(muutosvarauksin)
Illan teema on Yhteinen sävel ja se todellakin maidemme välillä soi. Suomenlahden yli kantaa vahva henkinen silta ja juuri musiikki on yksi sen ikiaikaisista rakennusaineista.
Jo aikoinaan Kalevala ja Kalevipoeg olivat runonlaulajien samaa tarinaa. Sankarit olivat urheita ja kohtalot kovia. Hyvin kuvasivat myös tulevia aikoja. Molemmat maat ovat läpi historiansa saaneet osansa kovista kohtaloista ja kansat ovat joutuneet yhä uudestaan urheutta osoittamaan. Nämä ajat ovat toivottavasti ohi, mutta ne on syytä muistaa.
Me suomalais-ugrilaiset kansat emme tunnetusti juuri tunteistamme puhu. Onneksi taidamme sen sentään sävelin ja säkein. Suru, ilo, rakkaus ja pettymys on aina saatu väkevästi soimaan.
Väkevästi on soinut myös vapauden kaipuu. Viro lauloi itsensä vapaaksi – ja me suomalaiset lauloimme kanssanne, vaikkette ehkä sitä aina lahden yli kuulleet. Juuri lauluperinteenne takia on erityisen hienoa ja koskettavaa, että juhlimme Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä, eli Suomen vapautta täällä Tallinnassa juuri tässä yhteisessä konsertissa.
Artistit laulavat tänään vapaudelle aivan kuten laulukesänä 1988. RockSummer-festivaalilla ei varmaankaan olisi saanut Finlandiaa tai Maamme-laulua laulaa, mutta laulettiin silti. ”Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa” sai tuolloin uuden sisällön. Muistamme tuolta ajalta Villu Tammen Tere Perestroikan ja Tõnis Mäen kappaleen Koit – Viron kaikkien aikojen kappaleeksi valitun laulun, jossa selät suoristettuina marssitaan kohti vapauden aamunkoittoa.
Muistamme myös elävästi kuinka kovasti Juice Leskinen kaipasi Eestiä – Eesti, Eesti, Eesti kaipaan sinne… …kovasti, vai miten se loppusointu menikään? Ja ikävä Tallinnaan taisi olla Miljoonasateellakin.
Enää ei tarvitse kaivata eikä ikävöidä. Vapaus on tuonut maamme ja kansamme uudestaan lähelle. Tänä iltana jaamme juhlan, mutta tavallisesti jaamme jokapäiväisen arjen. Tulemme ja menemme lahden yli sitä enää sen kummemmin ajattelematta. Ja hyvä niin.
Jaamme myös yhteisen kansallishymnin. Sanat ovat eri, mutta tunne on sama. Rakkaus isänmaahan, usko tulevaisuuteen Suomenlahden molemmin puolin. ”Minun isänmaani, minun onneni ja riemuni – Oi maamme Suomi synnyinmaa.”
Kuten sanottua, ei suomalainen juuri tunteistaan puhu. Sen haluan kuitenkin sanoa, että kun katson teitä täällä tänään, niin sydänalassani soi.
On ainutlaatuista nähdä tällainen väkijoukko juhlimassa Suomen itsenäisyyttä naapurimaamme pääkaupungissa. Laulut ja tarinat, joita Vapauden aukiolla pian kuulemme, vahvistavat entisestään siltaa maidemme välillä.
Haluan kiittää teitä kaikkia – suomalaisia ja virolaisia artisteja, suomalaisia ja virolaisia katsojia – yhdessä me teemme tästä ikimuistoisen illan. Yhdessä, Tillsammans, Ûheskoos. Kiitos.