Arvoisa puhemies, arvoisat Suomen kansan edustajat,
Kun vuosi sitten tässä samassa tilaisuudessa puhuin koronaviruksesta, saatoin vasta varovaisesti todeta, että pandemian mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Vähänpä silloin vielä tiesimme. Pandemiasta tuli valitettavan nopeasti täyttä totta.
Tautia ja virusta koskevasta tiedosta ei enää ole pulaa. Päinvastoin, tietoa tulee jatkuvasti lisää ja sitä on valtavasti kaikkien saatavilla. Tiedossa on ollut myönteistä voimaa. Sen jakaminen on mahdollistanut ennennäkemättömän kansainvälisen tiede- ja terveydenhuoltoalan yhteistyön. Samaan ei ole ylletty poliittisella tasolla.
Mutta tiedon moninaisuus, osin ristiriitaisuus, on myös hämmentänyt mieliä. Parhaasta keinovalikoimasta tuskin kenelläkään on ehdotonta totuutta hallussaan.
Epävarmuuden keskellä on vaikea elää. Houkuttelevaa on vakaasti uskoa siihen, että juuri itse on parhaan tiedon äärellä. Ei ole siis ihme, että aivan yhtä suurella varmuudella yhdet vaativat lisää rajoituksia, toiset voimassa olevienkin purkamista. Vaihtoehdoista on syytäkin keskustella, mutta yhteistä päämäärää ei saa päästää unohtumaan.
Suomessa koronan torjunnassa on toistaiseksi onnistuttu varsin hyvin. Paljon paremmin kuin monissa muissa maissa, vaikka rajoitukset ovat olleet niihin verrattuina lieviä. Taitaakin olla niin, että viime kädessä välttämättömin ratkaisu löytyy jokaisen korvien välistä. Omasta toiminnasta arjessa. Normaalielämän rajoittaminen käy kyllä pitkittyessään rankaksi ja raskaaksi. Mutta vielä rankempaa ja raskaampaa on sairastaminen tai läheisen menettäminen. Meistä jokaisen on edelleen jaksettava kantaa osansa vastuusta.
Arvoisat kansanedustajat, teidän antamanne esimerkin voima on vahva. Pidetään erimielisyyksienkin keskellä kiinni tästä yhteisen vastuun sanomasta. Vain yhdessä tästä selviämme. Sanoma luo myös toivoa. Yhdessä selviämme varmasti.
* * *
Pieni virus on menneen vuoden ajan hallinnut myös kansainvälisen politiikan suurta kuvaa. Yhteiskuntia on asetettu sulkutilaan, mutta ei maailma pysähtynyt ole. Muu kehitys ei saa jäädä katseeltamme katveeseen.
Kuten uudenvuodenpuheessani totesin, olemme myös maailmanpolitiikassa uudessa taitekohdassa. Suurvaltasuhteet ja monenkeskinen järjestys hakevat nyt uutta tasapainoa. Vielä emme tiedä, mihin asentoon palaset seuraavaksi asettuvat. Mutta varmaa on, että ulkopolitiikassamme meidän on pysyttävä valppaina. Suomen asemaa muutoksen keskellä on varjeltava. Vastuuta siitäkin meidän on kannettava yhdessä, instituutioina ja kansakuntana.
Olemme seuranneet huolella ja huolestuneina Venäjän viimeaikaisia tapahtumia. Ne on tuomittu moneen kertaan, niin Suomessa kuin Euroopassa. Aihetta siihen on ollut, ja aihetta tuli viimeksi eilen lisää. Mutta yksisuuntaiset julistukset eivät yksin riitä. On myös haettava keinoja, joilla toivottua muutosta saadaan aikaan.
Myös kansainvälisessä politiikassa puheyhteyttä tarvitaan aivan erityisesti niiden kanssa, joiden kanssa olemme eniten eri mieltä. Kun omat näkemykset ovat vahvalla pohjalla, ei keskustelun käyminen tarkoita niistä luopumista. Keskustelun käyminen on vahvuuden osoitus. Toiseen vaikuttaminen ei aina ole mahdollista, mutta ilman vuoropuhelua se on vielä vaikeampaa. On meidänkin etumme, että myös Euroopan unioni käy tätä suoraa ja suorasanaista dialogia Venäjän kanssa. Erityisesti nyt, kun Navalnyin tapaus vetää syvän railon Euroopan ja Venäjän suhteisiin, jotka eivät ehyitä olleet ennestäänkään.
* * *
On kansainvälisessä politiikassa myös myönteisiä sävyjä. Saimme hiljattain vahvistuksen siitä, että Yhdysvaltain ja Venäjän välillä ylihuomenna umpeutumassa ollutta New START -sopimusta jatketaan viidellä vuodella. Ei tämä alkuunkaan kaikkia ydinasevalvontaan liittyviä ongelmia ratkaise. Mutta se, että edes yksi kahden suurimman ydinasevallan välisistä sopimuksista pysyy voimassa, antaa toivoa uusien neuvottelujen avaamiselle. Suomi on jatkossakin valmis tarjoamaan hyviä palveluksiaan strategisesta vakaudesta käytävien keskustelujen tukena.
Washingtonista nyt kuuluvat signaalit ovat lupaavia. Presidentti Bidenin virkaanastujaispuheessaan painottama ajatus esimerkin voimasta, voiman esimerkin sijaan, näyttää lähteneen liikkeelle. Nopea paluu ilmastosopimukseen on hyvä alku. Monet muutkin ovat ilmaisseet tukeaan monenkeskiselle järjestelmälle, viimeksi Davosin virtuaalikokouksessa.
Sanojen arvo mitataan lopulta teoissa. Välttämättömyys vaatii yhteistyötä myös Suomelle erityisen tärkeällä arktisella alueella. Arktisten maiden kesken on tarpeen tarttua yhteistyön aihioihin. Mustan hiilen ja metaanipäästöjen vähentäminen toisi välittömiä tuloksia taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Jäämeren pohjassa olevan radioaktiivisen jätteen nostaminen parantaisi ydinturvallisuutta.
Yksin nämä yhteiset pyrkimykset eivät maailmaa muuttaisi, mutta veisivät oikeaan suuntaan. Onnistuessaan ne voisivat avartaa ilmapiiriä myös muulle yhteistyölle, jota välttämättä tarvitaan arktisen alueen ulkopuolellakin.
Me voimme itse vaikuttaa Euroopan tekoihin. Siihen, mikä on Euroopan esimerkin voima, Euroopan painoarvo muuttuvassa maailmassa. Yksin tai hajanaisina Euroopan maat ovat heikompia kuin yhdessä ja yhtenäisinä. Siksikin kannan huolta siitä, mitä meneillään oleva koronakriisi repivine rokotekiistoineen Euroopalle tekee. Kun samaan aikaan Britannia on lopullisesti irtautunut Euroopan unionista ja johto Saksassa vaihtuu, haetaan nyt myös uutta tasapainoa Euroopan sisäisiin valtasuhteisiin. Toivoa sopii, että rivit saadaan järjestykseen. Heikon esimerkkiä ei moni seuraa.
* * *
Moni varmaan muistaa valokuvan vajaan kuukauden takaa: mies, kainalossaan Yhdysvaltain kongressin puhemiehen puhujapönttö ja hämmentynyt hymy huulillaan. Mies, viiden lapsen isä, oli tullut kaukaa näyttämään mielipidettään. Kotioven sulkiessaan hän tuskin osasi kuvitella, että poissaolo voi venähtää hyvin pitkäksi. Poseeratessaan valokuvaan hän ei näyttänyt tajuavan osallistuvansa kapinaan, ja siten rikkovansa oman ja perheensä elämän.
Tämä tarina on kova. Hetken huuma tai tunne siitä, että minähän vain menin ja olin siinä kun muutkin, joukossa tai sen jatkeena, ei puolustukseksi riitä. Eikä sekään, että yllyttivät.
Tämä tarina on myös opettavainen. Pitää osata itse pysähtyä, edes hetkeksi, ajattelemaan. Vaikkapa vain, että missä minä nyt oikein olenkaan mukana?
Hyvin yleispätevä oppi. Eikä koske vain poliittista toimintaa, vaan jengiytymistä, someryhmittymistä, jopa toimintaa kaveripiirissä. Kun toinen toistaan kiihdyttää, tie ilkeistä puheista ja halveksinnasta johtaa vihaan ja pahimmillaan väkivaltaan.
Suomikaan ei ole tälle vaaralle immuuni. Olemme tulleet tietämään raaoista surmaamisiin päätyneistä rikoksista, joissa tilanne on karannut käsistä, kun joukko nuoria on yltynyt yhden uhrin kimppuun. Poliittisen kiihkon nousu on pahimmillaan johtanut murhayritykseen, ja jo vakavia oireita ovat nähdyt henkilöön kiinnikäymiset ja tilaisuuksien häirintä.
Kiihdyttämisen ja kiihkon kierre on katkaistava alkuunsa. On ajateltava itse. Silloin ei vihaan ja väkivaltaan johdattelulle jää sijaa. Silloin esimerkin voima vie kohti parempaa.
* * *
Arvoisa puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat,
Onnittelen puhemiehistöä saamanne tuen johdosta. Toivotan teille kaikille menestystä ja viisautta vaativassa työssänne Suomen hyväksi. Julistan vuoden 2021 valtiopäivät avatuiksi.
