Presidentti Niinistö evästää Wolfgang Ischingeriä (vas.), Aleksei Kudrinia ja Strobe Talbottia ennen maanantain paneelin alkua. Copyright © Tasavallan presidentin kanslia
Kultaranta-keskustelujen ensimmäisen istunnon aiheena oli maailman murros ja uusi epäjärjestys. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös ulkomaisia puhujavieraita: saksalainen Münchenin kansainvälisen turvallisuuskonferenssin puheenjohtaja Wolfgang Ischinger, venäläinen Kansalaisaloitteiden komitean puheenjohtaja Aleksei Kudrin ja yhdysvaltalainen Brookings-instituutin johtaja Strobe Talbott.
Wolfgang Ischinger aloitti puheenvuoronsa korostamalla tapahtumien ennustamattomuutta. Viime vuoden tammikuussa pohtiessaan, mitä aiheita ottaa Münchenin kokouksen agendalle, Ischinger keskusteli eri asiantuntijoiden kanssa. Kukaan ei ennustanut, että tuolloin Ukrainan sisäiseltä vaikuttanut kriisi laajenisi viime vuosikymmenten suurimmaksi yksittäiseksi turvallisuushaasteeksi Euroopassa. Myöskään ISILin nousua ei ennustanut kukaan.
Kriiseillä on nyt uusia piirteitä: kansallisvaltiot eivät kykene enää suojelemaan kansalaisiaan kuten ennen. Kansainväliselle yhteistyölle ja hallinnalle on suuri tarve, mutta niukasti tarjontaa. ”YK:n turvallisuusneuvosto on usein toimintakyvytön, ja G20 on menossa G0:n suuntaan. Kriisien ennaltaehkäisy kuulostaa hienolta, mutta sille ei ole myönnetty yhtään Nobelia, koska sitä on vaikea näyttää”, Ischinger sanoi. Samaan aikaan konfliktien luonne on muuttumassa. Uhkan muodostavat erityisesti heikot, romahtavat valtiot.
Ischinger kiinnitti huomiota myös siihen, että jos turvallisuusarkkitehtuuri Euroopassa sortuu näin helposti, niin voi käydä myös muualla maailmassa.<
“Meidän täytyy sitoutua kansainvälisten instituutioiden uudistamiseen niin, että ne pystyvät paremmin hoitamaan tehtävänsä”, Ischinger arvioi. ”Meidän täytyy varmistaa, että transatlanttinen suhde säilyy vahvana ja elinvoimaisena; TTIP-sopimuksen epäonnistuminen olisi merkittävä takaisku. Tulee myös pohtia tiiviisti, miten puolustukseen kohdistetut eurot saadaan käytettyä tehokkaammin.”
Ischinger totesi, että Ukrainan suhteen Venäjän kanssa on suuria erimielisyyksiä, mutta monissa muissa kysymyksissä Venäjä on rakentava toimija. Suhteessa Venäjään Ischinger kannattaa kaksoisstrategiaa: toisaalta pitää luoda turvallisuutta Naton ja EU:n kautta ja toisaalta yhä uudelleen osoittaa Venäjälle, että ovemme on avoinna yhteistyölle. ”Jos Venäjä torjuu yhteistyön, EU ei kärsi siitä, vaan Venäjä itse.”
Tärkeä torjua vanhoja epäluuloja
Aleksei Kudrinin mukaan Nato ei kylmän sodan jälkeen onnistunut muotoilemaan tavoitteitaan selkeästi ja siksi monet Venäjällä näkevät Naton laajentumisen sotilaallisena uhkana. Kudrinin mielestä onkin tärkeä huomioida historia, se millainen mielikuva Natosta oli kylmän sodan aikana. Itse asiassa 1990-luvun alussa Venäjällä luotettiin länteen ja erityisesti Yhdysvaltoihin, mutta luottamus on haihtunut muun muassa Kosovon, Irakin ja Ukrainan takia, Kudrin sanoi.
Kudrin muistutti, että Venäjän presidentti Vladimir Putin piti vuonna 2001 mahdollisena, että Venäjä joskus liittyisi Natoon. Putin oli myös ensimmäisiä, joka syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen tarjosi tukea USA:lle. Länsi ei kuitenkaan hyödyntänyt yhteistyötä Venäjän kanssa tasapuolisena kumppanina, Kudrin sanoi.
Kudrinin mukaan kaikilta tarvitaan viisaampaa ja tasapainoisempaa asennetta turvallisuuden vahvistamiseksi. Esimerkiksi ISIL on yhteinen vihollinen, ja Venäjä voisi länsimaiden kanssa yhdessä toimia sitä vastaan. Kudrin arvioi, että muitakin yhteistyöalueita kannattaa hyödyntää.
Ukrainan kriisiin liittyen Kudrin korosti, että on tärkeää toteuttaa Minskin sopimukset. Hänen mukaansa myös Venäjä on valmis toteuttamaan ne, mutta Donetskin ja Luhanskin alueiden asema on vaikea ja äärimmäisen tärkeä kysymys.
Takuut siitä, että Naton laajentumista ei tule tapahtumaan, vähentäisivät Kudrinin mielestä Venäjän ja lännen välisiä jännitteitä.
Historian käänteet ovat yllättäviä
Strobe Talbott viittasi historian käännöksiin, joista ETYK oli 40 vuotta sitten merkittävä. Vuoden 1985 jälkeen Venäjä kulki suuntaan, joka auttoi maailmaa muuttumaan paremmaksi. Nyt historia on taas kääntynyt uuteen suuntaan, ja siksi on vaikea ymmärtää nykyisiä tapahtumia ja sitä, mihin ne johtavat. Venäjä palaa sellaiseen, mihin sen ei enää uskottu palaavan.
Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov halusi uudistuksillaan säilyttää Neuvostoliiton, mutta uudistukset mahdollistivat hajoamisen. Tämän takia Venäjän johdossa tunnetaan kaunaa, ja monet haluavat kumota 1980- ja 1990-lukujen muutokset, Talbott arvioi.
Hän luonnehti käynnissä olevaa tilannetta sodaksi, ja kaikkien tavoite on lopettaa sota. Ukrainan presidentti Petro Porošenko on Talbottin mukaan halukas pitämään Ukrainan mahdollisen Nato-jäsenyyden poissa keskusteluista jonkin aikaa, mutta ei ole kohtuullista olettaa, että jäsenyys periaatteellinen mahdollisuus torjuttaisiin. Ennen alueliitoksia ukrainalaiset eivät halunneet Natoon, joten Venäjän politiikka on tässä mielessä toiminut itseään vastaan.
Talbott arvioi, että todellinen vaaran paikka on kuitenkin Baltian maissa, koska Naton jäseninä maat kuuluvat Naton turvatakuiden piiriin. Venäjä pyrkii selvittämään, miten vahvat turvatakuut ovat, ja tämä kokeilu voi mennä liian pitkälle. Kriisi voisi levitä pitkälle alueen ulkopuolelle.
Talbottin mukaan muun muassa presidentti Niinistön tuleva matka Moskovaan on tärkeä. ”Meidän lännessä ei pitäisi sulkea Venäjää järjestelmistä ja järjestöistä, joissa se oli hyvien 25 vuoden aikana mukana. Jätetään päätös Venäjälle itselleen.” Talbottin mukaan kannattaisi pitää yllä mahdollisimman paljon rakenteita, jotta Venäjän olisi helpompi palata yhteistyöhön. ”Jotta 2000-luvusta tulisi rauhallinen ja hyvinvoiva, Venäjä täytyy saada mukaan ratkaisuun. Jos Venäjä on mukana, ratkaisulla on paljon suuremmat mahdollisuudet onnistua”.
Keskusteluosuudessa esiin nousi myös Venäjän kääntyminen Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien suuntaan. Kudrinin mukaan tämä on luontevaa, kun EU hakee energian suhteen riippumattomuutta Venäjästä. Venäjän ympärillä on kiinnostavia valtioita, joiden taloudet kasvavat. Kudrin arvioi, että tulevina vuosina päästään varmaan tasapainoon idän ja lännen välillä. Venäjä ei ole kääntynyt pois lännestä, mutta kaupan kasvu muuhun suuntaan vain on nopeampaa.