Arvoisa pääministeri, hyvät valtioneuvoston jäsenet,
Eduskunta antoi teille luottamuksensa pääministerin vaalissa. Onnittelen teitä valintanne johdosta. Johdollanne aloittaa tänään toimintansa itsenäisen Suomen 73. hallitus.
Hallitus perii pohjansa edelliseltä hallitukselta, mutta ennen kaikkea edeltäjältään se perii paljon työtä. Paljon puhutut, usein ”päätetyt” rakenteiden uudistamiset on vihdoin lopullisesti ratkaistava ja toteutettava. Edessä on siis vaativa ajanjakso.
Vaativa ajanjakso on myös mahdollisuus. Mahdollisuus meille kaikille; näyttää, että tämä kansa yhä vielä nujertaa vaikeudet, nekin, jotka tulevat ulkoisesta maailmasta.
Näytetään niille!
Mahdollisuus myös hallitukselle näyttää. Puhuttiin minihallitusohjelmasta. Hallituksen toimikausikin tulee olemaan minimittainen. Tämän ei ollenkaan tarvitse tarkoittaa, etteikö meille tulisi maksihallitus.
Näyttäkää meille!
Puhuin edeltäjällenne ennusteiden ongelmista. Ne johdattavat helposti kvartaalipolitiikkaan, jossa välitön hyvä ohittaa tulevaisuuden vaikeuksien voittamisen. Meillä suomalaisilla on tajua arvostaa sitäkin, että juuri tekohetkellä kipeästi tuntuva päätös tehdään, jos sen tiedetään myöhemmin tuottavan hyvää.
Kiinnitämme paljon huomiota siihen, miltä toimintamme näyttää. Meidän pitäisi nyt keskittyä siihen, mihin toimintamme johtaa. Niin hankalia aikoja elämme.
Ukrainan vakava kriisi jatkuu. Ratkaisujen hakeminen ja tukeminen on nyt tärkein tehtävä. Samalla on arvioitava, mitä tämä kaikki tarkoittaa ja toisaalta ei tarkoita juuri Suomelle.
Yksi johtopäätös on selvä. Meidän on pidettävä huolta omasta puolustuskyvystämme. Se edellyttää panostuksia, ehkä suurempia kuin mistä olemme tähän asti puhuneet.
Toinen johtopäätös on yhtä ilmeinen. Kansainvälisen turvallisuuspoliittisen ja puolustusyhteistyön kehittäminen on nyt tärkeää ja se on yhteinen tehtävämme. Kultarannan keskusteluissa ehdotettiin kansainvälisen turvallisuusyhteistyömme eri lohkojen arviointia. Tähän asiaan voimme palata tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspolittisen kokouksessa.
Maassa tarvitaan nyt luottamusta ja rohkeutta. Päättäjiltä odotetaan, että kansalaisten elämisen puitteet turvataan. Siitä on saatava pysyvä luottamuslause. Päättäjien odotetaan myös jättävän tilaa ja vapautta luovuudelle, ja ymmärtävän niin onnistumista kuin epäonnistumista. On rohkaistava, siihenkin, että asiat tehdään toisin.
Toivon uudelle hallitukselle ja sen jäsenille rohkeutta ja vastuuntuntoa työssä Suomen hyväksi! Niin – näyttäkää meille!