Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Tukholman Suomalaisen Seuran 110-vuotisjuhlassa 24.4.2004

Minulle on suuri ilo olla mukana Tukholman suomalaisen seuran 110-vuotisjuhlassa. Toimintanne ja juhlanne ohjelma ovat oiva osoitus seuranne ja suomalaisuuden elinvoimaisuudesta Ruotsissa.

Suomalaisuudella on vahva pohja Ruotsissa. Toisen maailmansodan jälkeen Suomesta on muuttanut Ruotsiin noin 540 000 suomalaista ja vastaavasti 300 000 ihmistä on muuttanut Ruotsista Suomeen. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että Ruotsin yhteiskuntaa on sodan jälkeen ollut rakentamassa yli puoli miljoonaa suomalaista ja näiden jälkeläistä. Toisaalta Ruotsin kokemukset ja mallit ovat vaikuttaneet voimakkaasti Suomeen, niin lainsäädännössä kuin vapaassa kansalaistoiminnassa.

Te, Tukholman suomalaisen seuran jäsenet ja muut ruotsinsuomalaiset, voitte olla ylpeitä panoksestanne uuden kotimaanne hyväksi. Te olette omalta osaltanne olleet luomassa Ruotsista kansankotia, johon on muutettu niin monesta maasta ja syystä.

Monen Ruotsiin muuttaneen suomalaisen ajatuksena oli tulla tänne vain tilapäisesti. Osan kohdalla näin on käynytkin ja tie on vienyt takaisin Suomeen. Suurimmalle osalle tilapäinen on muodostunut pysyväksi ja monen juuret ovat nykyään syvällä ruotsalaisessa yhteiskunnassa . Suomen kielen neljä vuotta sitten saama vähemmistökieliasema on selvä ilmaisu siitä, että myös ruotsalaiset näkevät ruotsinsuomalaiset maan pysyvänä väestönä. Vähemmistönä, jolla on erityisiä kielellisiä oikeuksia.

Vähemmistölaki ei sinällään ratkaise kaikkia ongelmia ja haasteita. Lain vaikutuspiiriin kuuluu vain pieni osa suomen kielen käyttäjistä. Nyt kartoitetaankin mahdollisuutta laajentaa suomen kielen hallintoalue kattamaan koko Tukholman ja Mälarin laakson alue. Toinen keskeinen haaste liittyy nykylainsäädännön toimeenpanoon, joka on paljolti kuntien vastuulla. Ilman kuntien aktiivista toimintaa vähemmistölain tuomat mahdollisuudet eivät muutu käytännön elämäksi.

Viranomaiset voivat tukea vähemmistön asemaa, mutta ruotsinsuomalaisten tulevaisuutta kansallisena vähemmistönä Ruotsissa muokkaavat myös ruotsinsuomalaiset itse. Kansallisen identiteetin ja itsetunnon ylläpitäminen ja vahvistaminen vaatii jatkuvaa työtä. Kouluilla, suomalaisilla seuroilla ja muulla vapaaehtoistoiminnalla on tässä työssä ratkaisevan tärkeä asema.

Muuttoliikkeen hiljenemisen myötä on selvää, että ruotsinsuomalaisten järjestötoiminta ei enää kuulu jokapäiväiseen elämään entisellä tavalla, varsinkin kun suomalaiset ovat sopeutuneet hyvin uuteen kotimaahansa. Erityisen nopeasti tämä tuntuu pienemmillä paikkakunnilla. Tämä tekee entistä tärkeämmäksi toiminnan jatkumisen ja kehittymisen asutuskeskuksissa, kuten Tukholmassa. Tämä vuosijuhla ainakin näyttää, että kulttuuritraditio elää voimakkaana.

Suomalaisuudella on hyvät mahdollisuudet säilyä ja kukoistaa Ruotsissa myös tulevaisuudessa. Yhteydenpito Suomeen, sukulaisiin ja suomalaisuuteen, on lyhyen välimatkan ansiosta helppoa. Tiedotusvälineiden kautta Suomen tapahtumiin ja kieleen voi olla yhteydessä vaikka päivittäin. Lisäksi Ruotsi tukee monin tavoin monikulttuurisuutta ja vähemmistöjen toimintaa.

Kysymys ruotsin kielen asemasta suomalaisessa ylioppilastutkinnossa on herättänyt tiettyä huomiota myös Ruotsissa. Kysymys liittyy laajempaan ylioppilastutkintouudistukseen, joka suuresti lisää yksilöllisiä valintamahdollisuuksia. Ainoastaan äidinkieli säilyy pakollisena aineena.

Suoritetut kokeilut viittaavat siihen, että enemmistö vuosiluokan oppilaista jatkossa kirjoittaa ruotsin vapaaehtoisena aineena ylioppilastutkinnossa. Ruotsinkielisissä kouluissa oppilaat kirjoittavat suomen kielen vapaaehtoisena. Toivomme, että tämä valinnaisuus lisää opiskelumotivaatiota ja parantaa opetustuloksia – ruotsihan säilyy kaikille pakollisena aineena. Erilaiset opetuksen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat selvitettävänä.

* * * *

Suomalaisten muuttoliike Ruotsiin on osa kansainvälistä kehitystä. Ihmisten liikkuminen rajojen yli oli esillä myös Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asettaman globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission työssä, jossa olin puheenjohtajana yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa. Komissiomme raportti julkaistiin helmikuussa ja olemme parhaillaan edistämässä raportissa esitettyjen ehdotusten toimeenpanoa.

Yhä useampi ihminen siirtyy maasta toiseen, tilapäisesti tai pysyvästi. Kuluneen vuosikymmenen aikana maasta toiseen siirtyi vuositasolla maailmassa noin 10 miljoonaa ihmistä. Samanaikaisesti siirtolaisuus koskettaa yhä useampaa maata ja tapahtuu entistä useammin kehitysmaiden välillä.

Kansainvälinen yhteisö on vuosikymmenien ajan neuvottelut ja solminut lukuisia yleismaailmallisia sopimuksia. Kansainvälisen kaupan ja muun taloudellisen toiminnan esteitä pyritään madaltamaan ja poistamaan. Ihmisten liikkumiselle maasta toiseen ei ole kuitenkaan luotu yleismaailmallista sopimusta, vaikka asiaa on sivuttu esimerkiksi työelämää ja kansainvälistä palvelukauppaa koskevissa sopimuksissa.

Komissiomme mielestä olisi ryhdyttävä luomaan yleismaailmallista säännöstöä ihmisten rajat ylittävälle liikkumiselle. Tämä tekisi muuttoliikkeen hallitummaksi ja estäisi siirtolaisten riistoa ja tarjoaisi etuja niin lähtö- kuin vastaanottajamaille. Tämä on herkkä ja vaikea alue, mutta asia ei helpotu tai parane sillä, että mitään ei tehdä. Olenkin iloinen, että YK:n pääsihteeri Kofi Annan on asettanut kansainvälisen siirtolaisuutta käsittelevän komitean, jonka työtä Ruotsi tukee taloudellisesti.

Muuttajien mahdollisuus parempaan elintasoon heijastuu lähtömaihin. Tällä hetkellä siirtolaiset lähettävät vuosittain kotimaihinsa yli 75 miljardia dollaria, eli yli puolitoista kertaa enemmän kuin julkisen kehitysavun määrä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kyse on ihmisistä, lähimmäisistämme. Te kaikki tiedätte, että muutto maasta toiseen on aina haaste sekä muuttajille että kotimaahan jääville perheenjäsenille ja niille, jotka kohdataan uudessa maassa.

Ihmisten oikeus työskennellä toisessa maassa on keskeinen asia myös Euroopan unionin laajentumisessa. Viikon kuluttua kymmenen uutta maata tulee unionin jäseniksi, mutta uusien jäsenmaiden kansalaisilla ei ole automaattista oikeutta työskennellä ”vanhoissa” jäsenmaissa. Tämä osoittaa miten herkästä asiasta rajat ylittävässä liikkuvuudessa on kyse.

* * * *

Suomalaisuus elää vahvana Ruotsissa. Erityisen vahvana se näkyy Tukholman suomalaisessa seurassa. Haluan kiittää teitä hyvästä työstänne suomalaisten ja suomalaisuuden hyväksi.

Tukholman suomalaisen seuran työtä arvostetaan niin Ruotsissa kuin Suomessa. Toivotan teille aktiivisuutta ja menestystä myös tuleville vuosille ja vuosikymmenille.