Puheen alkuperäinen kieli on englanti
Muutosvarauksin
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat, kollegat
Maailman moninapaisuuden kasvaessa tarvitsemme monenvälisyyttä enemmän kuin koskaan. Ilmastonmuutos on monenvälisyyden koetinkivi.
Jos epäonnistumme, ponnistelut muiden maailmanlaajuisten haasteiden, kuten kestävän kehityksen, teknologian ja väestökehityksen, ratkaisemiseksi ovat turhia. Jos emme onnistu rajoittamaan maapallon lämpötilan nousua, jätämme tuleville sukupolville maailman, jossa on entistä enemmän pandemioita, nälkää ja konflikteja.
Samalla meidän on varmistettava, että ilmastotoimet sovitetaan yhteen laajemman kehitysohjelman kanssa. Haluan myös korostaa naisten ja nuorten merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Muutama viikko sitten YK:n yleiskokouksessa pitämässäni puheessa korostin tarvetta uudistaa monenvälisiä instituutioita. Ehdotin myös konkreettisia toimenpiteitä YK:n turvallisuusneuvoston uudistamiseksi. Globaalin lännen perinteistesti vahvojen valtojen on annettava enemmän toimivaltaa maailman enemmistölle.
Valittavana on kaksi vaihtoehtoa: moninapainen ja kahdenvälisiin sopimuksiin perustuva epäjärjestys tai monenväliseen yhteistyöhön perustuva järjestys. Jos nykyisiä voimasuhteita ei muuteta, pelkään pahoin, että edellinen voittaa jälkimmäisen.
On hyvä, että G20:n kaltaisilla foorumeilla, joissa edustus heijastaa aiempaa paremmin globaalia todellisuutta, saavat lisää vaikutusvaltaa. Mutta vallan lisäämisen globaalissa päätöksenteossa pitäisi tarkoittaa myös suuremman vastuun ottamista.
Maat, jotka pyrkivät kasvattamaan globaalia vaikutusvaltaansa vastaamaan tämän päivän todellisuutta, eivät voi vaatia, että globaalit vastuut perustuvat ikuisesti 1990-luvun alun olosuhteisiin. Suurimmat päästöjen aiheuttajat ja suurimmat taloudet määräävät koko maapallon päästökehityksen suunnan.
Tämän kehityksen valossa haluaisin korostaa kolmea seikkaa, joissa tämä COP29-ilmastokokous on mielestäni keskeisessä asemassa.
Ensinnäkin meidän kaikkien on otettava enemmän vastuuta päästöjen vähentämisestä. Viime vuonna Dubaissa otimme ratkaisevan askeleen sopimalla irtaantumisesta fossiilisista polttoaineista. Nyt meidän on lunastettava lupauksemme, kun valmistelemme uusia kansallisia päästövähennystavoitteita Brasilian Belemissä ensi vuonna pidettävää COP30-ilmastokokousta varten. On ratkaisevan tärkeää, että erityisesti G20-maat osoittavat johtajuutta asettamalla mahdollisimman kunnianhimoiset tavoitteet keskilämpötilan kohoamisen pitämiseksi 1,5 asteen rajoissa.
Toiseksi meidän kaikkien on otettava enemmän vastuuta ilmastorahoituksesta. Uuden ilmastorahoitustavoitteen (New Collective Quantified Goal, NCQG) on oltava sekä kunnianhimoinen että saavutettavissa oleva. Sen on heijastettava nykyistä maailmantaloutta ja päästölähteitä, ei yli 30 vuoden takaista tilannetta. Suomi on osana EU:ta edelleen sitoutunut tukemaan kehitysmaita niiden ilmastotoimissa. Haluamme suunnata rahoitusta maille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Suomi aikookin myöntää lisärahoitusta rahoitusvälineelle, jolla parannetaan sää- ja ilmastohavaintoja (Systematic Observations Finance Facility, SOFF). Tavoitteena on vahvistaa erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarikehitysvaltioiden sopeutumista ilmastonmuutokseen ja niiden kykyä selvitä sen aiheuttamista haitoista
Kolmanneksi meidän kaikkien on otettava enemmän vastuuta tulevista sukupolvista. Onnistuaksemme tarvitsemme kolmea asiaa:
1) Tavoitteita ja lainsäädäntöä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
2) Rahaa eli julkista ja yksityistä rahoitusta.
3) Teknologisia innovaatioita.
Kaikkia kolmea tarvitaan yhdessä. Ilmastokriiseistä ei pääse eroon sääntelyllä tai maksamalla. Sääntelyllä asetetaan tavoitteet. Rahoituksella luodaan edellytykset innovatiivisille teknologioille.
Täällä Bakussa toivon, että pääsemme pohtimaan, miten voimme yhdessä toteuttaa nämä kolme asiaa.
Kiitos.
