Kiitos kutsusta saada olla täällä tänään teidän kanssanne. Tämä päivä ja viikko ovat tärkeä perinne; on paljon aihetta nostaa esiin ikääntyneen väen asiaa.
Juhlimme tänä vuonna Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Emme kuitenkaan juhli vain itsenäisyyttämme vaan sitä kaikkea hyvää, mitä olemme kansakuntana saaneet aikaan.
Vierailin elokuun lopulla Yhdysvalloissa tapaamassa presidentti Trumpia ja eräs kanadalainen lehti kirjoitti tapaamisesta leikkisään sävyyn. Maailman vakaimman, menestyneimmän, rehellisimmän, elettävimmän, vähiten korruptoituneen, parhaiten koulutetun, tasa-arvoisimman, eniten kirjoja lainaavan, hevimusiikkia rakastavan ja maitoa juovan maan presidentti puhui Valkoisessa talossa. Eikä hän tarkoittanut presidentti Trumpia. Uskottava kai se on kuin oikein ulkomailta käsin näin kirjoitetaan.
Yksi viesti näissä mittauksissa on erityisen vahva: Suomi on jo vuosia mitattu maailman vakaimmaksi valtioksi. Nykyisessä maailmanmenossa sillä on suuri arvo.
Miten tässä sitten on näin hyvin käynyt? Ikääntyneet ovat tainneet onnistua Suomea rakentaessaan. Ehkä Zacharias Topelius jo sen ennakoi sanoessaan, aikoja sitten :
”Se mikä on pysyväistä ja antaa elämälle arvon, ei ole maine, ei ylistykset, se on tehtävä, olkoon suuri tai pieni, jonka hyväksi olemme eläneet”. Hän kuvasi vastuuntuntoa, että kun toimii ja tekee mittansa mukaan, on tehnyt arvon omalle ja muiden elämälle. Niin Suomessa on osattu tehdä.
Menestyksemme johtuu varmasti myös siitä, että on huomioitu lähellä olevat, pyritty aina pitämään kaikki mukana. Yhdessä, kuten itsenäisyyden juhlavuoden viesti kuuluu.
* * *
Suomessa väestörakenne muuttuu nopeasti. Näyttäisi, että tänä vuonna Suomessa syntyy ensimmäistä kertaa alle 50 000 lasta yli sataan vuoteen. Samaan aikaan yli 65 vuotta täyttäneitä suomalaisia on lähes 1 200 000, siinä joukossa olen minäkin. Vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan tästä noin kolmella sadalla tuhannella. Yli 85-vuotiaita on Suomessa nyt noin 145 000 ja vuonna 2030 heidän määränsä kasvaa yli puolitoistakertaiseksi.
Vanhuus on hyvin luonnollinen osa elämää. Tässä itse kukin vanhenee ja jos hyvin käy, saamme elää pitkän ja onnellisen elämän. Monet jatkavat työelämässä aiempaa pidempään tai muulla tavoin osallistuvat järjestö- tai vapaaehtoistyöhön. Aktiivinen elämä pitää vireänä. Itsekin pyrin vielä jatkaman työelämässä ainakin kuusi vuotta.
Keskustelussa korostuvat usein väestön ikärakenteen muutoksen vaikutukset taloudelle. Ymmärrän hyvin sen, että huoltosuhteesta kannetaan huolta ja etsitään ratkaisuja hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen korkeamman työllisyysasteen ja pidempien työurien kautta. Niin pitääkin tehdä. Mutta ikääntyneiden suuri osuus on myös merkki yhteiskuntamme kehityksestä ja onnistumisista. Olemme tässäkin mittauksessa hyvässä mielessä kärkisijoilla.
Kaikki sukupolvet ovat toisistaan riippuvaisia. Olemme elämän eri vaiheissa sekä vastuunkantajan että avun tarvitsijan asemassa.
Ikääntyneen väestönosan kasvava määrä vaati yhteiskunnalta toimia. Palveluita kehitetään esimerkiksi niin, että laitoshoidosta siirrytään enemmissä määrin kohti kotihoitoa. Myös digitaalisuus tuo uusia mahdollisuuksia ja näytetäänpä Vanhustenpäivänkin nettisivuilla kerrottavan Senior Surfista.
Julkisten palvelujen lisäksi tarvitaan myös kansalaisjärjestöjen työtä sekä yksilöiden vastuunkantoa toistensa hyvinvoinnista. Sitä näkee täällä tänään.
* * *
Vanhustenviikon ja vanhusten päivän juhlan teemana on ”ikäpolvet yhdessä ”. Tämä sopii hyvin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemaan ”yhdessä”. Yhdessä Suomea on rakennettu ja yhdessä kuljemme kohti tulevaisuutta. Yhdessä maata on puolustettu ja rauhaa varjeltu.
Vanhustyön keskusliitto on ottanut yhdeksi kohteekseen teeman mukaisesti eri ikäpolvien kohtaamiset. Tässä on annettavaa ja saatavaa puolin ja toisin.
Iäkkäät ovat merkittävä voimavara koko yhteiskunnalle. He voivat antaa tukea ja jakaa elämänkokemusta nuoremmille sukupolville. Moni lapsiperhe saa isovanhemmiltaan korvaamatonta apua ja kokeneet osaajat konsultoivat ja tarvittaessa auttavat myös työelämässä. Vastaavasti nuoret voivat auttaa iäkkäitä elämän käytännön asioiden hoidossa.
Te olette merkittävä voimavara myös toinen toisillenne. Moni teistä auttaa ikätoveria, joka ei voi nauttia hyvästä terveydestä tai omaisten tuesta.
Valtakunnallinen Vanhustenpäivä ja Vanhustenviikko on saanut lujan jalansijan yhteiskunnassamme. Vanhustyön keskusliitto – Centralförbundet för de gamlas väl jäsenjärjestöineen on vuodesta 1949 työskennellyt edistääkseen iäkkäiden ihmisten hyvinvointia ja eri teematapahtumien avulla kannustanut eri yhteisöjä, kuntia ja kansalaisia huomioimaan iäkkäät ihmiset ja kutsumaan heidät yhteiseen toimintaan.
Kiitän Vanhustyön keskusliittoa sen tekemästä tärkeästä työstä arvokkaan vanhuuden puolesta. On syytä myös kiittää tästä juhlasta kaikkia yhteistyökumppaneita ja järjestäjiä.
* * *
Mikä on meidän itse kunkin vastuu kanssaihmisistä? Mitä voimme tehdä niiden vanhusten hyväksi, joiden puhelin ei soi tai joiden luona kukaan ei ole käynyt viikkokausiin? Me voimme kaikki ottaa vastuuta ympärillämme olevien iäkkäiden ihmisten ihmisarvoisesta vanhuudesta.
Sukupolvien välinen yhteys on sitä, että opimme kokeneemmilta ja sitten vastavuoroisesti otamme nuoret mukaan – uusine ideoineen. Järjestetään näille kohtaamisille tilaa. Suomen ehdoton vahvuus on vahva yhteenkuuluvuus. Se on vaalimisen arvoinen asia.
Sanonta kuuluu: vanhuus ei tule yksin. Tällä viitataan ikääntymisen tuomiin sivuvaikutuksiin mm. fyysisten rajoitteiden muodossa. Mitä jos kääntäisimme tämän niin, että vanhuus ei saa tulla yksin. Toimitaan yksinäisyyttä vastaan. Yhdessä.