Uuden ajan puolustus
Hyvät yhdistyksen jäsenet, hyvät ystävät!
Virkakauteni alkuaikana minulla on ollut etuoikeus saada käydä lukuisissa Puolustusvoimien harjoituksissa ja joukko-osastoissa: Altassa Norjassa, Rovajärvellä, Logistiikkalaitoksella Tampereella ja Johtamisjärjestelmäkeskuksessa Jyväskylässä. Innolla odotan jo ensi vuotta ja mahdollisuutta osallistua marssille varusmiesten mukana.
Lisäksi olen kuullut puolustushallinnon briiffejä säännöllisesti ja laaja-alaisesti. Voin sanoa, että olen vaikuttunut siitä ammattitaidosta, rauhallisuudesta ja voimasta, joka huokuu Suomen tekemisestä.
Kansainvälisiltä tahoilta – niin harjoitusosallistujilta kuin valtionpäämiehiltäkin – olen saanut toistuvasti saman palautteen. Heillä on poikkeuksetta vahva luottamus suomalaiseen osaamiseen, yhteistyöhön ja tahtoon.
Olkaamme tästä tyytyväisiä, ylpeitäkin.
Kansainvälisyys antaa myös leimansa ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme uudelle aikakaudelle. Se vie Suomen uudelle puolustuspoliittiselle linjalle. Sotilaallisen liittoutumisen myötä olemme ottaneet lopullisen askeleen siihen läntiseen arvoyhteisöön, jonne tasavaltamme on henkisesti kuulunut koko itsenäisyytensä ajan.
Tämän linjan sanoittaminen on vielä kesken. Puolustusselonteko on tietenkin avainasemassa ja sitä viimeistellään parhaillaan.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista kokonaisuutta hiotaan tiiviissä yhteistyössä puolustushallinnon ja koko valtioneuvoston kanssa. Tasavallan presidentin roolia määrittää ulkopolitiikan johtajuuden lisäksi Puolustusvoimain ylipäällikkyys.
Tänään haluan esittää teille kuvan Suomen puolustuksen kolmiosta, eli visiosta, strategiasta ja toteutuksesta.
***
Ensin puhun visiosta ja siitä miksi tarvitsemme puolustusta.
Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on ohi. Olemme siirtyneet strategisen kilpailun aikakaudelle. Globaalit voimasuhteet ovat murroksessa. Muutos luo jännitteitä, joiden vaikutukset tunnemme Suomessa ja Euroopassa. Tämän lisäksi elämme poikkeuksellisen voimakasta teknologista murroskautta.
Euroopan heikentynyt turvallisuuspoliittinen tilanne heijastuu puolustukseen. Valmiuden ohella varautumisen merkitys korostuu. Koko yhteiskunnan mukanaolo on välttämätöntä. Kriisit ja sodat voitetaan kotirintamalla. Tässä Suomella on vahvuus nimeltä kokonaisturvallisuuden malli. Sitä on syytä vaalia ja kehittää edelleen.
Kun katsomme lähihistoriaan, näemme, että Suomi ei pudottanut palloa kylmän sodan jälkeen. Puolustukseen investoitiin kustannustehokkaasti. Hornet-hävittäjien hankinta 1990-luvulla paalutti länsi-integraatiotamme. EU-jäsenyys vei meidän arvoyhteisöön, jolla oli jo silloin vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Vuoden 2014 tapahtumien jälkeen kehitimme sekä lainsäädäntöä että valmiutta. Lisäksi loimme useita eri puolustusyhteistyön rakenteita ja solmimme sopimuksia, joiden avulla kytkimme itsemme tiiviisti kumppaneihimme.
Venäjän 2021 joulukuussa esittämä ultimaatumi muutti koko Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen. Emme voineet sallia Venäjän pyrkimyksiä rajoittaa Suomen itsemääräämisoikeutta, ja oikeuttamme valita oma turvallisuuspoliittinen linjamme. Menimme mukaan liittokuntaan viime tingassa. Suomi päätti hakea Naton jäseneksi 2022 ja hyväksyttiin jäseneksi vuonna 2023.
Viime vuosien nopea kehitys pakottaa Suomenkin nostamaan katsettaan. Meidän on otettava laajempi alueellinen näkökulma. On katsottava Eurooppaa ja yhteistä puolustusta liittokunnassa. On katsottava myös globaalia kehitystä, suurvaltasuhteiden muutosta ja uusien teknologioiden luomia tai vahvistamia turvallisuusuhkia. Myös aikahorisonttimme on oltava riittävän pitkä, välittömiä tarpeita unohtamatta.
Ennen puhuimme uskottavasta itsenäisestä puolustuksesta. Nyt Suomen linja on vahva kansallinen puolustuskyky osana liittokuntaa. Jotta perusasia ei unohtuisi, sanon sen vielä: emme koskaan enää ole yksin.
Suomi on tänäkin päivänä turvallisuuden tuottaja. Kun puhun kansainvälisten kollegoideni kanssa, tämä on helppo selittää. Maantieteemme ja kokemustemme vuoksi olemme aina huolehtineet puolustuksestamme.
Läntisen integraatiomme myötä kannamme vastuuta omasta alueestamme ja yhteiskunnastamme ja tuomme omat kykymme kumppaneidemme ja liittolaistemme tueksi. Olemme myös Natossa rakentava ja solidaarinen maa, joka odottaa myös solidaarisuutta kumppaneiltaan ja liittolaisiltaan.
Ukrainan tukeminen on osa tätä vastuunkantoa. Paitsi oman maansa, kansansa ja yhteiskuntansa puolesta, Ukraina sotii myös sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen puolesta. Ukrainan tukemisessa meidän arvomme ja intressimme kohtaavat. Siksi Ukrainan taistelu on myös meidän taistelumme.
Me puolustamme maatamme ja yhteiskuntaamme. Alueellisesta koskemattomuudesta emme tingi. Samalla ymmärrämme, että puolustuksen rajalinjat ovat yhä häilyvämpiä. Sodan ja rauhan välissä on laaja usvainen tila. Ymmärrämme, että yksi rintamalinjoista kulkee omien päidemme sisällä. Ymmärrämme myös sen, että tulevaisuudessa datasta kilpaillaan ja datalla soditaan.
Muutos näkyy siinäkin, että nyt olemme luomassa ja ylläpitämässä pelotetta, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä aggressio. Se nojaa omiin ja liittolaistemme kykyihin. Se nojaa kriisinsietokykyymme ja kykyyn aiheuttaa vastustajalle kustannuksia.
Pyrimme tuottamaan pelotetta, joka takaisi alueellisen vakauden. Meidän on kuitenkin muistettava, että viime kädessä pelotteen toimivuuden ratkaisee vastustaja. Meidän on päivittäin tehtävä vastustajalle selväksi, että tänäänkään ei ole se päivä, jolloin kannattaa lähteä koettelemaan Suomen tahtoa, yhtenäisyyttä ja voimaa.
Visiomme on Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi.
***
Toiseksi haluan avata puolustuksemme strategiaa.
Puolustuksemme nojaa kolmeen pilariin. Ensimmäinen on oman kansallisen puolustuskykymme vankka ja historiaan ankkuroitu pohja. Se nojaa pitkäjänteiseen ja ammattitaitoiseen suunnitteluun, tiiviiseen ja realistiseen harjoitteluun, yleiseen asevelvollisuuteen ja korkeaan maanpuolustustahtoon. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS:n) tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan maanpuolustustahto on säilynyt maailman mittakaavassa poikkeuksellisella, mutta meille suomalaisille normaalilla korkealla tasolla.
Toinen pilari on kokonaisturvallisuus ja resilientti yhteiskunta. Kokonaisturvallisuuden mallissa jokainen viranomainen tuntee roolinsa ja tekee läheistä yhteistyötä muiden kanssa. Se tarkoittaa mallia, jossa kansallinen taso yhdistyy alueellisen ja paikallisen tason toimijoihin, jotka ovat keihäänkärkemme lähes kaikissa kriisitilanteissa. Se tarkoittaa julkisen ja yksityisen sektorin läheistä ja mutkatonta yhteistyötä. Koko yhteiskuntamme, myös puolustusvoimien, toiminta nojaa yksityisen sektorin varautumiseen ja resursseihin.
Muistutan myös siitä, että jokaisella on vastuu yhteisestä turvallisuudestamme. Näinä aikoina kriisit koskettavat helposti kaikkia kansalaisia ja siksi jokaisen on kannettava oma kortensa. Se tarkoittaa myös sitä, että jokaisen on voitava kokea osallisuutta yhteiskunnassamme ja tuntea se puolustamisen arvoiseksi.
Kolmas pilari on kansainvälinen yhteistyö ja jäsenyytemme Natossa. Puolustus ei koskaan ole ollut puhtaasti kansallista, mutta tänä päivänä vahvistamme puolustustamme yhdessä muiden kanssa kahdenvälisesti, alueellisesti, Natossa ja EU:ssa. Yhteistyö alueemme puolustukseen vahvasti kiinnittyneiden ja samanmielisten maiden kanssa on erityisen tärkeää. Siksi toimimme aktiivisesti esimerkiksi Pohjoismaiden muodostamassa Nordefcossa ja Ison-Britannian vetämässä JEF-ryhmässä.
Nato-jäsenyys on luonnollisesti viime vuosien merkittävin puolustuspolitiikkaamme koskenut uudistus. Sen, ja viime kädessä Yhdysvaltojen strategisen pelotteen sateenvarjon alla kehitämme liittolaisten ja alueemme vakautta ja puolustuskykyä. EU:kin tarjoaa kehikon puolustusyhteistyölle, mutta ylikansallisena organisaationa se tarjoaa myös vahvistimen kansalliselle politiikallemme ja pyrkimyksillemme.
Viime vuosien aikana on tapahtunut paljon. Suomi ja erityisesti puolustushallinto on joutunut rakentamaan Nato-jäsenyyttämme ja puolustusyhteistyötä valtavassa paineessa ja tiukoissa aikaraameissa. Tekniset lähtökohdat yhteistyön tiivistämiselle olivat melko hyvät. Kansainvälinen yhteistyö edellyttää kuitenkin myös kulttuurinmuutosta omassa virkakunnassamme ja myös yhteiskunnassamme. Se tulee ottamaan aikansa. Olen kuitenkin varma, että seuraavat sukupolvet tulevat pitämään sitä normaalina.
Suomen puolustuksen strategia nojaa samanaikaisesti sotilaalliseen puolustukseen, kokonaisuusturvallisuuteen ja kansainväliseen yhteistyöhön.
***
Kolmanneksi ja viimeiseksi haluan puhuapuolustusta koskevan strategian toteutuksesta. Se edellyttää ainakin kolmea asiaa: puolustusselonteossa linjattavien mittavien kokonaisuuksien toimeenpanoa, resursseja ja innovointia.
Yksi selonteon laajoista teemoista on Nato-integraatio. Se vaatii ajattelutavan muutoksen lisäksi esimerkiksi lainsäädäntötyötä ja suorituskykyjen kehittämistä. Nato tulee liittokuntana olemaan läsnä Suomessa tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Läsnäoloakin tärkeämpää on, että liittokunnan suunnittelu, rakenteet, joukot ja päätöksentekokyky hiotaan teräviksi.
Olemme lisänneet harjoitustoimintaamme, erityisesti kansainvälisiä harjoituksia. Näissä harjoituksissa rakennamme yhteistoimintakykyä, jotta voimme puolustautua tehokkaasti yhdessä liittolaistemme kanssa.
Rakennamme puolustusta kaikissa ulottuvuuksissa: maalla, merellä, ilmassa, kyberulottuvuudessa ja avaruudessa. Ilma- ja merivoimien mittavat hankkeet etenevät: F-35, Laivue 2020 ja monet muut kyvyt ovat pian osa puolustustamme. Seuraavaksi edessä on maapuolustuksen uudistus.
Maavoimien suorituskykyjä modernisoidaan ja joukkojen liikkuvuutta, tulivoimaa ja suojaa kehitetään. Viime viikkoina keskustelua on käyty jalkaväkimiinoista. Tähän keskusteluun totean saman kuin aiemmin: Puolustusvoimat selvittää maavoimien suorituskykytarpeita huomioiden teknologisen kehityksen ja Ukrainan sodan opit. Tämän jälkeen asia käsitellään poliittisesti, suhteuttaen suorituskyvyt uhkakuviin.
Suomi ylläpitää ja hyödyntää korkeateknologista osaamistaan, jota meillä on esimerkiksi kvanttiteknologian ja viestintäteknologian aloilla. Kehitämme edelleen vahvaa yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä.
Asevelvollisuus säilyy puolustuskykymme kivijalkana. Asevelvollisuutta uudistetaan rauhallisesti ja harkiten.
Resurssit on mitoitettava tarpeeseen. Mikään turvallisuusympäristössämme ei viittaa siihen, että puolustuksen resurssitarve laskisi. Arviomme mukaan Venäjä varustaa sotakoneistonsa Ukrainan sodan jälkeen uudelleen ja sen uhka Suomelle on pitkäkestoinen.
Resursseja tarvitaan tulevien vuosien aikana erityisesti maavoimien investointitarpeisiin. Lisäksi suorituskyvyn kehittämisessä huomioidaan Naton puolustussuunnitteluprosessissa sovittavat tavoitteet.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, että kapasiteettia tarvitaan pitkäaikaiseenkin sodankäyntiin. Varastoja on oltava ja tässä puolustusteollisuuden rooli kasvaa keskeiseksi.
Muistutan myös, että Suomi on varautunut uhkiin monia muita maita paremmin. Suomi on investoinut puolustukseen läpi vaalikausien. Esimerkkinä mainitsen, että Saksan Zeitenwendeen sisältynyt 100 miljardin euron rahasto on BKT-suhteessa vähemmän kuin meidän F-35-hankkeemme.
Kansallisesti voi ja tulee tehdä paljon. Samalla meidän on haettava yhteisiä ratkaisuja. Kun EU tekee yhteisiä panostuksia puolustukseen, Suomi on saava osapuoli. Jokainen maksaa oman osuutensa BKT:nsa mukaisesti, jolloin taakka jakautuu tasan. Puolustuksen vahvistaminen on kuitenkin ennen kaikkea Suomen kaltaisten ulkorajamaiden etujen mukaista. Yhteiset suorituskyvyt Euroopassa ovat välttämättömiä myös esimerkiksi avaruudessa, jonne sodankäynti tulevaisuudessa siirtyy yhä vahvemmin.
Tästä pääsen käynnissä olevaan teknologiseen murrokseen: miten ymmärrämme sen ja miten varaudumme? Esitän neljä havaintoa.
1. Käytyäni viime viikolla Puolustusvoimien kyberpuolustusta johtavassa yksikössä olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Suomen kyberpuolustuksen vahvistamista on syytä jatkaa. Meidän on herättävä siihen mahdollisuuteen, että kyberiskuilla voidaan lamauttaa yhteiskuntaa ja sen elintärkeitä toimintoja.
2. Avaruus: olemme avaruudellisista suorituskyvyistä riippuvaisia lukemattomilla vaikeasti hahmotettavilla tavoilla. Tämä suuntaus jatkuu.
3. Tekoäly on täällä jo nyt. Se mullistaa sodankäynnin: ei yhden yön aikana, vaan vähän kerrallaan.
4. Myös kognitiivinen sodankäynti on täällä jo nyt. Se yhdistää informaatiovaikuttamista kybervaikuttamisen keinoihin. Sen kohteina ovat meidän omat muistomme, ajatuksemme ja tunteemme. Kukaan ei voi tältä täysin välttyä. Jokainen meistä on osa informaatioympäristöä.
Yksi asia on varma: näiden kaltaisiin uusiin uhkiin vastaaminen vaatii kaikkien puolustushaarojen ja koko yhteiskunnan yhteistyötä. Se vaatii rohkeutta innovoida ja luoda uutta.
Suomen puolustuksen toteuttaminen vaatii suorituskykyä kaikissa toimintaulottuvuuksissa, resursseja ja kykyä hahmottaa tulevaisuuden sodat ja konfliktit. Pian valmistuva puolustusselonteko kuvaa näihin liittyvät askeleet, jotka meidän on syytä ottaa tulevina vuosina.
***
Haluan vetää lopuksi yhteen keskeisiä viestejä, jotka toivon teidän vievän mukananne.
Aikamme luonteesta johtuen puolustushallinnolta edellytetään nyt paljon. Ihmisistä puristetaan mehut irti. Reserviläiset, vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön osallistuvat ja lukuisat muut tekevät pyyteetöntä työtä tärkeän asian eteen. Kiitos siitä.
Tilanteemme on yleisesti ottaen hyvä eikä maahamme kohdistu välitöntä sodan uhkaa. Olemme niissä yhteisöissä, joihin kuulumme. Yhdessä olemme vahvempia.
Meidän vahvuutemme on rauhallisuus, ennakointi ja pitkäjänteisyysPuolustuskyvyn kehittäminen ei ole lyhytjänteistä hommaa. Sanotaan, että paras aika istuttaa puu oli sata vuotta sitten. Suomi on onneksi huolehtinut puolustuksestaan johdonmukaisesti läpi vuosikymmenien.
Meidän vahvuutemme on resilientti yhteiskunta, jonka sokkelina on vahva puolustuskyky.
Suomeltakin kuitenkin vaaditaan venymistä. Meidän tulee varautua tilanteen heikkenemiseenkin. Investointeja puolustukseen on lisättävä.
Huolehtikaamme samalla siitä, että Suomi säilyy yhtenäisenä, avoimena, oikeuteen luottavana, oikeudenmukaisena ja tasa-arvoisena yhteiskuntana. Silloin Suomi säilyy aina puolustamisen arvoisena.
Näin itsenäisyyspäivän jälkeisellä viikolla haluan palauttaa mieleen Suomen tarinan sellaisena kuin sen itse näen. Itsenäisyyden julistamisesta ja sen puolesta taistelemisesta, aina toisen maailmansodan jälkeisen hyvinvointivaltion ja vaurauden rakentamiseen. Aina kylmän sodan loppumiseen, jonka jälkeen vahvistimme asemamme osana eurooppalaista perhettä. Nyt kirjoitamme tähän tarinaan taas uutta lukua. Osana laajempaa yhteisöä, mutta aina Suomen turvallisuus, hyvinvointi ja vakaus edellä. Aina isänmaan puolesta.
