(muutosvarauksin; puheen kieli ruotsi)
Ruotsalaisuuden päivää on vietetty Suomessa eri muodoissaan vuodesta 1908 lähtien. Alkujaan päivää viettämällä haluttiin vahvistaa ruotsinkielisen kansanosan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nykyisin päivän tarkoituksena on erityisesti kunnioittaa suomenruotsalaisten oikeutta käyttää omaa äidinkieltään ruotsia Suomessa sekä kaksikielistä Suomea.
Suomen väestöstä noin 5,4 prosenttia eli hieman yli 290 000 henkilöä puhuu äidinkielenään ruotsia. Vielä muutama vuosikymmen sitten ruotsinkielisen väestön lukumäärän ennustettiin putoavan rajusti, mutta onneksi näin ei ole käynyt. Kaksikielisten perheiden lapset rekisteröidään yhä useammin ruotsinkielisiksi ja laitetaan ruotsinkieliseen kouluun. Tämä kehitys enteilee hyvää tulevaisuutta ruotsinkieliselle väestöllemme.
* * *
Kaksikielisyys puhuttaa meitä suomalaisia säännöllisin väliajoin – molemmilla kielillä. Teema nousee usein esiin ennen vaaleja. Kaksikielisyys nostattaa tunteita, kun hallinnon rakenteita uudistetaan tai julkisten palveluiden tilasta keskustellaan. Tämä ei ole mikään ihme: äidinkieli ja mahdollisuus käyttää sitä ovat jokaiselle ihmiselle yksi identiteetin kulmakivistä ja elämässä pärjäämisen olennainen edellytys.
Viime aikoina on paljon puhuttu perusopetukseen kuuluvan toisen kotimaisen kielen opetuksesta. Asiaa edelleen usein lähestytään pakon kautta. Kyse on ennemmin koululaisten mahdollisuudesta saada riittävät eväät peruskoulun jälkeiseen elämään. Suomi on ja pysyy kaksikielisenä maana. Ei ole lainkaan merkityksetöntä nuoren jatko-opintojen ja työllistymisen kannalta, osaako hän ruotsia ja Suomea vai ei.
Monella suomenkielisellä perheellä on hyviä kokemuksia ruotsinkielisestä kielikylvystä. Kun lapsi on tekemisissä kielen kanssa jo hyvin nuorena, hänen on helpompi oppia sitä myöhemminkin. Kielikylpy myös vahvistaa myönteisiä asenteita kieltä kohtaan. Moni ruotsinkielisessä kielikylvyssä ollut lapsi jatkaa ruotsinkieliseen kouluun.
Lapselle päiväkoti ja koulu antavat mahdollisuuden tutustua kulttuuriseen taustaansa ja olla itsensä omalla äidinkielellään. Siksi on tärkeää varmistaa, että ruotsinkielinen päivähoito ja opetus säilyvät osana suomalaista hyvinvointijärjestelmää myös jatkossa. Ruotsinkielinen päivähoito ja esikoulu ovat luontevia vaihtoehtoja myös monille kaksikielisille perheille.
* * *
Usein sanotaan, että kaksikielisyys on rikkaus. Sitä se ja suomenruotsalainen kulttuuri ovat Suomelle olleet, hyvinkin konkreettisesti. Palataan hetkeksi vaikka vuosituhannen taitteen nopean kansainvälistymisen aikaan. Otan yhden esimerkin, muistiini on piirtynyt kuva eräästä tärkeästä eurooppalaisesta ministerien kokouksesta. Läsnä oli myös kymmenkunta asiantuntijaa, kolmasosa heistä oli suomalaisia – ja kaikki he suomenruotsalaisia. Kyky kansainvälistyä onkin ruotsinsuomalaisuuden tärkeä anti koko kansakunnalle.
Ruotsin kieli ja Ruotsin kanssa jakamamme kulttuurihistoria sitovat meidät vahvasti pohjoismaiseen arvoyhteisöön. Pohjoismaat ovat kautta historiamme olleet siltana läntiseen demokratiaan sekä mallina yhteiskuntamme rakentamisessa. Viittaamme mielellämme pohjoismaiseen traditioon ja hyvinvointimalliin. Haluamme kaikki edistää ja hyödyntää yhteistä pohjoismaista hyvää.
Viime viikolla Pohjoismaiden neuvosto kokoontui Helsingissä juhlaistuntoonsa. Takana on 60 vuoden työ pohjoismaisen yhteistyön puolesta. Käytämme yhteistä pohjoismaista ääntä monella kansainvälisellä areenalla. Maailma mieltää meidät suomalaiset itsestään selvästi osaksi pohjoismaista yhteisöä. Aivan oikein mielletty.
* * *
Tänään voimme olla ylpeitä yhteisestä, itsenäisestä, kaksikielisestä isänmaastamme. Toivotan teille kaikille oikein hyvää ruotsalaisuuden päivää.