Hyvät naiset ja herrat, arvoisat Atlantic Councilin jäsenet,
valitettavasti en voi olla siellä kanssanne. Haluan kuitenkin kiittää Atlantic Councilia sen minulle myöntämästä Global Citizen -tunnustuspalkinnosta. Tämä on suuri kunnia.
Atlantic Council on yli kuuden vuosikymmenen ajan pyrkinyt vahvistamaan transatlanttista sidettä. Monet siellä tänä iltana läsnä olevista ovat omistaneet elämänsä ja uransa suhteiden ylläpitämiseksi yli Atlantin. Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että side ei ainoastaan ole vahva. Se vahvistuu entisestään.
Transatlanttinen yhteisö on yhtenäinen ja järkkymätön tuessaan Ukrainalle. Jatkamme arvojemme ja demokratian perusperiaatteiden puolustamista. Atlantic Councilin missio, ”globaalin tulevaisuuden muokkaaminen yhdessä”, kuulostaa nyt tärkeämmältä kuin koskaan.
***
Transatlanttisessa siteessä on monia säikeitä: kulttuuri, kauppa, turvallisuus, politiikka ja monia muita. Tähän puheeseen valmistautuessani yritin miettiä, mikä sen perimmäinen olemus on minulle itselleni. Sillä on pitkät juuret. Se on kudottu nuoren pojan varhaisista muistoista Suomen maaseudulla 1950-luvulla – amerikkalaisesta urheilusta ja musiikista sekä elokuvista, joissa hyvä aina voitti pahan. Sen maussa on periamerikkalaisuuden symbolia, Coca-Colaa. Mutta ennen kaikkea sen muodostumista on ohjannut kirjallisuus. Hemingwaysta Bellow’hun, Vonnegutista Austeriin, Morrisonista Eganiin ja moniin muihin: kirjallisuus on ollut minun ikkunani amerikkalaisen sielunmaiseman ymmärtämiseen.
Poliittisessa elämässäni olen aina pitänyt olennaisen tärkeänä, että Suomi ankkuroidaan tiukasti transatlanttiseen yhteisöön. Olemme jo pitkään olleet Naton läheinen kumppani. Nyt otamme seuraavan, välttämättömän askeleen liittolaiseksi.
***
Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä oli todellinen demokratian riemuvoitto. Suomen eduskunnassa päätös sai 94 prosentin enemmistön. Voin ilolla myöntää, että Yhdysvaltain senaatti onnistui vielä paremmin: 95 prosentin enemmistö puolsi Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien ratifiointia. Haluan kiittää kaikkia meitä tukeneita senaattoreita.
Heille, joilla on ollut omat epäilyksensä, haluan sanoa, että Suomella on maine maana, joka ottaa sitoumuksensa vakavasti. Nato-jäsenenä sitoudumme koko liiton turvallisuuteen, kaikkien liittolaisten turvallisuuteen. Presidentti Kennedyä mukaillen emme aio kysyä vain, mitä Nato voi tehdä meidän hyväksemme, vaan mitä me voimme tehdä Naton hyväksi.
***
Vuosien varrella minulla on ollut ilo tavata viisi Yhdysvaltain presidenttiä. Heille kaikille viestini on ollut sama: Meitä yhdistävät arvomme, taloutemme ja historiamme. Ja tulevaisuutemme. Kyllä, Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltoja. Mutta Yhdysvallat tarvitsee myös Eurooppaa. Maailmassa, jossa epävarmuus ja jakautuneisuus jatkavat kasvamistaan on välttämätöntä, että tulemme yhä läheisemmiksi.
Käynnissä olevan sodan taloudelliset seuraukset korostavat tarvetta yhä tiiviimpään yhteistyöhön resilienssimme parantamiseksi. Meidän on tarkasteltava vakavasti toimitusketjujamme, riippuvuuksiamme ja kriittisiä toimialojamme.
Meidän on kuitenkin samalla tähdättävä katseemme tämänhetkisiä tarpeitamme kauemmas. Tuleva kilpailukykymme ja kansallinen turvallisuutemme ovat vahvasti sidoksissa kehittyviin teknologioihin, kuten tekoälyyn, kvanttilaskentaan ja bioteknologioihin. Teknologisesta standardoinnista on jo tulossa geopoliittisen kilpailun areena. Meidän on pysyttävä kilpailussa mukana. Meidän on myös varmistettava, että teknologiaa kehitetään ja käytetään arvojemme mukaisesti. Yhteistyötä niin sanottujen teknodemokratioiden välillä pyritäänkin jo lisäämään. Tuen täysin tätä menettelytapaa.
Hyvät naiset ja herrat,
haluan vielä kerran kiittää Atlantic Councilia tästä kunniasta ja kaikista ponnisteluistanne vahvistaa transatlanttista yhteisöämme, yhteistä sidettämme. Tähänastiset saavutukset ovat vaikuttavia. Työ on kuitenkin kaikkea muuta kuin valmis. Käyttäkäämme tätä tilaisuutta varautuaksemme entistä paremmin tuleviin haasteisiin. Globaalin tulevaisuutemme muokkaaminen yhdessä on nyt tärkeämpää kuin koskaan.
