Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kokouksessa keskiviikkona 14. lokakuuta 2020.
Presidentti Niinistö avasi tilaisuuden pohtimalla isänmaan ja maanpuolustustahdon käsitteitä sekä niitä tuntemuksia, mitä ne herättävät suomalaisissa. Puhe välitettiin Finlandia-talolle etäyhteydellä Presidentinlinnasta.
Presidentin mukaan hänelle käsitteet tuovat mieleen muun muassa itsenäisyyden, puolustuksen, jälleenrakentamisen ja tietynlaisen yhteyden tunteen – pyrkimyksen samaan. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole nuorten kohdalla, joille isänmaa ja maanpuolustustahto termeinä saattavat olla etäisiä.
”Mutta on nuorillakin tuntemuksia. Ehkä eri aikaan sidottuja, konkreettisia tuntemuksia,” presidentti huomautti. Esimerkeiksi hän otti vapauden toteuttaa itseään, demokratian sekä kyvyn ja tahdon vastata tulevaisuuden haasteisiin, kuten koronavirukseen ja ilmastonmuutokseen. ”Tässä kaikessa meidän Suomen maamme on kärjessä – Suomen maa, isänmaa,” hän sanoi.
Mikä sisältö monenkeskisyydellä on tulevaisuudessa?
Presidentti Niinistö puhui tilaisuudessa lisäksi muuttuvasta monenkeskisestä yhteistyöstä ja kiristyneestä geopoliittisesta tilanteesta.
Presidentin mukaan monenkeskisyys on Suomelle tärkeä arvo: ”Se on pienelle suojaa.” Merkittävää hänen mielestään onkin, kuinka YK:n virtuaalisessa yleiskokouksessa muutama viikko sitten sekä Venäjä että Kiina korostivat monenkeskisen järjestelmän tarvetta.
Samalla presidentti totesi monenkeskisyyden olevan muutospaineen alla. Yhdysvallat on vetäytynyt eikä paluu entiseen tapahdu nopeasti. Presidentin mukaan järjestelmään, jossa on perinteisesti ollut länsimainen kädenjälki, on tulossa uusia tuulia. ”Monenkeskisessä yhteistyössä ei ole nyt vain se ongelma, kuinka vaikuttavaa se on, vaan myös kysymys siitä, mikä sen tuleva sisältö on,” hän totesi.
Missä on Eurooppa?
Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteen presidentti Niinistö mietti turvallisuuden ja Euroopan talouskasvun suhteen aiemmin olleita oletusarvoja: ”Siitä, että Yhdysvallat on tietyllä tavalla Euroopan tuki ja turva.” Nämä oletusarvot ovat kuitenkin muuttamassa suuntaa.
”Onko käynyt niin, että Yhdysvallat onkin alkanut odottamaan Euroopalta enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan, tasapainoisempaa kauppatasetta ja ennen kaikkea tukea niissä kiistakysymyksissä, joita Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä syntyy erityisesti taloudessa?” hän kysyi.
Kiinan kohdalla presidentti Niinistö palasi presidentti Xin YK:n yleiskokouspuheenvuoroon, jossa tämä antoi ymmärtää, ettei Kiina tarvitse lisää elintilaa. Presidentin mukaan olisi hyvä kysyä, mihin historian vaiheeseen elintila mitoitetaan. Esimerkiksi talousvaikutuksen mahdollisuus Kiinalla on edelleen suuri ja tämän myötä valtioiden houkutus luovuttaa Kiinalle merkittävää omaisuutta kasvaa. Presidentti totesi lisäksi Kiinan edellyttävän vähintään neutraalia suhtautumista Kiinan ja Yhdysvaltojen välisiin kiistoihin.
Venäjän suhteen presidentti Niinistö nosti esille presidentti Putinin YK:n yleiskokouspuheenvuorossaan käyttämän termin ”Euraasian yhteistyö”, jolla tämä tarkoitti laajempaa koko Aasian ja Euroopan käsittävää yhteistyötä. Se on uusi ajatus, jonka motiiveja ei presidentin mukaan kuitenkaan ole hankala ymmärtää.
”Tässä kaikessa menossa joutuu toteamaan, että eipä Euroopan unionia kovin paljoa sittenkään näy”, hän painotti. Presidentin mukaan jäsenmailla onkin tehtävää, jotta EU:n valtava potentiaali taloudessa ja sotilaallisesti saataisiin käyttöön. ”Koska tämän päivän maailmassa voima ja raha tuntuvat puhuvan.”
”Edelleen tarvitaan maanpuolustushenkeä”
Puheensa lopussa presidentti Niinistö palasi maailmalta takaisin Suomeen todeten, että vaikka Suomella on kaikkiin aiemmin mainittuihin suuntiin mutkaton keskusteluyhteys, ei se kanna loputtomiin. ”Edelleen tarvitaan sitä maanpuolustushenkeä. Meillä on oltava korkea kynnys, siis vahvuutta torjua tänne väkisin tulevia ja toisaalta se samalla tekee meistä pätevän oloisen kumppanin samaa ajatteleville. Minusta tässä on meidän oman puolustuksemme kannalta merkittävä sanapari.”
Tärkeää presidentin mukaan on se, että erimielisetkin kykenisivät yhä keskustelemaan toistensa kanssa. Tosiamme kohtaan kehitetty antipatia on vaarallinen yhteisen tahdon kannalta. ”Tärkeintä on se, että me edelleenkin pyrimme samaan rakentavaan päämäärään. Vaikka keinot sitten vaihtelisivatkin.”