Muutosvarauksin
Arvoisat edustustojen päälliköt, hyvät suurlähettiläät
Elokuussa 2008 sain ulkoministerinä kunnian tulla puhumaan suurlähettiläspäivillä. Puheeni tarkasteli käsillä olevaa maailmanpolitiikan käännekohtaa Georgian sodan kautta. Totesin, että elämme päällekkäisyyden aikakautta, jossa kansallisvaltio ja voimapolitiikka tekevät paluutaan ja täyttävät monenkeskisen yhteistyön perääntymisen jättävää tilaa. Tämä kehitys jatkui vuonna 2014 ja kulminoitui vuonna 2022 Venäjän hyökkäykseen suvereenia naapuriaan vastaan.
Nyt elämme uutta aikakautta. Euroopassa käydään sotaa ja globaalit voimasuhteet ovat muutoksessa. Uuden ajan täytyy näkyä siinä, miten hahmotamme maailmaa ja paikkaamme siinä, ja miten me toimimme.
Geopolitiikka on tehnyt paluun. Se tarkoittaa myös diplomatian paluuta. Teidän työnne on nyt erityisen tärkeää. Voimme esimerkillämme ja toimintatavallamme vaikuttaa siihen, millaiseksi uusi maailmanjärjestys muovautuu. Se edellyttää kovaa työtä ja taitoa.
Tavoitteena on oltava Suomen aseman ja vaikutusvallan vahvistaminen. Siirrymme aktiivisesta vakauspolitiikasta kohti arvopohjaista realismia.
Määrittelen arvopohjaisen realismin kokoelmana universaaleja, vapaudesta, ihmisoikeuksista ja kansainvälisistä säännöistä nousevia arvoja, jotka huomioivat myös globaalin monimuotoisuuden, kansallisvaltioiden, alueiden ja kulttuurin sekä historian realiteetit. Maailman ongelmia ei ratkaista vain niiden kanssa, jotka ovat kanssamme samaa mieltä.
Suomen idea ei ole enää vain ”selvitä”. Olemme aktiivinen toimija, joka etsii vaikuttamismahdollisuuksia eri suunnilta. Olemme luotettu kumppani ja liittolainen, vakaa pohjoismaa ja maailman onnellisin maa, jonka osaaminen uusissa teknologioissa, puhtaan siirtymän ratkaisuissa, kokonaisturvallisuudessa ja monella muulla alueella kiinnostaa.
Hahmotan toimintaamme tässä ajassa kolmen pääpisteen kautta. Ne ovat euroatlanttisuus, Ukraina ja Venäjä sekä globaali vaikutusvaltamme.
***
Aloitan euroatlanttisuudesta.
Nato- ja EU-jäsenyyksien myötä olemme lopullisesti ja täydellisesti siinä läntisessä arvoyhteisössä, jonne olemme henkisesti kuuluneet koko itsenäisyytemme ajan. Kuten tuoreessa UTP-selonteossa todetaan, ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme tärkeimpänä päämääränä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Enää emme tee tätä työtä yksin. Emme enää koskaan ole harmaalla alueella.
Monia ulkomaisia kollegoitani on ihmetyttänyt Suomen kansan nopea suunnanmuutos Nato-jäsenyyskysymyksessä. Kuinka on mahdollista, että liittokunnan kannatus nousi hetkessä paristakymmenestä prosentista kahdeksaankymmeneen prosenttiin? Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Suomalaiset ovat arvopohjaisia realisteja. Kun olosuhteet ympärillämme muuttuivat nopeasti ja ratkaisevasti, kansa teki realismiin perustuvan, rationaalisen johtopäätöksensä.
Nato-integraatiomme on sujunut erinomaisesti ja tavoitteet, joita olemme tälle vaiheelle asettaneet, on saavutettu. Suomi tulee sijoittumaan Norfolkin johtoportaan alle, saamme tavoittelemamme maavoimien alaesikunnan, meille räätälöidyn maavoimien FLF-mallin ja ensimmäisen suomalaisen apulaispääsihteerin. Tämä on hyvä hetki pysähtyä toteamaan se, miten hyvin kaikki on mennyt. Työtä on tehty yli hallitus- ja presidenttikausien. Haluankin esittää kiitokset edeltäjälleni ja edelliselle hallitukselle siinä missä nyt asian parissa työskenteleville poliitikoille, virkamiehille ja eduskunnalle. Tämä kaikki on tehty yhdessä, yhtenäisesti.
Suomi on liittolaisten parissa arvostettu. Ihailtukin. Yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa olemme vahvoja turvallisuuden tuottajia. Puolustuskykymme ja kokonaisturvallisuusmallimme tunnetaan ja niistä halutaan oppia. Vaikka olemme uusi jäsenmaa ja monella mittarilla pieni, olemme Natossa painoarvoltamme keskisuuri jäsenmaa. Hyödyntäkää tätä. Kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa.
Opittavaa meillä kuitenkin vielä on. Liittoutuminen vaatii ajattelutavan ja kulttuurin muutosta. Saumaton yhteistyö ulkoministeriön ja puolustusministeriön välillä on entistäkin tärkeämpää. Samoin kiinteä yhteistyö sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten kanssa. Tähän toivon kaikkien kiinnittävän huomiota. Ylipäällikkönä korostan myös, että liittolaistemme arvostus perustuu kykyymme kontribuoida puolustusliitto Naton ydintehtävään, siis puolustusvoimiemme ammattitaitoon.
***
Geopolitiikan paluu on tarttunut myös talouteen. Kiristynyt strateginen kilpailu etenkin Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä tarkoittaa sitä, että riskejä ja riippuvuuksia on tarkasteltava entistä huolellisemmin. Erityisesti liittolaisten kanssa on katsottava talouden, teknologian ja turvallisuuden rajapintoja. Suomella on paljon annettavaa; olemme monilla aloilla kokoamme suurempi toimija ja haluttu kumppani.
Teillä diplomaateilla, ja ovenavauspalveluilla, joita voitte tarjota, on entistä enemmän merkitystä. Tästä tuoreina esimerkkeinä nostan Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa solmitun ICE Pact –yhteistyön sekä monissa maissa solmitut yhteistyösopimukset strategisilla aloilla kuten kvanttiteknologia ja kriittiset mineraalit.
Näiden kaltaisten mahdollisuuksien tunnistaminen ja eteenpäin vieminen on suurlähettiläiden keskeisen tärkeä tehtävä. Pintaraapaisu ei riitä: vaikka aihe olisi vaikea, ja erityisesti silloin, pitää perehtyä. Muuten ei saavuteta tuloksia.
***
Suomen ja vahvimman Nato-liittolaisemme, Yhdysvaltojen, suhde on nyt läheisempi kuin koskaan. Tähänkin pätee raudan takominen, kun se on kuumaa. Viimeisen parin viikon aikana olen tavannut kolme delegaatiota yhdysvaltalaisia senaattoreita ja kongressiedustajia, jotka kaikki ovat tunteneet Suomen ja tilanteemme hyvin. Sillä on tietysti merkitystä, kuka Yhdysvaltain seuraava presidentti on. Mutta selvää on, että Suomi tulee toimeen ja työskentelee kaikkien Yhdysvaltojen hallintojen kanssa.
Euroatlanttisuudesta ei voi puhua nostamatta esiin Euroopan unionia. EU on usein kritiikin kohteena, mutta viime vuosina eurooppalainen yhteistyö on osoittanut voimansa. Vaikeina aikoina integraation merkitys on tunnistettu. Kun globaali disintegraatio on vahvistunut, EU on tiivistänyt rivejään. Tärkeä tavoite on eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistaminen, missä on päästy hyvään vauhtiin. EU on ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme tärkein kehikko. Se on myös globaalin vaikutusvaltamme vahvistin. Meidät nähdään ja meitä kuunnellaan osana unionia.
***
Hyvät suurlähettiläät
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa joudumme päivittäin punnitsemaan arvoja, realismia ja intressejä. Myymmekö aseita autoritääriseen maahan, joka taistelee terrorismia vastaan? Ostammeko meille välttämättömiä aseita mailta, joiden politiikka ei vastaa arvojamme? Miten ja millä perustein kohdennamme kehitysapumme? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.
Tämä tuo minut seuraavaan pääpisteeseen. On nimittäin yksi kysymys, jonka kohdalla on helppo sanoa arvojen ja intressien kohtaavan: Ukrainan tukeminen. On sekä arvojemme mukaista että intresseissämme, että Ukraina voittaa tämän sodan ja pääsee tavoittelemaansa oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan.
Jos Venäjä kokee onnistuneensa, Eurooppaa ja erityisesti meidän aluettamme uhkaa pitkä epävakauden kausi. Eikä vain Eurooppaa – vaikutukset ovat globaalit.
Suomi on yksi Ukrainan vahvimmista tukijoista. Tuemme Ukrainaa puolustusmateriaalilla, kehitys- ja humanitäärisen avun keinoin sekä poliittisesti. Sota on kestänyt pitkään, mutta me emme saa väsyä.
Tässä ajassa sotia ja konflikteja on valitettavasti paljon. Pyrimme toimimaan aktiivisesti ja mahdollisuuksiemme mukaan niiden ratkaisemiseksi. Selvää kuitenkin on, että Ukraina on ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme prioriteetti.
***
Suhteemme Venäjään on muuttunut pysyvästi. Pitkällä aikavälillä meidän täytyy löytää tapa elää naapurimme kanssa. Mutta emme määritä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme pelkästään Venäjän kautta. Paluuta vanhaan ei ole.
Naapurista kohdistuu meihin nyt monenlaisia hybridivaikuttamisyrityksiä. Pidetään itse huoli siitä, että emme ainakaan helpota näiden operaatioiden onnistumista. Maltti on suomalainen hyve. Ei juosta joka risahduksen perässä. Kun tavoitteena on hämmennyksen luominen ja mediatilan hallinta, voivat hyvääkin tarkoittavat kannanotot pelata vastapuolen pussiin.
Venäjää hallitsee nyt laitonta sotaa käyvä regiimi. Sen historiaan mahtuu kuitenkin monenlaisia jaksoja. Toivon, että Venäjä voisi tulevaisuudessa elää itsensä kanssa muodostamatta uhkaa naapureilleen.
***
Suomi ei enää ole harmaalla alueella. Mutta maailmassa on yhä enemmän harmaata. Yksinkertaistettuna, on syntynyt kolme vallan kehää: globaali länsi, globaali itä ja globaali etelä. Näiden ryhmien välillä sananvaltaa jaetaan nyt uusiksi. Suomen vastaus täytyy olla globaalin vaikutusvaltamme kasvattaminen, tämä on kolmas pointtini.
Kun monenkeskinen yhteistyö perääntyy, kahdenvälinen yhteistyö ja erilaiset ryhmät tulevat yhä tärkeämmiksi. Minun teesini on, että globaali etelä tulee pitkälti ratkaisemaan, miltä uusi maailmanjärjestys näyttää. Keskeisen tärkeitä maita, joihin meidän tulee syventää suhteitamme ovat paitsi isot globaalin etelän maat, myös niin sanotut keskivallat niin Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa, Lähi-idässä ja Persianlahdella kuin Keski-Aasiassakin. Itse teen kaikkeni näiden suhteiden rakentamiseksi ja syventämiseksi. Rohkaisen siihen teitäkin. Pohtikaa, missä voimme edistää yhteistä hyvää niidenkin kanssa, jotka eivät ehkä jaa arvojamme. Olipa kyse sitten ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä, kaupasta ja hyvinvoinnista tai muista jaetuista intresseistä, olkaa aktiivisia ja perehtykää.
Toivon teiltä myös tietynlaista virkarohkeutta: tuokaa raportoinnissanne ja suosituksissanne esille omaa analyysianne, silloinkin, kun se ui valtavirtaa vastaan. Teidän tehtävänne on katsoa asemamaassanne maailmaa Suomen näkökulmasta – sitä ei puolestanne tee kukaan muu.
Meidän alueellamme Ukraina on eksistentiaalinen kysymys. Samalla on tunnistettava, että monelle muulle maalle tärkeintä on se, mitä Lähi-idässä tapahtuu. Suomen kanta on selvä. Emme ole Israelin tai Palestiinan puolella. Olemme rauhan puolella. Kannatamme ja edistämme kahden valtion mallia. Kun – ei jos – tunnustamme Palestiinan valtion, teemme sen sellaisena ajanhetkenä, joka palvelee rauhan tavoitetta. Tämäkin on arvopohjaista realismia. Asenne ei ole strategia. Se, että on mielipide, ei riitä. Pitää kysyä, mitä mielipiteellä saavutetaan. Ja erityisesti, miten mielipiteen varaan rakennettu tavoite saavutetaan.
Olipa kyse sitten Ukrainasta tai Gazasta, kansainväliset säännöt ovat se mittatikku, jolla valtioiden toimintaa arvioimme ja vaadimme niitä vastuuseen. Sääntöjä kyseenalaistetaan, niitä rikotaan ja niitä halutaan kehittää vastaamaan muuttuvia voimasuhteita. Mutta ne ovat jatkossakin paras kehikko kansainvälisten suhteiden vakauden hallintaan.
***
Ystävät
Olen kuljettanut tämän puheen johtoajatuksena arvopohjaista realismia ja pyrkinyt konkretisoimaan sitä esimerkkien kautta. Arvopohjainen realismi ei ole mustavalkoinen doktriini tai toimintatapa. Mutta mustavalkoinen ei ole maailmakaan. Molemmat sisältävät ristiriitoja.
Maailmalla toimivin tapa edistää arvojamme on edelleen oman esimerkin kautta. Ei ylhäältä sanellen. Vapaa ihmisoikeuksiin perustuva demokratia, josta meidät tunnetaan, ei ole itsestäänselvyys eikä järjestelmämme ole ikuinen, jos sitä ei vaalita ja kehitetä.
Myös kotimaassa uusi turvallisuustilanne tuo eteemme tilanteita, joissa arvot ja realismi ovat puntarissa. Kuluneet kuukaudet ovat osoittaneet, että kun meitä haastetaan, paras vastaus on avoin ja rehellinen keskustelu, jonka pohjalta edetään ratkaisuihin mahdollisimman yhtenäisinä. Avoin ja demokraattinen yhteiskunta, jossa instituutioihin luotetaan ja kaikki osallistetaan, on vahvin myös kohdatessaan hybridivaikuttamista.
Politiikkaa tehdään ajassa. Suomen vahvuus kautta historiamme on ollut tilannetaju. Olemme kyenneet realismista kumpuaviin päätöksiin, vaikeimpinakin aikoina perusarvomme säilyttäen.
Ensimmäisen kuuden kuukauden aikana tasavallan presidenttinä olen saanut huomata, että tämä on vahvuutemme edelleen. Haluan kiittää koko valtioneuvostoa ja eduskuntaa tiiviistä ja erinomaisen toimivasta yhteistyöstämme. Me emme ole aina samaa mieltä, mutta tavoitteemme on yhteinen: Suomen paras. Uskon, että jaamme laajasti myös näkemyksen siitä, että tässä uudessa ajassa Suomen globaalin roolin tulee olla pelinrakentaja. Se, joka lukee kenttää ja ponnistelee yhteisten tavoitteiden eteen.
Kiitokset myös tässä salissa istuville ja koko ulkoministeriön väelle. Nämä ovat olleet tiiviitä kuukausia: valtiovierailuja ja kahdenvälisiä tapaamisia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin on ollut runsaasti. Myös puhelindiplomatian langat ovat käyneet kuumina. Työ on ollut antoisaa ja tuloksekasta. Ilman teidän tukeanne ei olisi onnistuttu.
Kun muutaman vuoden päästä kokoonnumme suurlähettiläspäiville, toivon, että Suomen arvopohjainen realismi on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että maailma on vakaampi, kansainvälinen järjestelmä on tehnyt korjausliikkeen ja Suomen asema maailmassa on entistä vahvempi. Tämä edellyttää teiltä aktiivista otetta.
Kiitos.
