Kuva: Yle / Pekka Sipilä
Kuka on lähimmäiseni? Kenen hätä on suurin? Kuka päättää, millä perusteella ja kenelle apua annetaan? Tänäkin vuonna Yhteisvastuukeräys tuo eteemme isoja kysymyksiä.
Yhteisvastuukeräys käynnistettiin aikanaan paikkaamaan sodan tuhoja täällä Suomessa. Nykyään se auttaa ihmisiä meillä ja maailmalla. Kriisit ja katastrofit tapahtuvat usein kaukana täältä, mutta uutisointi tuo niiden aiheuttaman inhimillisen hädän näkyväksi myös meille.
Tänä vuonna keräyksen kansainvälisenä kohdemaana ja samalla suurimpana avunsaajana on Haiti. Viisi vuotta sitten juuri näihin aikoihin seurasimme, kuinka maanjäristyksen tuhot paljastuivat päivä päivältä kauheammiksi. Jo samana vuonna haitilaisia autettiin myös Yhteisvastuuvaroin.
Yli 200 000 ihmistä kuoli ja 2 miljoonaa ihmistä jäi kodittomaksi. Tuhon mittaluokka oli melkeinpä käsittämätön. On selvää, että järistyksen seuraukset näkyvät Haitissa yhä – etenkin koska Haiti oli silloin ja on edelleen maailman köyhimpiä maita. Tämän vuoden Yhteisvastuun keräysvaroin Haitissa jatketaan Kirkon Ulkomaanavun käynnistämää koulujen rakentamista. Lisäksi varoilla kustannetaan opettajille ihmisoikeuskoulutusta ja katastrofivalmiutta.
Mahdollisuus päästä kouluun, oppia lukemaan ja saada koulutus on ensisijaista, jotta ihmiset saadaan nostettua köyhyydestä ja jotta maat pystyvät itsenäisesti huolehtimaan kansalaisistaan. Koulutuksen tärkeydestä kertoo se, että Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin viimeksi juuri Malala Yousafzaille – vain 17-vuotiaalle pakistanilaiselle tytölle, joka on oman henkensä kaupalla taistellut tyttöjen koulunkäynnin puolesta.
* * *
Inhimillistä hätää ja avun tarvetta on myös ihan lähellämme. Pelkästään Suomessa köyhyysrajan alapuolella elää yli 600 000 ihmistä. Suomalainen köyhyys on erilaista kuin kehitysmaiden puute, mutta hätää ei ole syytä arvottaa, eikä eri maiden köyhyyttä tule asettaa vastakkain. Kaikkia avun tarpeessa olevia on pyrittävä auttamaan.
Virallinen tuki- ja palvelujärjestelmä ei pysty Suomessakaan aina antamaan kaikkea tarvittavaa apua. Köyhyyden lisäksi meillä on paljon yksinäisyyttä, sairautta ja muita elämän kriisejä. Tukea tarvitaan monin paikoin enemmän kuin mitä yhteiskunta sitä pystyy antamaan.
Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen avulla kotimaassa autetaan köyhiä ja muita hätää kärsiviä. Avun toimittaa perille Suurella Sydämellä -vapaaehtoispalvelu. Se on hieno esimerkki modernista kansalaistoiminnasta. Tuen tarvitsijat ja tarjoajat saatetaan yhteen netin kautta. Sivustolla voi paitsi pyytää apua, myös tarjota apua. Voi ryhtyä vaikka ulkoilukaveriksi vanhukselle, varamummoksi perheelle tai liittyä rahankäytössä neuvovaan rinkiin.
Auttamisesta saa itse monin verroin takaisin. Yksi esimerkki vapaaehtoistoiminnan suosiosta on juuri Yhteisvastuukeräys. Sitä toteuttamassa on tänäkin vuonna 35 000 talkoolaista, tai arkienkeliä, niin kuin keräys vapaaehtoisiaan itse kauniisti kutsuu.
Vahvan kansalaistoiminnan tarve ja merkitys julkisten palvelujen rinnalla merkitsee paljon erityisesti vaikeina aikoina. Perinteiselle naapuriavulle ja tuelle on juuri nyt erityinen tarve. Tarvitsemme kustannustehokkaat ja kattavat julkiset palvelut, mutta lähimmäiseksi ei viranomaisesta ole. Poliittisten päättäjien tehtävänä on taas lainsäädännöllä luoda ja ylläpitää rakenteita, jotka takaavat ihmisarvoisen elämän kaikille. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus perustuu nyt ja tulevaisuudessa sen eheyteen, siihen että kaikki pidetään mukana.
* * *
Ihmisyytemme mitataan siinä, haluammeko auttaa odottamatta vastapalvelusta tai hyötyä itsellemme. Lähimmäisenrakkaus, kanssaihmisten tukeminen, on keskeinen osa yhteistä vastuutamme.
Julistan 66. Yhteisvastuukeräyksen avatuksi. Toivon, että mahdollisimman moni voi sen kautta auttaa lähimmäisiämme lähellä ja kaukana. Tehdään se Suurella sydämellä!