Symbolit

Historia

Suomen lippu on peräisin 1800-luvun puolivälistä. Alunperin se suunniteltiin helpottamaan suomalaisten kauppa-alusten tunnistettavuutta, koska alukset joutuivat usein Venäjän vihollisten hyökkäyksen kohteeksi.

Vuonna 1861 Aleksanteri II vahvisti Nyländska Jaktklubbenin säännöt, joissa määrättiin purjehdusseuraan kuuluvien alusten lipuksi ”valkoinen lippu pystyisellä sinisellä ristillä” ja jonka yläkulmaan on laitettava Uudenmaan läänin täydellinen vaakuna. Vuonna 1862 joutuivat muutkin purjehdusyhdistykset käyttämään vastaavanlaista lippua kunkin paikkakunnan vaakunalla varustettuna. Vuonna 1863 tehtiin valtiopäiville esitys koko suuriruhtinaskuntaa koskevasta lipusta. Asia kuitenkin raukesi, koska sitä ei saatu ottaa käsiteltäväksi. Lippuasia jäi kuitenkin kytemään kansalaisten mieliin ja lehdistössäkin esiteltiin monenlaisia ehdotuksia ”Suomen lipuksi”.

Lippuasia nousi uudelleen esiin sortokaudella ja synnytti vaakunaan pohjautuvan leijonalipun. Lippukeskusteluissa nousi esiin kaksi väriehdotusta: punakeltainen ja sinivalkoinen. Yleisin ehdotus kuvioksi oli ristiaihe.

Kun Suomi itsenäistyi 1917, maa tarvitsi oman virallisen lippunsa. Koska selvyyttä lippuasiassa ei syntynyt, käytettiin väliaikaisesti leijonalippua.

Kansalaissodan jälkeen päätettiin ottaa käyttöön sinivalkoinen ristilippu. Se oli kuvioiltaan yhtenäinen muiden pohjoismaiden kanssa, mutta väreiltään tarpeeksi erottuva.

Nykyisen lippulain mukaan Suomen lipussa on valkoisella pohjalla sininen risti. Lippu on joko kansallislippu tai valtiolippu.

Suomen lipun väreistä antaa tarkemmat määräykset valtioneuvosto.

Kansallislippu on suorakaiteinen ja sen mittasuhteet ovat:

1. korkeus 11 ja pituus 18 mittayksikköä;
2. ristin sakaran leveys 3 mittayksikköä; sekä
3. kenttien korkeus 4, tangonpuoleisten kenttien pituus 5 ja ulompien kenttien pituus 10 mittayksikköä.

Valtiolippu on suorakaiteinen tai kolmikielekkeinen. Siinä on ristin sakarain muodostamassa neliössä Suomen vaakuna. Neliössä on keltainen reunus, jonka leveys on 1/40 ristin leveydestä.

Presidentin lippu

Suorakaiteisen valtiolipun mittasuhteet ovat samat kuin kansallislipun.

Kielekkeinen valtiolippu on yhtä mittayksikköä suorakaiteista valtiolippua pitempi siten, että sen ulompien kenttien pituus on 6 ja kielekkeiden pituus 5 mittayksikköä. Keskimmäinen kieleke on tasakylkinen, kantana ristin sakara. Ulompien kielekkeiden ulkoreunat eivät muodosta kulmaa lipun ylä- tai alareunan kanssa.

Tasavallan presidentti käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on sini-keltainen vapaudenristi.

• Tietoja Suomen lipusta ja liputuksesta sisäministeriön verkkosivustolta.

Vaakuna

Suomen vaakunan syntyhistoria on osittain tuntematon. Ensimmäisen kerran sen tiedetään esiintyvän Kustaa Vaasan 1580-luvulla valmistuneessa hautamonumentissa Upsalan tuomiokirkossa. Siinä muodossa se on omaksuttu itsenäisen Suomen vaakunaksi vuonna 1917. Tätä ennen vaakunaa käytettiin Ruotsin valtakunnan Pohjanlahden itäpuolisten alueiden tunnuksena vuoteen 1809 ja sen jälkeen keisarillisen Venäjän Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunana.

Laki Suomen vaakunasta (381/78) määrittelee vaakunaselityksen:

”Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua.”

Tästä selityksestä olennaisesti poikkeavan Suomen vaakunan käyttämisestä eli ”säännösten vastaisen Suomen vaakunan pitämisestä kaupan” tuomitaan lain mukaan sakkorangaistukseen.