Buorre beaivi! Buori sámi álbmotbeaivvi!
Te, hyvät saamelaiset, olette asuttaneet Pohjolaa jo monien tuhansien vuosien ajan. Nils-Aslak Valkeapään sanoja mukaillen: “…läpi sukupolvien / tottuneet selviytymään yksin / paljaan taivaan alla / oman tokkanne kanssa…” Saamen kielet, kulttuuri ja elinkeino – koko saamelainen elämänmuoto – ovat rikkaus Suomelle.
Tällaiset juhlahetket, kuten tänään täällä Sajoksen upeissa puitteissa, ovat oivallisia havahtumisen ja pohdiskelun paikkoja siitä, millaisia arvokkaita ja opettavaisia vaiheita historiaamme on sisältynyt. Ne ovat myös mahdollisuuksia suunnata katse tulevaisuuteen, yhteisen isänmaamme toiselle vuosisadalle, jota juuri te nuoret tulette edustamaan.
Lainaan nyt täällä tänään esiintyvän räp-artisti Ailu Vallen ajatuksia, vaikken siihen häneltä etukäteen ole lupaa kysynytkään. Ailu on todennut, että hänen musiikkiinsa ja ajatuksiinsa vaikuttaa kahden kulttuurin sisällä eläminen. Se on rikkaus, mutta tuo myös ristiriitoja. Hän on sekä onnekas että onneton, sillä kaksikulttuurisuus pakottaa näkemään asiat useammasta kuin yhdestä näkökulmasta.
Euroopan unionin ainoana alkuperäiskansana saamelaiset ovat pitäneet esillä omia oikeuksiaan. Tässä työssä toivon, että yhteistyö Suomen valtion ja saamelaisten kesken vain tiivistyy. Että ymmärtäisimme toistemme näkökulmat, niiden erot ja yhteneväisyydet. Vain rakentavan ja eri osapuolten erilaisiakin näkemyksiä kunnioittavan keskustelun kautta on mahdollisuus päästä yhteisymmärrykseen ja sitä kautta toivotun kaltaiseen tulevaisuuteen.
Monessa mielessä saamelaisuus tiivistyy ihmisen ja luonnon väliseen symbioottiseen suhteeseen. Siihen, kuinka ihminen ja luonto ovat lopulta yhtä. Kuten uudenvuodenpuheessani totesin Juha Hurmeelta lainaten, “ihmiset, eläimet ja kasvit, samasta juuresta, samaa ainetta.” Tämän te saamelaiset olette tienneet aina. Luonto on saamelaisille ollut niin koti, elämäntapa ja historia kuin myös tulevaisuus. Luonto yhdistää saamelaiset neljän valtion alueella, ja siksi myös saamelaisten kansallispäivä on yhteinen juhla rajoista riippumatta.
Vaikka tämä kansallispäivä on virallisessa kalenterissa varsin nuori juhlapäivä 13 vuoden takaa, sen juuret vievät sadan vuoden taakse Trondheimin ensimmäiseen pohjoismaiseen saamelaiskokoukseen. Näin saamelaiset kunnioittavat ikivanhaa yhteisöään. kulttuuriperintöä on vaalittu ja traditioita siirretty eteenpäin yhä uusille sukupolville. Ja tämän päivän poikkitaiteellinen saamelaiskulttuuri, josta hetken kuluttua saamme täälläkin nauttia, on omaleimaista ja ajassa elävää. Se kukoistaa.
Omanlaisensa kulttuurin muodostaa myös jokapäiväinen arkemme. Olen puhunut siitä, että me kaikki voimme paremmin, kun kukaan ei voi pahoin. Ryhmään kuuluminen ja osallisuus ovat meille kaikille tärkeitä, aivan erityisesti nuorille. Tämä koskee ihan tavallista arkea täällä kouluympäristössäkin. Uskon, että jokainen teistä oppia saavista pystyy itse tekemään jotain, oman osansa sen eteen, että kaverillakin olisi hyvä olla. Puhumattakaan, jos näkee, että jotakuta kiusataan tai jollakulla on vaikeuksia. Silloin pienelläkin tuella tai kannustuksella voi olla aivan yllättävän suuri myönteinen merkitys.
Hyvät saamelaiset, teemme tänä Suomen itsenäisyyden juhlavuonna matkan maamme jokaiseen maakuntaan. Minulle ja Jennille on ilo voida aloittaa juuri täältä Inarista ja Lapista; niin etäältä mutta kuitenkin niin läheltä. Toivotamme teille kaikkea hyvää. Giitu!