Kunnioitetut sotiemme veteraanit miehet ja naiset, arvoisat sotasukupolvien edustajat, hyvä juhlayleisö,
Maassamme on vallinnut rauhan aika 80 vuoden ajan. Siirryimme rauhanaikaan 27. huhtikuuta 1945, kun viimeiset saksalaisyksiköt poistuivat Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Aseet olivat vaienneet Lapissa kahta päivää aikaisemmin.
Lapin sota oli viimeinen sotaponnistus raskaiden sotavuosien jälkeen puolustuslaitokselle ja pohjoisen Suomen asukkaille. Nuori tasavaltamme oli sotinut jo vuosikausia periviholliseksi koettua Neuvostoliittoa vastaan. Takana olivat talvisodan ja jatkosodan menetykset.
Rintamalla palvelleet nuorukaiset olivat ehtineet varttua aikuisiksi kaukana läheisistään ja rakkaistaan. Tuskin kukaan halusi tuolloin lähteä jatkamaan sotataivalta Neuvostoliiton käskystä. Mutta suomalaiset tekivät mitä piti – ahtaassa tilanteessa.
Saksalaisten harjoittama poltetun maan taktiikka oli iso yllätys entiselle aseveljelle. Rovaniemellä suomalaissotilaita vastassa oli vain raunioita. Eikä Rovaniemen tuho ollut ainoa. Saman kohtalon kokivat esimerkiksi Sodankylä, Kolari ja Salla.
Vaikeissakin muistoissa on kansakunnallemme erityinen rauhanviesti. Se opettaa meille, että sodassa kaikki häviävät. Sota on uuvuttavaa, se jättää arvet vuosikymmentenkin päähän. Sotavuodet eivät erotelleet siviiliä tai sotilasta. Kaikki menettivät jotain.
Hyvät kuulijat,
Lapin sodan päätyttyä lähes kuuden vuoden mittainen kansakuntamme sodan taival päättyi.
Suomi kesti koettelemukset ja säilytti kaikkein tärkeimmän, itsenäisyyden. Rauhan hinta oli kallis. Rauha on kuitenkin aina tavoittelemisen arvoinen. Jos rauhasta ei puhuta, sitä ei koskaan saavuteta.
Venäjän jatkaessa hyökkäystä Ukrainaan jo neljättä vuotta, meidän on jatkettava ponnisteluita rauhan eteen. Me suomalaiset ymmärrämme Ukrainan vaikeaa tilannetta hyvin oman historiamme kautta. Tukea Ukrainalle jatkamme niin kauan kuin he apua tarvitsevat. Samalla vankkumattomasti tuemme Ukrainaa yhdessä liittolaistamme kanssa kohti rauhaa. Kunnioittaen maan itsenäisyyttä, suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta.
Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvä veteraanisukupolvi,
Te tiedätte rauhan arvon. Emme seisoisi tässä tänään ilman teidän ponnisteluitanne. Maamme jälleenrakennus ja karjalaisten asuttaminen vaativat valtavan määrän työtä.
Ei ollut mitenkään itsestään selvää, että Suomi nousisi sotien jälkeen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi.
Sodan keskellä moni teistä veteraaneista haaveili rauhallisesta elämästä. Niin itsellenne kuin lapsillenne. Sen saitte. Ja rakensitte meille menestyvän, turvallisen ja vakaan isänmaan, josta ette ehkä uskaltaneet edes itse unelmoida.
Kiitollisena kaikesta tekemästänne työstä isänmaan eteen toivotan teille kaikille mitä parhainta vointia ja hyvää veteraanipäivää. Kiitos kaikesta.
