(muutosvarauksin)
Kiitän VI maailmankongressin unkarilaisia isäntiä ystävällisestä kutsusta osallistua suomalais-ugrilaisten kansojen kuudenteen maailmankongressiin. Tämä on minulle suuri kunnia ja samalla tilaisuus osallistua ensimmäistä kertaa Suomen tasavallan presidenttinä maailmankongressiin, joka kattaa kaikki suomalais-ugrilaiset kansat. Tervehdin teitä kaikkia – niin varsinaisia kansojen edustajia kuin kongressin tarkkailijoita – täällä Siófokissa Balaton-järven rannalla.
Tämänkertaisen maailmankongressin teemaksi on valittu "Kieli ja kansa". Aihe on merkityksellinen jokaiselle kansalle. Oma kieli ja kulttuurinen identiteetti ovat keskeinen osa minuutta. Niiden avulla ja kautta me luomme ja näemme itsemme myös suhteessa muihin. Toisiin suomalais-ugrilaisiin kansoihin kielisukulaisuus luo omanlaisensa yhteyden ja siteen. Tällaisia yhteyksiä me tarvitsemme voidaksemme paremmin ymmärtää maailmaa ja omaa paikkaamme siinä.
Meillä nykyeurooppalaisilla, niin kuin varmasti muillakin, on kova työ ymmärtää meitä ympäröivää jatkuvaa muutosta. Muutokseen sopeutuminen ja sen ohjaaminen ovat usein vielä kovempia haasteita. Muutos ei ole vain taloutta tai politiikkaa – se koskettaa ja muokkaa myös kulttuurista identiteettiämme ja kieliämme. Miten kielten ja eri kieliä puhuvien ihmisten käy muutoksen keskellä? Ihmisten liikkuvuus on niin intensiivistä, että joudumme päivittäin kohtaamaan kysymyksen, keitä me olemme?
Kieli on perinteisesti ollut keskeinen kansakunnan tunnusmerkki. Tämä on samalla aina ollut yksinkertaistus. Suomikin, joka on kielellisesti ja kulttuurisesti verrattain yhtenäinen, on kaksikielinen kansakunta. Ruotsi on toinen kansalliskielemme. Suomalais-ugrilaisen kielikunnan piirissä tässä ei ole mitään kummallista. Kielelliset ja sosiaaliset verkostot ovat muuttuneet monien kansojen kohdalla yksikielisistä kaksi- ja monikielisiksi. Useiden kielten ja kulttuurien rinnakkaineloon liittyvät kysymykset ovat näkyvästi esillä eurooppalaisessa keskustelussa.
Meitä suomalais-ugrilaisten kielten puhujia on kaikkiaan yli 23 miljoonaa. Yhteenlaskettuna se on kunnioitettavan laaja joukko. Globaalissa mittakaavassa meitä ei kuitenkaan ole paljoa, vaikka useat kieliryhmämme kielet ovatkin verrattain vahvoja. Jokaisella kielellä ja kulttuurilla, niin isolla kuin pienellä, on kuitenkin oma arvokas tarinansa. On tärkeää, etteivät nämä tarinat sammu, vaan saavat uusia sisältöjä ja merkityksiä osana tulevaisuuden kehitystä. Samalla kielet ja kulttuurit eivät ole vain kansojensa yksityisomaisuutta, vaan osa ihmiskunnan yhteistä kulttuuriarsenaalia.
Päävastuu kielestä ja kulttuurista sekä niiden eteen tehtävästä työstä on kullakin valtiolla ja kansalla itsellään. Suomen erityisenä tehtävänä on siten vaalia ja edistää suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria, johon tietysti kuuluu myös suomenruotsalaisuus.
Suomessa tämä kielen ja kulttuurin vaalimistyö koskee myös saamelaisia, jotka ovat ainoa Euroopan unionin alueella elävä alkuperäiskansa. Saamelaisuus ei katso valtion rajoja. Saamelaisia asuu Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sekä Kuolan niemimaalla Venäjällä. Suomen perustuslaissa on säädetty saamelaisille alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä oikeus käyttää saamen kieltä viranomaisissa. Olemme myös kehittäneet varhaiskasvatusta, kouluopetusta sekä tukeneet saamelaiskulttuuria. Suomessa valmistellaan myös erityistä saamen kielen elvyttämisohjelmaa. Valtion toimet eivät kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan aktiivisia toimijoita ja yhteisöjä, jotka tekevät ohjelmista totta.
Meidän tulee kantaa erityistä huolta nuorista. He edustavat tulevaisuutta – jota ilman nuoria ei edes ole. Juuri nuoret elävät kenties syvimmällä siinä maailmassa, joka kansainvälistyy kiihtyvästi. He tarvitsevat tiedolliset ja taidolliset eväät, joiden avulla he selviävät sekä hyötyvät muutoksesta ja rajojen madaltumisesta. Samalla he tarvitsevat oman kulttuurisen identiteetin rakennuspuita. Nämä rakennuspuut luovat henkistä pohjaa ja kykyä kestävästi suhteuttaa omaa itseään ympäröivään maailmaan. Nuorten näkökulma on syytä aina huomioida. Vain sitä kautta työllämme on jatkuvuus.
Suomalais-ugrilaisten kansojen nykymuotoinen kansainvälinen yhteistyö on 20 vuotta vanhaa. Se on saavuttanut täysi-ikäisyyden. Yhteistyö on merkinnyt elävää yhteyttä toisiin sukukansoihin ja näiden todellisuuteen. Me kaikki olemme näinä vuosina saaneet uusia kokemuksia ja toivottavasti myös kasvaneet katsomaan asioita laajemmin ja kypsemmin. Yhteistyö on siten luonut edellytyksiä tähdätä myös tulevaan.
Suomi harjoittaa tulevaisuudessakin mahdollisimman tiivistä kulttuuriyhteistyötä suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa. Tämä käsittää niin Viron, Unkarin kuin Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat. Tavoitteenamme on kielellisen perimän ja kulttuurisen vuoropuhelun vahvistaminen kaikkien kansojen kesken. Tämä kulttuurilinkki on yksi tärkeä säie Suomen kansainvälisten yhteyksien joukossa. Kuten yleensäkin, lähtökohtamme on toisia kunnioittava yhteistyö ja vastavuoroinen oppiminen toinen toisiltamme. Toimiessamme muualla kuin Suomen alueella noudatamme tietenkin kyseisen maan lakeja ja määräyksiä.
Valtioiden välinen suomalais-ugrilainen yhteistyö on arvokasta ja tärkeää. Se ei kuitenkaan riitä. Se ei välttämättä saavuta kovin syvällisesti suomalais-ugrilaisten kansojen arkea. Siksi on toivottavaa, että jokainen valtio kohdallaan tukee niitä kansalaisjärjestöjä, jotka ovat kiinteä osa tätä yhteistyötä. Tärkeää on myös avoin ja demokraattinen toimintaympäristö, joka edesauttaa työtä kielten ja kulttuurien säilyttämiseksi.
Seuraava maailmankongressi järjestetään kesäkuussa 2016 Suomessa, mikäli kongressi näin päättää. Teemme varmasti parhaamme, jotta tapahtuma voidaan järjestää sen arvon mukaisella tavalla. Maailmankongressien järjestämisestä vastaavan konsultaatiokomitean päämaja on ollut Suomessa Suomi-Venäjä-Seurassa. Suomi on edelleen käytettävissä tähän tehtävään. Myös suomalaisilla kansalaisjärjestöillä, jotka osallistuvat maailmankongressin järjestelyihin, on erityinen vastuu siitä, että valmistelut aloitetaan ajoissa ja kaikkien osallistuvien valtioiden ja kansojen yhteisten pyrkimysten mukaisesti.
Sekä maailmankongressin että konsultaatiokomitean työ on ollut arvokasta. Pitääksemme kiinni yhteisen työmme kunnianhimoisista tavoitteista, voimme samalla lähteä siitä, että molempien työtä voidaan edelleen tehostaa. Tähän tähtää osaltaan myös nyt käynnistyvän maailmankongressin päätösasiakirjan luonnos, joka tulee täällä käsittelyyn ja jolle kaikki osallistuvat kansat antavat hyväksynnän.
Toivotan kaikille läsnäolijoille mielenkiintoisia ja tuloksellisia kongressipäiviä kauniissa Siófokin kaupungissa ja sen luonnonkauniissa ympäristössä!