Muutosvarauksin
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvon lotat, hyvät juhlavieraat
Kahdeksankymmentäviisi vuotta sitten joulukuun 2. päivänä vuonna 1939 Suomi oli kovassa paikassa. Puolustusta ja kotirintamaamme koeteltiin lukuisin eri tavoin. Vihollinen eteni Karjalan kannaksella suomalaisjoukkojen keskittyessä viivytystaisteluun. Puolustus rakoili myös Laatokan pohjoispuolella, jossa Suojärven suunnalla neuvostojoukot hyökkäsivät voimalla. Isoisäni, Kai Setälä oli erillispataljoona 11. lääkärinä mukana Laatokan pohjoispuolen taisteluissa. Näiden taisteluiden tilanne oli 2. joulukuuta Mannerheimille raportoidun tilannekatsauksen mukaan hyvin vaikea yli kymmenkertaisen vahvuisen vihollisen edetessä huolestuttavalla vauhdilla.
Neuvostoliitto pommitti sodan kolmantena päivänä useita Suomen paikkakuntia, muun muassa Helsinkiä, Haminaa, Kouvolaa ja Lahtea. Itsenäinen Suomi oli kansakunnan historian suurimman koettelemuksen keskellä. Lopulta hyökkäävä vihollinen torjuttiin kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella Tolvajärven taisteluissa. Syntyi Talvisodan ihme.
Meidän, sotien jälkeen syntyneiden, on vaikea käsittää kaikkea sitä, mitä te veteraanit ja lotat jouduitte kohtaamaan sotavuosina. Taistelitte lukumäärällisesti ylivoimaista vihollista vastaan periksi antamatta. Samaan aikaan kotirintamalla yritettiin pärjätä ja pitää Suomi toiminnassa. Jatkuvasti peläten, ettei isä, puoliso tai veli enää palaa. Ilman teitä ei olisi meitä. Omalla kohdallani kirjaimellisesti. Isoisäni nimittäin tapasi lottana toimineen isoäitini sotasairaalassa loukkaannuttuaan rintamalla jatkosodassa.
Nuoruuden vuosista tuli monille teille sotasukupolvien suomalaisille selviytymisen vuosia. Jouduitte kasvamaan aikuisiksi nopeammin kuin olisi pitänyt. Mutta sitkeytenne ansiosta saamme elää kiitollisena itsenäisestä kansakunnasta. Kiitollisena turvallisesta isänmaastamme. Kiitollisena maailman parhaasta maasta.
Työnne ei päättynyt, kun rauhan aika koitti. Uutterasti jälleenrakensitte Suomen. Teitte työtä pyyteettömästi, säästelemättä, mielessä isänmaan jättäminen elinvoimaiseksi meille sotien jälkeisille sukupolville. Yhdessä te sen teitte. Meille kaikille.
Tänä vuonna saamme muistella 107-vuotiaan Suomen menestystarinaa. Sitä, miten maamme nousi maailman kehittyneimpien kansakuntien joukkoon sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman sisukasta työtä, jota veteraanisukupolvi teki. Ja moni vielä vaikeissa oloissa. Suuri kunnioituksen osoitukseni teille hyvät sotaorvot ja lesket. Koitte henkilökohtaisen menetyksen, mutta jaksoitte silti uskoa tulevaisuuteen ja rakentaa uutta.
Arvoisat veteraanisukupolven edustajat
Mieleni täyttyy suurella kiitollisuudella, kun saamme vaimoni kanssa viettää tämän juhlahetken teidän kanssanne. Ja kuulla kokemuksianne sekä ajatuksianne Suomesta. Silloin ja nyt.
Kiitos että teitte mitä tehdä piti. Enemmänkin. Isänmaan parhaaksi. Ja kiitos, että tulitte vieraaksemme. Toivotan teille kaikille mitä parhainta juhlahetkeä.
