Copyright © Tasavallan presidentin kanslia
Kultaranta-keskustelujen avausistunnossa maanantaina 17. kesäkuuta pohdittiin Suomen paikkaa muuttuvassa maailmassa. Avauspuheenvuorossaan presidentti Niinistö kehotti rohkeuteen ja avoimuuteen, ja sellaiseen keskustelijat todella intoutuivat.
Haukkala: Suomi EU:n ulkokehälle?
Professori Hiski Haukkala kysyi ajautuuko Suomi EU:n ulkokehälle Euroopan muutoksen myötä? ”Jos EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei toimi, onko meillä sitten EU:sta riippumatonta ulkopolitiikkaa?”, hän kysyi ”Onko meillä kuitenkaan realistisia vaihtoehtoja? Todennäköisesti ei.”
Pohjoismaat ovat Suomelle luonteva viiteryhmä”, Haukkala sanoi. ”Mutta onko Suomi oikeasti enää Pohjoismaa? Miten me asemoimme itsemme pohjoismaisessa kontekstissa tänä päivänä?”
Tuomioja: Keskinäisriippuvuuksien maailma
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan elämme kahden todellisuuden maailmassa. Vanha reaalipolitiikan maailma nojaa voimapolitiikkaan ja sotilaallisiin uhkakuviin. ”Sitten on tämä toinen, keskinäisten riippuvuuksien maailma”, ulkoministeri sanoi. Riippuvuuksien maailmassa turvallisuutta pitää rakentaa yhteisesti, ja se todellisuus vahvistuu koko ajan.
Keskinäisen riippuvuuden maailmassa kaikki ovat alttiita globaaleille ja muille ei- valtiollisille uhkille, ulkoministeri Tuomioja sanoi. ”Joudumme vastaamaan paitsi kestävän kehityksen haasteeseen, myös siihen, pystymmekö säilyttämään menestyksekkään hyvinvointiyhteiskunnan mallimme”.
Andersson: Poliittista analyysiä päivitettävä
Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin mukaan Suomessa tarvitaan poliittisen analyysin päivittämistä. Viimeaikainen tietovuoto on malliesimerkki siitä, miten maailma ja yhteiskunta muuttuu. ”Iso osa siitä ajasta, jonka vietämme verkossa, ja suurin osa niistä tiedoista joita siellä jaamme, on muutaman palveluntarjoajan ylläpitämissä pilvipalvelimissa, ja sitä kautta nähtävästi ainakin Yhdysvaltain ja ehkä muidenkin tiedustelupalvelujen käytössä.”
Suuria linjavalintoja on Anderssonin mukaan pienen maan yhä tehtävä. ”Pysymmekö sotilaallisesti liittoutumattomina myös jatkossa? Miten tärkeässä roolissa ihmisoikeudet ovat ulkopolitiikassa?”, Andersson kysyi. Julkilausutut tavoitteet ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisestä menettävät merkityksensä, jos sotaa käyvien maiden maiden kanssa käydään asekauppaa, hän sanoi.
Sipilä: Ongelmista niiden oikeilla nimillä
Neljäntenä Kultarannan aamukeskusteluissa alusti Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä. Suomi on yhteiskuntana johtamisen kriisissä, ja me kaikki joudumme katsomaan peiliin, Sipilä sanoi. ”Emme ole ketteriä, emme seuraa aikaamme.” Talouspolitiikka ja ulkopolitiikka ovat kietoutuneet yhä enemmän yhteen. ”Nyt on Aasian vuoro vaurastua ja meidän elintasomme Euroopassa uhkaa laskea. Emme ole sitä vielä huomanneet, sillä jatkamme hyvinvointimme rakentamista velaksi”, Sipilä sanoi.
Sipilä listasi neljä asiaa, joilla pysytään ajassa mukana: Epäonnistumisesta pitää oppia, ei rangaista; ongelmista tulee keskustella oikeilla nimillä; omat ajatukset on kyseenalaistettava; ja luovassa yhteisössä muutoksen tekemin on hauskaa ja motivoivaa. ”Pienen maan selviytyminen liittyy taloudellisen vahvuuden lisäksi sen haluun ja kykyyn kantaa maailmanlaajuista vastuuta”, Sipilä tiivisti.
Apunen: Universalismi vs. eksklusivismi
Viimeisenä keskustelussa alusti Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen. Aatteellinen jännite kulkee maailmassa universalismin ja eksklusivismin välillä, hän sanoi. Universalismi korostaa mm. ihmisoikeuksia, kansainvälisiä järjestöjä ja sosiaalista mediaa. Eksklusivismi painottaa nationalistisia virtauksia ja eroja yhtäläisyyksien sijaan. Länsimaissa tämä heijastuu populismina ja kansallisaatteen nousuna.
Apusen mukaan ulkopolitiikka on entistä enemmän kauppa- ja talouspolitiikkaa. ”Missä verkostoissa takaamme sellaisen tuottavuuskehityksen, joka pitää meidät aidosti mukana globaalissa kilpailussa?”, Apunen kysyi. Kompleksisessa järjestelmässä turvallispoliittinen tilanne saattaa Apusen mukaan muuttua äkkiä: ”Imperiumit, kun ne ovat romahtaakseen, ne voivat romahtaa hyvin nopeasti.”
Alustusten jälkeisessä kiivastemposessa keskusteluissa aihepiireinä olivat talouden ja diplomatian suhde, pohjoismainen ja transatlanttinen yhteistyö, liittoutumattomuuden käsite sekä kysymys siitä, missä pöydissä Suomen kuuluu istua.
Kuvia
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |