Puheenvuoron tasavallan presidentin puolesta piti kansliapäällikkö Hiski Haukkala
Hyvät juhlavieraat, hyvät naiset ja herrat,
Haluan lämpimästi onnitella kuusikymmenvuotiasta Maanpuolustuskurssiyhdistystä. Yhdistys on vuosien saatossa noussut ainutlaatuiseksi kokonaisturvallisuuden ja turvallisuuspolitiikan keskustelufoorumiksi. Valtaosa valtakunnallisen maanpuolustuskurssin suorittaneista liittyy yhdistykseen jatkaakseen kurssilla alkanutta vuorovaikutusta ja keskustelua kurssin teemoista.
Kokonaisturvallisuusajattelu on pitkään ollut Suomen vahvuus. Kun turvallisuusympäristömme muuttuu, on kokonaisturvallisuuden eri alueiden kriittinen tarkastelu ja käytännön toimintaedellytysten ylläpitäminen ja kehittäminen yhä tärkeämpää. Turvallisuuden laaja-alainen varmistaminen on myös tehtävä, jota emme voi muille ulkoistaa.
Viimeisen vuosikymmenen aikana olemme maailmanpolitiikassa siirtyneet kasvavan epävarmuuden aikaan. Suurvaltakilpailu on kasvussa. Vaikuttamisen areenat ja keinovalikoimat ovat aiempaa huomattavasti laajemmat.
Suurvaltapolitiikan asetelmiin liittyy tarve näyttää, ja myös käyttää, kyvykkyyksiä monin tavoin. Hybridivaikuttamisesta olemme taas viime päivinä, aivan syystä, paljon keskustelleet. Sotilaallinen voimannäyttö levittäytyy yhä enemmän kyberulottuvuuteenkin, jossa kilpavarustelua on käyty jo pitkään. Näiden rinnalla puhutaan nyt myös avaruusympäristöstä. Avaruuden rauhanomaisen käytön turvaaminen on konkreettinen, jo ajankohtainenkin, haaste. Avaruuden merkitys on myös Suomen kannalta kasvussa, kuten uudessa puolustusselonteossakin todetaan.
Oman lisähaasteensa tuo kehityskulkujen vauhti. Teknologinen kehitys on viimeisen 20 vuoden aikana ollut erittäin nopeaa. Viisas varautuu siihen, että jatkossa tahti vain kiihtyy. Tilanteen tasalla pysyminen vaatii Suomelta pitkäjänteistä työtä, sekä hyvää ennakointia että pätevää ja nopeaa reagointia tilanteen niin vaatiessa.
Puheet teknologisesta murroksesta eivät saa jäädä vain toteamuksen tasolle. Teknologia on yhä keskeisempi tekijä niin taloudessa kuin myös turvallisuudessa. On ensiarvoisen tärkeää pitää huolta siitä, että sekä teollinen pohjamme että osaamisemme ovat riittävän vahvoja. Tekoäly, robotiikka ja muut uudet teknologiat vaikuttavat yhteiskuntiemme ohella myös kaikkiin maanpuolustuksen osa-alueisiin. Kansalliset kyvykkyytemme on pidettävä kunnossa. Niiden kuntoa on myös jatkuvasti arvioitava. Jos havaitsemme puutteita, on ne aktiivisesti korjattava.
Osin uusien teknologioiden vaikutukset ovat vielä hämärän peitossa. Selvää kuitenkin on, että perinteiset turvallisuuskäsitykset eivät tule pysymään ennallaan. Tässä myös Maanpuolustuskurssiyhdistyksellä on paljon sarkaa kynnettävänä.
Keväällä 2016 puhuessani Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksessa, ajankohtaisena kysymyksenä oli Euroopan konfliktien kehän rauhoittaminen. Tuolloin olimme jo nähneet Ukrainan konfliktin nopean eskaloitumisen ja Eurooppaa puhutti vuonna 2015 alkanut laajamittainen maahantulijoiden virta.
Sittemmin geopolitiikan muutos on kerännyt alati lisää liikevoimaa. Blokkipolitiikka on tekemässä paluuta, vaikka myös pyrkimyksiä sen täydellisen irtiriistäytymisen hillitsemiseen on onneksi nähtävissä. Myös läntisen piirin sisällä on havaittavissa liikettä ja geopolitiikan painopisteiden muuttuessa turvallisuuspolitiikassa syntyy myös uusia koalitioita. Yhden esimerkin tästä näimme syyskuussa, kun Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Australia julkistivat sotilaallisen yhteistyön AUKUS-sopimuksen.
Myös Eurooppa hakee omaa paikkaansa. EU:ssa on käynnistynyt keskustelu puolustus- ja turvallisuusyhteistyön tulevaisuudesta. Tämä debatti EU:n strategisesta kompassista kulminoituu Ranskan puheenjohtajakaudella, alkuvuodesta 2022. On Suomen ja koko Euroopan etu, että tämä keskustelu johtaa aiempaa toimintakykyisempään ja yhtenäisempään unioniin.
Tarve tähän on nyt suurempi kuin koskaan. Tänään Eurooppaa haastetaan aiempaa suoremmin ulkorajoillamme. Ajankohtaisena ilmiönä olemme kohdanneet EU:n itärajoilla käynnissä olevan Valko-Venäjän hybridioperaation, jolla pyritään heikentämään maanosamme yhtenäisyyttä ja asetetaan eurooppalaiset arvot ja asenteet ankaralle koetukselle. Autoritääristen valtioiden toimintatavat iskevät demokraattisen ja liberaalin läntisen Euroopan arvojen ja periaatteiden ytimeen, niitä sekä haastaen että hyväksi käyttäen. Miten me tähän haasteeseen vastaamme?
Kansainvälisellä ja EU-tasolla keskustelu olemassa olevien kansainvälisten sopimusten ja sitoumusten toimivuudesta on nyt käynnistynyt. En halua ennakoida tämän keskustelun tulosta, mutta on selvää, että liian kauas eivät teoria ja käytäntö näissäkään asioissa saa toisistaan etääntyä.
Kansallisesti paine oman lainsäädäntömme rivakkaankin tarkasteluun on vahvistunut. Tämä on tervetullutta. Olen jo useamman vuoden ajan kiinnittänyt huomiota tarpeeseen kohottaa valmiuttamme erilaisten yllättävienkin tilanteiden varalle. Tämän syksyn tapahtumat osoittavat nopeiden, yllättävien kehityskulkujen olevan mahdollisia. Suomi ei ole irrallaan tästä todellisuudesta.
Akuuttien säädösmuutosten lisäksi lienee tarpeen käydä perusteellinen pohdinta valmiuslainsäädännöstämme. Pidän tärkeänä perusteellisempaakin, etupainotteista tarkastelua. Jos me nyt viittaamme kintaalla laajemmalle uudistustarpeelle tai jatkamme asian muutoin kovin verkkaista pohdintaa, niin löydämme ennemmin tai myöhemmin vastaavan keskustelun edestämme kiireen ja kriisin keskellä.
Haasteet ja uhat eivät rajoitu Euroopan rajoille. Yhteisistä hillintäpyrkimyksistä huolimatta ilmastonmuutos etenee samalla kun luonnon monimuotoisuus vähenee uhkaavasti. Nämä ovat koko ihmiskunnan yhteisiä kohtalonkysymyksiä ja ajan mittaan myös Suomelle kasvavien turvallisuusuhkien juurisyitä.
Emme voikaan ajatella, etteivät muiden murheet tai kaukaisilta tuntuvat kriisit koskettaisi meitä. Päinvastoin, meidän tulee tarkkaan seurata, mitä seurauksia maailman muilla viimeaikaisilla kriiseillä meille on. Afganistanin hallinnon sortumisen lisäksi olemme nähneet esimerkiksi Etiopian epävakauden eskaloituvan sotatilaksi. Kaikkia seurannaisvaikutuksia emme vielä tiedä, mutta meidän on Euroopassa syytä varautua moneen. Afganistanin evakuointioperaation aikaan jo kuului arvioita mahdollisesta uudesta maahantulijoiden virrasta. Tämä osoittaa, kuinka mitä moninaisemmat tapahtumat vaikuttavat turvallisuusympäristöömme.
Varautumisen lisäksi tarvitsemme myös muita keinoja. Kaikkina aikoina, myös epävarmuuden vallitessa, tarvitsemme aktiivista vakauspolitiikkaa ja kansainvälistä dialogia. Vähimmäistasoinenkin dialogi ja yhteisten nimittäjien paikantaminen ovat tarpeen varmistaaksemme oman turvallisuutemme perusedellytykset.
Tätä keskustelua, Helsingin hengen vaalimista ja rakentamista olen pitänyt tärkeänä tässä ajassa. Asialliset suhteet joka ilmansuuntaan palvelevat turvallisuuttamme, yhteiskunnan vakautta ja suomalaisten hyvinvointia. Samalla auenneet vaikuttamisen paikat tulee käyttää tarkoin hyväksi. Myös Suomen tulee kantaa vastuunsa koko ihmiskunnan yhteisten haasteiden ratkaisemisesta.
Maanpuolustuskurssiin kuuluu olennaisesti ajatus ”maanpuolustuskurssi ei pääty koskaan”. Sama pätee yhteiskunnan turvallisuuden varmistamiseen sen kaikilla tasoilla. Suomalaisen yhteiskunnan eri toimijoiden välisen luottamuksen ja yhteistyön kulttuurin rakentamisessa maanpuolustuskurssitoiminnalla on ollut oma tärkeä roolinsa jo kuuden vuosikymmenen ajan.
Vaan jos ei työ Suomen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi pääty koskaan, ei sitä kukaan pysty myöskään hoitamaan yksin. Viimekädessä turvallisuus on kaikkien suomalaisten yhteinen asia. Tässä on nähdäkseni kokonaisturvallisuusajattelun ja samalla Suomen turvallisuuden kova ydin.