Ne ovat merkkinä aidosta auttamisen halusta. Hädässä olevia ei jätetä yksin.

Onnittelen Punaista Ristiä ja Punaista Puolikuuta 150-vuotisjuhlavuotenne johdosta. Kiitos loputtomasta työstänne ihmishenkien pelastamiseksi ja inhimillisen kärsimyksen lieventämiseksi. Henry Dunantin visio siviiliväestön suojelemisesta sodan julmilta seurauksilta on tänään yhtä ajankohtainen kuin 150 vuotta sitten.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun arvokkaan työn tulisi ohjata meitä päätöksentekijöitä todella ajattelemaan, millaisessa maailmassa elämme tänä päivänä.

Humanitaariset kriisit, konfliktit ja jopa jotkin luonnonkatastrofit ovat ihmisten – siis meidän – aiheuttamiamme. Syyriassa yli 110 000 ihmistä on kuollut ja yli 6 miljoonan on täytynyt paeta kodeistaan. Kansainvälinen yhteisö ja YK:n turvallisuusneuvosto eivät toistaiseksi ole onnistuneet lopettamaan taisteluja eivätkä auttamaan Syyrian kansaa riittävästi. 

Terrorismi on ihmisten keksimä ja aiheuttama jatkuva uhka, joka aiheuttaa pelkoa, loukkaantumisia ja kuolonuhreja, kuten esimerkiksi Keniassa nähtiin. 

Ilmasto muuttuu ja maapallo lämpenee kiistattomasti. Muutokset johtuvat suurelta osin ihmisen toiminnasta. Meiltä kuitenkin puuttuu riittävä poliittinen tahto niiden pysäyttämiseen – tai ylipäätään tahto puuttua mihinkään näistä ihmisen aiheuttamista kriiseistä.

Toisaalta, kun ajattelemme Punaisen Ristin työntekijöiden ja vapaaehtoisten loputonta työtä, eikö jokaisen meistä tulisi kysyä itseltään: voisinko minä tehdä jotakin? Siirrämme aivan usein vastuun toimeen tarttumisesta jollekin toiselle. Olemmeko unohtaneet, että antaessaan myös saa?

Auttaminen ei valitettavasti ole helppo tehtävä. Afganistanin kaltaisissa paikoissa humanitaarisia järjestöjä ja niiden työntekijöitä uhkaillaan ja niitä vastaan tehdään tahallisia iskuja. Kaksikymmentä vuotta sitten humanitaaristen periaatteiden kunnioittaminen oli itsestään selvää. Nykyään tilanne on toisenlainen.
Joissakin tapauksissa sotilaallisten ja humanitaaristen toimijoiden roolit ja vastuut ovat hämärtyneet. Humanitaarista apua voidaan tukea sotilaallisin keinoin vain silloin, kun mitään muita keinoja ei ole käytettävissä. Kaikkien osapuolten on kunnioitettava ihmisyyden, puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja riippumattomuuden perusperiaatteita tilanteesta riippumatta.

 

Koska hätätilanteiden määrä ja laajuus lisääntyy jatkuvasti, meidän on varmistettava, että kansainvälinen humanitaarinen järjestelmä on tehokas. Meidän on työskenneltävä entistä tarmokkaammin luottamuksen säilyttämiseksi ja kansainväliseen humanitaariseen apuun liittyvien maailmanlaajuisten kumppanuuksien vahvistamiseksi.

Viimeisten 150 vuoden aikana Punaisen Ristin kansainvälinen komitea on kasvanut organisaatioksi, joka toimii yli 90 maassa kaikkialla maailmassa. Punainen Risti ja Punainen Puolikuu ovat juurtuneet paikallisyhteisöihin kansallisten yhdistystensä välityksellä. Nämä yhdistykset ovat usein ensimmäisinä paikalla tarjoamassa apua katastrofien sattuessa, ja ne myös poistuvat viimeisenä.

Suomen Punainen Risti on yksi maamme suurimmista kansalaisjärjestöistä. Olen erityisen ylpeä voidessani olla sellaisen järjestön suojelija, joka auttaa niitä, jotka apua eniten tarvitsevat. Yhdessä voimme kannustaa ihmisiä huolehtimaan toisistaan.

Toivon Punaiselle Ristille ja Punaiselle Puolikuulle voimia ja päättäväisyyttä tärkeään työhön!