Tehtävät

Tasavallan presidentin tehtävät ja toimivalta on määritelty  perustuslaissa. Perustuslaissa määriteltyjen tehtävien lisäksi presidentti hoitaa hänelle muussa laissa erikseen säädetyt tehtävät.

Perustuslaissa määritellyt tehtävät

Presidentinlinnan Valtiosalin Lex-patsaassa Suomi-neidon turvana on Suomen leijona, miekka ja perustuslain kilpi. Copyright © Tasavallan presidentin kanslia

1. Hallitusvallan käyttö
2. Ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen
3. Valtioneuvoston jäsenten nimittäminen ja vapauttaminen tehtävistään
4. Kansainväliset suhteet
5. Lainsäädäntöasiat
6. Asetukset
7. Virkanimitykset
8. Puolustusvoimien ylipäällikkö
9. Armahdus

Muut tehtävät

1. Arvonimet
2. Kunniamerkit
3. Ahvenanmaa
4. Valtuudet poikkeusoloissa  

1. Hallitusvallan käyttö

Suomen perustuslain mukaan hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tämä periaate heijastuu perustuslain muissa, presidentin tehtäviä ja valtaoikeuksia koskevissa säännöksissä: lainsäädäntö-, asetus- ja nimitysvallan käyttö jne. Hallitusvallan käytön piiriin kuuluvien asioiden määrä on kasvanut voimakkaasti vuoden 1919 hallitusmuodon säätämisajankohdan tilanteeseen verrattuna, ja ylimmän toimeenpanovallan painopiste on siirtynyt enemmän valtioneuvoston suuntaan. EU-jäsenyys on osaltaan vienyt kehitystä samaan suuntaan.

2. Ennenaikaisten eduskuntavaalien määrääminen

Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta ja eduskuntaryhmiä kuultuaan määrätä ennenaikaiset kansanedustajain vaalit toimitettaviksi. Uusi eduskunta valitaan normaaliksi neljän vuoden vaalikaudeksi. Eduskunta voi itse päättää, milloin se lopettaa istuntonsa ennen vaaleja.

Vuosina 1919 - 1991 presidentin toimivaltaa uusien vaalien määräämiseen ei ollut mitenkään rajoitettu: presidentillä oli oikeus, jos hän havaitsi sen tarpeelliseksi, määrätä uudet vaalit toimitettaviksi. Presidentti on määrännyt ennenaikaiset kansanedustajien vaalit toimitettavaksi seitsemän kertaa: 1924 (Ståhlberg); 1929 ja 1930 (Relander); 1953 (Paasikivi); 1961, 1971 ja 1975 (Kekkonen).

3. Valtioneuvoston jäsenten nimittäminen ja vapauttaminen tehtävistään

Pääministeri ja tarvittava määrä muita ministereitä (valtioneuvoston jäsenet) muodostavat valtioneuvoston, jota tavanomaisesti kutsutaan myös hallitukseksi tai ministeristöksi. Valtioneuvoston jäsenten tulee olla rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia ja nauttia eduskunnan luottamusta.

Eduskuntavaalien jälkeen tai hallituksen muutoin erottua tasavallan presidentti ilmoittaa eduskunnalle pääministeriehdokkaan eduskuntaryhmien neuvottelujen tuloksen perusteella ja eduskunnan puhemiestä kuultuaan. Eduskunta valitsee tämän jälkeen pääministerin, jonka presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti. Valtioneuvostoa muodostettaessa ja sen kokoonpanon merkittävästi muuttuessa eduskunnan on oltava koolla.

Uusi hallitus nimitetään presidentin esittelyssä, jossa presidentti ensin vapauttaa edellisen hallituksen tehtävistään ja sitten välittömästi nimittää uuden hallituksen jäsenet tehtäviinsä.

Presidentti voi vapauttaa koko ministeristön tehtävistään pääministerin esitettyä hallituksen eronpyynnön tai yksittäisen ministerin tämän omasta pyynnöstä tai pääministerin aloitteesta. Hallitus pyytää eroa aina eduskuntavaalien jälkeen. Muuna ajankohtana eronpyyntö voi johtua eduskunnan ilmaisemasta epäluottamuksesta tai hallitusyhteistyön jatkumisedellytysten päättymisestä. Presidentin tulee vapauttaa hallitus tai yksittäinen ministeri tehtävistään ilman eronpyyntöä tai pääministerin aloitetta eduskunnan ilmaistua, ettei hallitus tai asianomainen ministeri nauti eduskunnan luottamusta.

4. Kansainväliset suhteet

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.

Presidentti tekee kaikki merkittävät ulkopoliittiset ratkaisunsa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja valtioneuvoston valmistelusta. Presidentti päättää Suomen ulkopoliittisesta toimintalinjasta, aloitteista ja Suomen edustajien toimintaohjeista kaikissa periaatteellisesti tai muuten merkittävissä kysymyksissä; valtioiden tunnustamisesta; diplomaattisuhteiden solmimisesta tai katkaisemisesta; diplomaattisista edustustoista; kansainvälisiin järjestöihin liittymisestä tai niistä eroamisesta; valtuuskunnista kansainvälisiin neuvotteluihin; sekä kansainvälisten velvoitteiden allekirjoittamisesta, ratifioinnista ja voimaansaattamisesta (muilta kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten osalta).

Presidentti nimittää tai määrää tehtävään ulkoasiainhallinnon ylimmät virkamiehet ja Suomen diplomaattisten edustustojen päälliköt (suurlähettiläät). Presidentti ottaa vastaan Suomeen nimitettyjen (akkreditoitujen) toisten valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen diplomaattisten edustajien valtuuskirjeet.

Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.

5. Lainsäädäntöasiat

Perustuslain mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Lain säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä taikka kansanedustajan lakialoitteella, joka voidaan tehdä eduskunnan ollessa koolla. Presidentti antaa eduskunnalle hallituksen esitykset lakiehdotuksineen. Presidentti voi myös peruuttaa hallituksen esityksen, jonka käsittely eduskunnassa on kesken. Eduskunta käsittelee hallituksen esityksen tai lakialoitteen ja päättää ehdotuksen lopullisesta sisällöstä.

Presidentin antamat hallituksen esitykset valmistelee ja esittelee presidentille eduskunnalle antamista varten asianomainen ministeriö ja ministeri. Ennen presidentin esittelyä valtioneuvosto yleisistunnossaan hyväksyy osaltaan hallituksen esityksen sisällön. Hallituksen esityksen peruuttaminen ja eduskunnan hyväksymän lain vahvistaminen esitellään samalla tavalla.

Tasavallan presidentti päättää hallituksen esityksen sisällöstä ja lakien vahvistamisesta valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Jos presidentti ei päätä asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen mukaisesti, asia palautuu valtioneuvoston valmisteltavaksi. Tämän jälkeen hallituksen esityksen antamisesta ja peruuttamisesta päätetään valtioneuvoston uuden ratkaisuehdotuksen mukaisesti.

Eduskunnan hyväksymä laki on esiteltävä tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Presidentin on päätettävä lain vahvistamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun laki on toimitettu vahvistettavaksi. Presidentti voi hankkia laista lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennen vahvistamista.

Jollei presidentti vahvista lakia, se palautuu eduskunnan käsiteltäväksi. Laki on hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana tai hylättävä eduskunnan täysistunnossa yhden käsittelyn asiana äänten enemmistöllä. Näin hyväksytty laki tulee voimaan ilman vahvistusta. Lain katsotaan rauenneen, jos eduskunta ei ole sitä uudestaan hyväksynyt. Laki otetaan viipymättä uudelleen käsiteltäväksi eduskunnassa, jos tasavallan presidentti ei ole säädetyn määräajan kuluessa vahvistanut sitä. Laki, joka vahvistetaan tai tulee voimaan ilman vahvistusta, on tasavallan presidentin allekirjoitettava ja asianomaisen ministerin varmennettava.

Tasavallan presidentin kanslia ei hoida lainsäädäntöasiain valmisteluun, esittelyyn tai vahvistamiseen liittyviä tehtäviä eikä siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa asianomaiselle ministeriölle tai, ellei se ole tiedossa, valtioneuvoston kanslian tiedotusyksikölle.

6. Asetukset

Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Kaikissa tapauksissa asetukset valmistee ja esittelee asianomainen ministeriö ja ministeri.

Tasavallan presidentin kanslia ei hoida asetusten valmisteluun ja esittelyyn liittyviä tehtäviä eikä siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa asianomaiselle ministeriölle tai, ellei se ole tiedossa, valtioneuvoston kanslian tiedotusyksikölle.

7. Virkanimitykset

Tasavallan presidentin nimitystoimivallasta on säädetty perustuslaissa tai se perustuu muun lain säännökseen. Tasavallan presidentti nimittää:

• presidentin kanslian kansliapäällikön ja esittelijät
• oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin
• valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän
• ministeriöiden kansliapäälliköt
• ulkoasiainministeriön valtiosihteerin, alivaltiosihteerin ja ulkoasiainhallinnon tarkastajan sekä edustustojen päälliköt
• Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan ja johtajat
• Suomen Pankin pääjohtajan
• puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen upseerit 

Tasavallan presidentti nimittää lisäksi: korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit ja jäsenet; hovioikeuksien presidentit ja jäsenet sekä muut vakinaiset tuomarit siten kuin laissa erikseen säädetään.

Presidentti päättää nimityksistä presidentin esittelyssä valtioneuvoston virkaehdotuksen tai virkaesityksen perusteella. Virkaehdotuksen perusteella presidentti nimittää jonkun kolmesta nimetystä ehdokkaasta. Virkaesityksestä päätettävässä nimityksessä presidentti voi nimittää joko nimetyn ehdokkaan tai muun virkakelpoisen ja virkaan ilmoittautuneen henkilön.

Tasavallan presidentin kanslia ei hoida virkanimitysten valmisteluun tai esittelyyn liittyviä tehtäviä eikä siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Tiedustelut tulee osoittaa asianomaiselle ministeriölle tai, ellei se ole tiedossa, valtioneuvoston kanslian tiedotusyksikölle.

8. Puolustusvoimien ylipäällikkö

Tasavallan presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta voi luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. Presidentti nimittää upseerit ja päättää puolustusvoimien liikekannallepanosta. Jollei eduskunta liikekannallepanosta päätettäessä ole kokoontuneena, se on heti kutsuttava koolle. Ylipäällikkyyden luovuttaminen on poikkeus periaatteesta, että presidentti ei voi luovuttaa tehtäviään muiden hoidettavaksi. Vuosina 1939 – 1944 puolustusvoimien ylipäällikkyys oli siirrettynä marsalkka C-G E Mannerheimille.

Presidentti päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista. Lisäksi presidentti päättää muista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista. Presidentti päättää myös sotilaallisista nimitysasioista ja sotilasarvoon ylentämisestä.

Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista puolustusvoimain komentajan esittelystä pääministerin ja puolustusministerin myötävaikutuksella ns. kabinettiesittelyssä pääsääntöisesti valtioneuvoston ulkopuolella. Puolustusministerillä on läsnäolovelvollisuus ja pääministerillä läsnäolo- ja puheoikeus kabinettiesittelyssä. Presidentti voi omasta aloitteestaan tai puolustusministerin esityksestä siirtää kabinettiesittelyssä olevan asian ratkaistavakseen valtioneuvostossa, jossa asian esittelee puolustusministeri. Valtioneuvostossa presidentti tekee päätöksensä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Puolustusvoimain komentajalla on läsnäolo- ja puheoikeus sellaisessa presidentin esittelyssä.

Sotilaallisista nimitysasioista presidentti päättää puolustusvoimain komentajan kabinettiesittelyssä puolustusministerin myötävaikutuksella. Puolustusministerillä on läsnäolo- ja puheoikeus sellaisessa kabinettiesittelyssä. Kabinettiesittelyssä ratkaistaan everstien ja alempien upseerien nimitys- ja tehtäväänmääräämisasiat, mutta puolustusvoimain komentajan, pääesikunnan päällikön, kenraalin, amiraalin, puolustusvoimien pääinsinöörin, puolustusvoimien ylilääkärin ja kenttäpiispan presidentti nimittää virkaan ja määrää tehtävään puolustusministerin esittelystä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Samassa järjestyksessä presidentti määrää puolustusvoimien upseerin tai erikoisupseerin sotilasasiamiehen, apulaissotilasasiamiehen ja sotilasedustajan tehtävään sekä näitä vastaavaan kansainväliseen tehtävään.

Tasavallan presidentti tekee päätökset rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioissa sisäasiainministerin esittelystä valtioneuvoston ulkopuolella. Päätökset varmentaa sisäasiainministeri. Asiaa esiteltäessä pääministerillä on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä siitä. Kabinettiesittelyssä ratkaistaan everstien ja alempien upseerien nimitys- ja tehtäväänmääräämisasiat, mutta ylemmät upseerit sekä rajavartiolaitoksen päällikön ja apulaispäällikön presidentti nimittää virkaan ja määrää tehtävään puolustusministerin esittelystä valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Presidentti voi omasta aloitteestaan tai sisäasiainministerin esityksestä siirtää kabinettiesittelyssä olevan sotilaskäskyasian ratkaistavakseen valtioneuvostossa, jossa asian esittelee sisäasiainministeri. Valtioneuvostossa presidentti tekee päätöksensä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta.

9. Armahdus

Tasavallan presidentti voi yksittäisessä tapauksessa saatuaan lausunnon korkeimmalta oikeudelta armahtaa tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta joko kokonaan tai osittain. Yleisestä armahduksesta on säädettävä lailla.

Armahdus voi kohdistua vain rikoksen johdosta tuomittuun seuraamukseen (sakko, vankeus, menettämisseuraamus). Presidentti ei voi armahtaa tai vapauttaa julkis- tai yksityisoikeudellisesta velvoitteesta kuten verosta, elatusmaksusta tai velkasitoumuksista kuten pankkilainasta. Armahtaminen on mahdollista vasta kun tuomio on lainvoimainen. Armonanomuksen voi tehdä kuka tahansa eikä armahtaminen edellytä armahdettavan suostumusta.

Oikeusministeriö valmistelee armahdusasiat ja oikeusministeri esittelee ne presidentille valtioneuvostossa. Oikeusministeriö hankkii armonanomuksista tarpeelliset selvitykset ja lausunnot, ml. korkeimman oikeuden lausunnon, joka on armahduksen myöntämisen muodollinen edellytys.

Tasavallan presidentin kanslia ei käsittele armahdusasioita. Tiedustelut tulee osoittaa oikeusministeriöön armahdusasiain esittelijälle.

Muut tehtävät 

1. Arvonimet

Tasavallan presidentti päättää arvonimien myöntämisestä pääministerin esityksestä valtioneuvostossa yleensä kahdesti vuodessa. Arvonimilautakunta, joka toimii valtioneuvoston kanslian yhteydessä pääministerin puheenjohdolla, valmistelee arvonimianomukset presidentille esiteltäväksi.

Tasavallan presidentin kanslia ei käsittele arvonimiasioita. Arvonimianomukset, jotka saapuvat kansliaan, toimitetaan valtioneuvoston kansliaan arvonimilautakunnan valmisteltavaksi. Kanslia ei siten voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin, vaan tiedustelut tulee osoittaa arvonimilautakunnan sihteerille valtioneuvoston kansliassa. 

2. Kunniamerkit

Tasavallan presidentti myöntää Suomen Valkoisen Ruusun (SVR), Suomen Leijonan (SL) ja Vapaudenristin (VR) ritarikuntien kunniamerkkejä ja mitaleja ritarikuntien hallitusten esityksestä Suomen kansalaisille ja ulkomaalaisille sekä virka-ansiomerkin tai hengenpelastusmitalin erikseen säädetyssä järjestyksessä.

Presidentti päättää Suomen Valkoisen Ruusun, Suomen Leijonan ja Vapaudenristin ritarikuntien kunniamerkkien ja mitalien myöntämisestä näiden ritarikuntien suurmestarina. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ja Suomen Leijonan ritarikunnan yhteinen hallitus tai Vapaudenristin ritarikunnan hallitus tekevät aloitteita kunniamerkin myöntämisestä sekä valmistelevat ja esittelevät kunniamerkkiesitykset suurmestarille valtioneuvoston ulkopuolella.

Kunniamerkkiesityksen voi tehdä suoraan ritarikuntien hallitukselle eduskunnan puhemies, valtioneuvoston jäsen ja oikeuskansleri sekä sotilashenkilöiden osalta puolustusvoimain komentaja. Asianomaisen ministeriön välityksellä kunniamerkkiesityksen voi tehdä korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja hovioikeuksien presidentti (oikeusministeriö); arkkipiispa, piispat ja Helsingin yliopiston kansleri (opetusministeriö); maaherrat, keskusvirastojen päälliköt ja vastaavat viranomaiset sekä eri laitokset ja järjestöt.

Äitienpäiväkunniamerkkien myöntäminen tapahtuu siten, että lääninhallitukset tekevät kunniamerkkiesitykset sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriö laatii oman esityksensä ritarikuntien hallitukselle, joka valmistelee esityksen äideille myönnettävistä kunniamerkeistä presidentille. Suomen kansalaisille myönnetään kunniamerkkejä kahdesti vuodessa: itsenäisyyspäivänä (6.12.) ja sotilashenkilöille puolustusvoimien lippujuhlapäivänä (4.6.). Ulkomaalaisille myönnettävistä kunniamerkeistä päätetään tarvittaessa erikseen.

Kunniamerkin tai mitalin juhlallisen luovutuksen saajalle järjestää tavallisesti kunniamerkkiesityksen tehnyt viranomainen. Ansioituneille äideille myönnetyt kunniamerkit luovuttaa sosiaali- ja terveysministeri äitienpäivänä valtioneuvoston juhlahuoneistossa tai säätytalolla järjestämässään tilaisuudessa, jota presidentti puolisoineen on yleensä kunnioittanut läsnäolollaan. Kunniamerkin tai mitalin saaja suorittaa kunniamerkin luokan mukaan porrastetun lunastusmaksun merkkien valmistuskustannusten ja ritarikuntien muiden menojen kattamiseen.

Tasavallan presidentti voi antaa valtion virka-ansiomerkin asianomaisen virkamiehen hakemuksesta tai hänen työnantajansa esityksestä. Virkamiehen on toimitettava hakemuksensa työnantajalleen, joka lähettää sen ja mahdolliset omat esityksensä valtion virka-ansiomerkkitoimikunnalle. Toimikunta valmistelee oman esityksensä. Valtiovarainministeri esittelee esityksen presidentille valtioneuvostossa. Merkki ja omistuskirja annetaan maksutta. Virka-ansiomerkki voidaan myöntää virkamiehelle, joka on ollut vähintään 30 vuotta päätoimisesti valtion palveluksessa.

Tasavallan presidentti voi myöntää hengenpelastusmitalin. Ehdotus mitalin myöntämisestä yksityishenkilölle on tehtävä kirjallisesti lääninhallitukselle läänissä, jonka alueella hengenpelastustapahtuma on sattunut. Ehdotus mitalin myöntämisestä yhteisölle tehdään sisäasiainministeriölle. Lääninhallitus selvittää tapahtuman ja tekee siitä mitaliesityksen sisäasiainministeriölle. Ministeriön yhteydessä toimiva hengenpelastusmitalilautakunta antaa esityksestä lausunnon. Ministeriö valmistelee esityksen mitalien myöntämisestä, jonka sisäasiainministeri esittelee presidentille valtioneuvostossa yleensä kerran vuodessa. Mitali ja omistuskirja annetaan maksutta.

Tasavallan presidentin kanslia ei hoida kunniamerkkien, virka-ansiomerkkien tai hengenpelastusmitalien myöntämiseen liittyviä tehtäviä eikä voi vastata niitä koskeviin tiedusteluihin. Anomukset, esitykset, hakemukset ja tiedustelut tulee osoittaa kussakin tapauksessa toimivaltaiselle taholle: asianomaiselle ministeriölle tai lääninhallitukselle taikka ritarikuntien kanslialle. Presidentille suoraan saapuneet anomukset tai hakemukset palautetaan lähettäjälle.

3. Ahvenanmaa

Tasavallan presidentti nimittää Ahvenanmaan maaherran sovittuaan siitä maakuntapäivien puhemiehen kanssa tai viidestä maakuntapäivien ehdolle asettamasta henkilöstä. Presidentti voi avata ja päättää maakuntapäivien istuntokauden, mutta on yleensä antanut tehtävän maaherralle. 

Presidentti voi antaa maakuntapäiville esityksiä ja tiedonantoja sekä puhemiehen kanssa neuvoteltuaan hajottaa maakuntapäivät ja määrätä uudet vaalit toimitettavaksi. Maakuntalait esitellään presidentin vahvistettavaksi valtioneuvostossa, ja hänellä on oikeus määrätä maakuntalaki raukeamaan. Presidentin päätökset valmistelee ja esittelee oikeusministeriö ja oikeusministeri.

4. Valtuudet poikkeusoloissa

Tasavallan presidentin valtuuksista poikkeusoloissa säädetään valmiuslaissa ja puolustustilalaissa.

Valmiuslain tarkoituksena on poikkeusoloissa turvata väestön toimeentulo ja maan talouselämä; ylläpitää oikeusjärjestystä ja perusoikeuksia; sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Puolustustilan aikana sovelletaan valmiuslakia vain siltä osin kuin puolustustilalaissa ei sodan varalta ole toisin säädetty. Poikkeusolojen vallitessa presidentti voi asetuksella oikeuttaa valtioneuvoston käyttämään poikkeusvaltuuksia enintään vuoden ajaksi kerrallaan. Asetus on saatettava eduskunnan hyväksyttäväksi.

Puolustustilalain mukaan valtiollisen itsenäisyyden turvaamiseksi ja oikeusjärjestyksen ylläpitämiseksi voidaan valtakunnan puolustusta tehostaa ja sen turvallisuutta lujittaa perustuslain 23 §:ssä tarkoitetuissa poikkeuksellisissa oloissa saattamalla voimaan puolustustila, jos valmiuslaissa säädetyt toimivaltuudet eivät siihen riitä (toissijaisuus valmiuslakiin verrattuna). Presidentti saattaa puolustustilan voimaan asetuksella ensin enintään kolmeksi kuukaudeksi. Puolustustilaa voidaan tarvittaessa jatkaa enintään vuoden ajaksi kerrallaan. Puolustustila voidaan saattaa voimaan myös alueellisesti rajoitettuna. Asetus on saatettava eduskunnan hyväksyttäväksi.