Pohjois-Euroopan näkökulmia
On etuoikeus saada puhua teille tänään. Arvostan suuresti mahdollisuutta esiintyä tämän arvostetun yleisön edessä täällä Tukholmassa. Haluan lämpimästi kiittää ystävällisiä isäntiämme, jotka ovat tehneet tämän mahdolliseksi.
Aluksi haluaisin tuoda esille muutamia huomioita pohjoiseurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna. Tulen myös esittelemään joitakin ajatuksia yhteisestä historiastamme, sillä kun katsomme menneisyyteen, havaitsemme, että Suomi ja Ruotsi jakavat rikkaan historian. Sen jälkeen katson tulevaisuuteen ja esitän muutamia pohdintoja siitä, miten Suomi ja Ruotsi voisivat tehdä yhteistyötä. Se voisi tapahtua kehittämällä pohjoismaista yhteistyötä edelleen ja löytämällä yhteisiä lähestymistapoja arktisissa kysymyksissä.
* * *
Ensimmäinen vierailu Ruotsiin on luonnollinen valinta ja erittäin mieluisa tehtävä kaikille Suomen presidenteille.
Suomi ja Ruotsi olivat noin 600 vuoden ajan saman valtakunnan osia – kenties kaksi kansaa, mutta yksi kansakunta. Suomi ei ollut vähempiarvoinen osa Ruotsia, vaan valtakunnan itäinen osa, joka osallistui täysipainoisesti talouselämään ja politiikkaan. Suomalaisia nousi myös korkeisiin yhteiskunnallisiin asemiin. Tukholma ja Turku – tai ruotsiksi Åbo – muodostivat tämän suuren pohjoisen valtakunnan ydinalueen. Jo tuohon aikaan meri ei ollut erottava vaan yhdistävä elementti.
Suomi ja Ruotsi voivat olla toisilleen kiitollisia monesta asiasta. Läntisen Euroopan sivilisaatio tuli Suomeen ruotsalaisen kruunun ja kirkon kautta. Näistä varhaisista ajoista alkaen ruotsin kieli on ollut olennainen osa suomalaista elämää. Kielitieteellisesti tarkasteltuna Suomi on sekä suomen- että ruotsinkielinen. Ruotsin kieli ei ole Suomelle vieras elementti, vaan keskeinen osa suomalaista elämäntapaa ja yhteiskuntaa sekä etu, jonka haluamme säilyttää ja jota haluamme vaalia.
Suomen menettäminen Venäjälle Napoleonin sodissa oli suuri isku. Mutta jopa Venäjän keisarikunnan autonomisena osana Suomi säilytti läheiset ja luottamukselliset suhteensa Ruotsiin. Ruotsalainen laki ja instituutiot säilyivät vielä eron jälkeenkin muodostaen perustan Suomen vahvalle kehitykselle erillisenä kokonaisuutena.
Suomen talous kehittyi voimakkaasti tuon ajanjakson aikana. Autonomia tarkoitti sitä, että Suomen ja Venäjän välissä oli tulliraja, mutta suomalaiset yritykset pääsivät valtaville Venäjän markkinoille. Suomi myös hyötyi suuresti autonomisesta asemastaan Venäjän keisarikunnassa.
1800-luvun aikana Suomessa luotiin vahvoja kansallisia instituutteja, kuten oma valuutta vuonna 1860. Ruotsin keskuspankki on maailman vanhin, mutta Suomen pankki on hyvällä neljännellä sijalla. Yksikamarinen Suomen eduskunta perustettiin vuonna 1906, ja Suomi myönsi naisille poliittiset oikeudet ensimmäisenä maailmassa.
Itsenäistyessään vuonna 1917 Suomen piti määrittää paikkansa kansallisvaltioiden joukossa. Oliko se pohjoisin lisä Baltian maihin vai itäisin lisä Pohjoismaihin? Vastaus oli selvä, koska meillä oli niin vahvat kulttuurilliset ja historialliset yhteydet Ruotsiin.
Suomalainen itsenäisyystahto testattiin toisen maailmansodan aikana. Suomi taisteli ankarasti. Poikkeuksellisella tavalla Venäjän laajeneminen pysähtyi rajoillemme, vaikka se toisaalla valtasi alaa aina Euroopan sydämeen asti. Monet ruotsalaiset osallistuivat kamppailuumme taistellen Suomen armeijassa.
Kylmän sodan aika oli Euroopalle traumaattista aikaa. Eurooppaa jakoi terävä, epäluonnollinen rajaviiva. Itämeri oli rautaesiripun jatke. Puolueettomuus oli luonnollinen valinta sekä Suomelle että Ruotsille. Puolueettomuudessa saattoi oli erilaisia vivahteita – suomalainen tapa oli ankara realismi Neuvostoliiton varjossa, kun taas Ruotsin ulkopolitiikka sisälsi enemmän globaaleja pyrkimyksiä. Maailmanlaajuisessa kentässä Pohjoismaat olivat meille suomalaisille tärkein sidosryhmä. Pohjoismaiset instituutiot olivat äärimmäisen arvokkaita rakentaessamme nykyaikaista valtiota sodan jälkeen.
Pohjoismaat olivat yhteisönä edelläkävijöitä monissa kansalaisten vapauksia koskevissa asioissa, kuten passiton matkustaminen, oikeus tehdä työtä ja osallistua poliittiseen elämään. Suuri joukko maanmiehiäni käytti mahdollisuuden muuttaa Ruotsiin 1960- ja 1970-luvuilla. Ruotsissa oli tarjolla töitä silloin, kun Suomella ei ollut paljon tarjottavaa. Tämä huomattava suomalainen vähemmistö on antanut suuren panoksen ruotsalaiselle yhteiskunnalle.
Euroopan unionin jäsenyys käänsi uuden lehden sekä Suomelle että Ruotsille. EU:n jäsenvaltioina olemme monin tavoin samankaltaisia, sillä edustamme molemmat avointa ja innovatiivista pohjoismaista talousjärjestelmää. Yksi suuri ero maidemme välillä kuitenkin on – euroalueen jäsenyys. Suomi liittyi euroalueeseen heti alussa, kun taas Ruotsi on pysytellyt ulkopuolella. Suomen pyrkimyksenä oli osallistua kaikkeen Euroopan unionin politiikkaan.
Euroalue on kriisissä, mutta ei tule unohtaa yhteisen valuutan taustalla olevaa järkevää talouslogiikkaa. Euro on vakauttanut Suomen taloutta. Pelastusoperaatioilla on myös suojattu Euroopan ja jopa koko maailman rahoitusjärjestelmää. Olen vakuuttunut siitä, että euroalueen ongelmat voitetaan, mutta tämä edellyttää poliittista päättäväisyyttä ja kovaa kuria. Myös tässä Suomi ja Ruotsi voivat toimia yhdessä – tarvitsemme lisää kasvua EU:hun ja tämä koskee kaikkia jäsenvaltioita. Vaikka Ruotsi ei olekaan euromaa, se on yhtä riippuvainen eurooppalaisesta talouselämästä kuin Suomikin.
Tunnettu diplomaatti ja Ruotsin ja Suomen välisten suhteiden historioitsija Krister Wahlbäck on kuvannut Suomen ja Ruotsin polkuja EU:ssa kahdeksi laivaksi, jotka eivät kulje aina identtistä reittiä, mutta purjehtivat samaan suuntaan. Se on osuvasti sanottu.
* * *
Pohjoinen kolkkamme Euroopassa on nauttinut pitkään hyvinvoinnista ja vakaudesta. Maailma kuitenkin muuttuu hämmästyttävällä vauhdilla. Kehittyvät taloudet muuttavat maailmantaloutta. Maailman painopiste on siirtymässä Atlantilta Tyynellemerelle.
Meidän on tartuttava toimeen ja etsittävä keinoja vastata ympärillämme oleviin haasteisiin – Eurooppaa on kohtaamassa suhteellinen taantuma. Euroopan taloudellinen suorituskyky on heikkenemässä ja väestökehitys on meitä vastaan. Samaan aikaan meillä on vastassamme vakavia globaaleja monikansallisia uhkia – ilmastonmuutos ja sen arvaamattomat seuraukset, tartuntataudit, terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus. Globaalistuneessa maailmassa rajoja on helppo ylittää ja etäisyyksillä on entistä vähemmän merkitystä.
Maailmassa, johon synnyin, oli alle kolme miljardia ihmistä. Viime vuonna ohitimme seitsemän miljardin virstanpylvään. Tämä on valtava muutos ja ehkäpä merkittävin globaalin muutoksen tekijä.
Ruotsi ja Suomi voivat vastata näihin globaaleihin haasteisiin ainoastaan pitämällä kiinni yhteisistä arvoistamme. Meidän on jatkettava demokratian, ihmisoikeuksien ja laillisuusperiaatteiden edistämistä. Ne ovat perustavia yleismaailmallisia arvoja, jotka kuuluvat kaikille.
Suomen ja Ruotsin ulkopoliittinen linja on samansuuntainen. Me molemmat painotamme Yhdistyneiden Kansakuntien keskeistä roolia. Olen erittäin ylpeä Pohjoismaiden läheisestä yhteistyöstä Yhdistyneissä Kansakunnissa, ja toivon, että Suomi on turvallisuusneuvoston pohjoismainen edustaja vuosina 2013 ja 2014.
* * *
Turvallisuuspolitiikassa Suomi ja Ruotsi kulkevat intressiensä mukaan käsi kädessä, ja maiden välille on mahdoton kuvitella eriävää linjaa. Molemmat maat ovat Naton aktiivisia kumppaneita. Tätä suhdetta monet pitävät lähimpänä mahdollisena Nato-yhteistyön muotona ilman varsinaista jäsenyyttä.
Liittoutuman muuttuessa myös kumppaneiden on syvennettävä ja kehitettävä suhdettaan Natoon uusilla ja joustavilla tavoilla. Toivomme saavuttavamme Chicagon huippukokouksessa konkreettisia sitoumuksia, jotka syventävät poliittista dialogia Naton ja sen kumppaneiden välillä ja edistävät yhteistyötä kriisinhallintatoimintojen suunnittelussa ja hallinnassa.
Natossa me emme ole passiivisia tarkkailijoita vaan aktiivisia osallistujia. Toimimme yhdessä Afganistanissa. Teemme yhteistyötä Naton kanssa tärkeinä ja arvostettuina kumppaneina. Olemme sitoutuneet tekemään osamme maailmanlaajuisen rauhan ja vakauden edistämisessä. Suomi avaa uusia uria osallistumalla Naton nopean toiminnan joukkojen eli NRF:n varallaolojoukkohin.
Ruotsi ja Suomi ovat aktiivisia vaikuttajia myös EU:n kriisinhallinnassa, jonka periaatteet lanseerattiin suomalais-ruotsalaisen yhteisaloitteen pohjalta 1990-luvun lopulla Amsterdamin sopimuksessa. Siitä lähtien olemme osallistuneet useimpiin operaatioihin. Olemme myös johtaneet yhdessä vahvan siviilikriisinhallinnan kehittämistä EU:ssa.
Ruotsalaisjohtoiset EU:n taistelujoukot ovat myös erinomainen esimerkki yhteisistä pyrkimyksistä. Suomi on valmis osallistumaan myös seuraavalla kaudella.
Voidaan sanoa, että ruotsalainen ja suomalainen näkemys turvallisuudesta on identtinen.
Loppujen lopuksi tärkeää on maiden välinen solidaarisuuden tunne ja todelliset voimavarat. Yksi asia on varma – Euroopan on kannettava entistä suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan.
Yhdysvaltojen sitoutuminen Euroopan turvallisuuteen on ollut erittäin kallisarvoista, ja sen merkitys pysyy edelleen keskeisenä. Meidän on kuitenkin tunnustettava Yhdysvaltojen globaalien geopoliittisten prioriteettien muutokset, jotka kohdistuvat Aasian suuntaan. Euroopan on hoidettava oma osansa puolustuksen ja voimavarojen suhteen. Euroopan on tultava vahvemmaksi turvallisuuspolitiikan ja puolustuksen alalla.
Miten voimme vastata tähän haasteeseen nykytilanteessa? Puolustusvoimiemme budjetit ovat suunnattoman paineen alla. Nykyaikainen armeijakalusto on olennaisesti aiempaa kalliimpaa. Ilmeinen vastaus on, että meidän on tehtävä enemmän yhdessä, yhdistettävä ja jaettava sotilaallisia voimavarojamme. Kukaan ei pärjää yksin. Olemme kehittäneet menestyksekkään pohjoismaisen toimintatavan puolustusyhteistyöelimen NORDEFCOn muodossa. Se voisi toimia mallina myös EU:ssa ja Natossa.
* * *
Pohjoismaat ottivat hiljattain uuden askeleen yhteisellä solidaarisuuslausunnolla, joka koski yhteistoimintaa erilaisten uhkakuvien ja katastrofien yhteydessä. On selvää, ettei Pohjoismaista yksikään pysyisi passiivisena, jos sen naapurit kohtaisivat suuria vaikeuksia.
Tästä huolimatta todellisia pohjoismaisia toimintavalmiuksia pitäisi entisestään kehittää, jotta selviäisimme käytännön kriiseistä, jotka uhkaavat monimuotoisten nyky-yhteiskuntien keskeisiä toimintoja. Muun muassa sähköntuotanto, tiedonvälitys, sairaanhoito, liikenne ja raaka-aineiden saanti ovat haavoittuvia erilaisten uhkien edessä. Näistä moderneista haasteista selviäminen edellyttää armeijan lisäksi erilaisten siviiliviranomaisten välistä yhteistyökykyä ja toimintaa. Koska haasteet ovat monikansallisia, niihin on myös vastattava monikansallisin keinoin.
* * *
On useita tärkeitä asioita, joissa Suomi ja Ruotsi voivat toimia yhdessä. Yksi selkeä teema on arktinen alue, jolla on mielestäni yhä suurempi alueellinen merkitys yhteistyömme kannalta, aina niin tärkeän Itämeren ohella.
Arktisen alueen merkitys kasvaa nopeasti. Ilmaston lämpenemisen myötä uudet laivareitit voivat avata arktisen valtatien Aasiaan. Mineraalivaroja on runsaasti sekä merellä että maalla. Pohjois-Suomessa on jo käynnissä kaivosalan noususuhdanne, joka hyödyttää merkittävästi paikallista taloutta. Arktisen tekniikan ja taitotiedon kysyntä on lisääntymässä. Samaan aikaan on suojeltava herkkää arktista ympäristöä.
Ruotsi ja Suomi ovat molemmat arktisen alueen maita. Meillä ei ehkä ole öljyä tai kaasua, mutta meillä on paljon arktista tekniikka ja taitotietoa, joita tarvitaan näiden valtavien taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Esimerkiksi puolet maailman jäänmurtajista on valmistettu Suomessa.
Arktisen alueen mahdollisuuksia voidaan hyödyntää vain yhteistyössä. Tästä syystä pidämme Arktista neuvostoa alueen tärkeänä keskusfoorumina. Haluan kiittää Ruotsia sen ponnisteluista Arktisen neuvoston puheenjohtajana ja monissa olennaisissa kysymyksissä saavutetusta edistyksestä. Mielestäni voimme asettaa kunnianhimoisia tavoitteita myös kahdenvälisesti ja kehittää yhteisymmärrystä ja yhteisiä hankkeita, jotka sitovat pohjoiset alueemme yhä tiiviimmin toisiinsa. Mahdollisuudet ovat avoinna.
Arktista aluetta ei luonnollisesti ole ilman Venäjää. Arktista aluetta ei ole myöskään ilman Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Se on ainutlaatuinen alue, jolla Eurooppa, Venäjä ja Pohjois-Amerikka toimivat yhdessä. Arktinen alue on nyt ”hot”, kuten sanonta kuuluu.
* * *
Pohjoismainen mallimme herättää monia positiivisia mielikuvia: maidemme yhteiskunnat ovat vakaat ja osallistavat ja taloutemme hyvin hoidetut. Voimme olla ylpeitä näistä saavutuksista. On kuitenkin muistettava, ettei aiemmilla saavutuksilla ole merkitystä, jos emme kiinnitä huomiota niiden ylläpitämiseen.
Olennainen kysymys on, miten uudistamme sosiaalista mallia tukevaa taloudellista suorituskykyä. Suomen ja Ruotsin taloudet ovat samankaltaiset. Molemmat maat ovat erittäin riippuvaisia viennistä, ja lisäksi meitä kiinnostaa maailmantalouden hyvinvointi. Suomen ja Ruotsin taloudet ovat itse asiassa yksi ja sama.
Tästä syystä meillä on myös samanlaiset taloudelliset haasteet. Esimerkiksi nuorisotyöttömyys on sietämättömän korkea molemmissa maissa. Viime aikoina Ruotsi on osoittanut vahvaa johtajuutta työtä edistävien toimintatapojen tukemisessa. Näiden toimintatapojen lisäksi meidän on nykyaikaistettava pohjoismaista talousmallia, jotta menestymme ennätyksellisen kovassa globaalissa taloudellisessa kilpailussa. Tämä ei onnistu suojaamalla taloutemme globaalilta kilpailulta vaan ottamalla se avosylin vastaan.
On pohdittava, kuinka voimme vastata näihin yhteisiin haasteisiin pohjoismaisella yhteistyöllä. Kuten tiedämme, yhteistyöllämme on vahvat juuret ja upeat perinteet. Sen toteutus on kuitenkin perinteisesti ollut sisäänpäin suuntautunutta. Kuten ”sukukokouksia”, joiden tarkoituksena on saada kaikille hyvä mieli. Tämä ei riitä.
Mielestäni pohjoismaisessa yhteistyössä on tulevaisuudessa suuntauduttava enemmän ulkomaailmaan ja toimittava strategisesti. Mitkä ovat vahvuutemme ja heikkoutemme? Kuinka onnistumme paremmin yhdessä? Kuinka saamme parhaan mahdollisen tuen yhteistyörakenteistamme? Kuinka käytämme pohjoismaista brändiä tehokkaammin globaalisti? Kuinka saamme Baltian maat paremmin mukaan yhteistyöhön? Näitä kysymyksiä olisi pohdittava yhdessä. Tuloksena olisi määriteltävä yhteinen pohjoismainen visio, joka käsittää enemmän kuin pelkkää koordinointia ja keskustelua. Näin voimme todella innovoida ja muokata toimintatapojamme.
Suomea ja Ruotsia yhdistävät niiden maantieteellinen sijainti, historia, poliittinen malli, kieli ja ihmiset. Globaalissa vertailussa olemme voittajia muiden pohjoismaisten ystäviemme ohella. Yhteisenä tehtävänämme on muokata ystävyyssiteistä nykyaikainen hyödyllinen työkalu ja vaikuttaa kohtaloomme niin, että pohjoismaisesta menneisyydestä tulee myös pohjoismainen tulevaisuutemme.