Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe 1.1.2002

Kulunut vuosi oli monessa suhteessa poikkeuksellinen. Elämä omassa maassamme sujui melko rauhallisesti, mutta meihinkin vaikuttivat tapahtumat muualla maailmassa. Ennen kaikkea viime vuoden syyskuussa Yhdysvalloissa tehdyt terroriteot järkyttivät kaikkia. Me suomalaiset muiden kanssa, jaoimme läheistensä menettäneiden surun sekä huolen tulevaisuudesta.

Terroriteot ovat rikos sekä yksittäisen ihmisen oikeuksia että ihmisyyttä vastaan. Terrorismin tarkoituksena on tuhota ihmisten välinen luottamus. Juuri tämän keskinäisen luottamuksen varaan on ollut mahdollista rakentaa sekä demokratiaa, oikeusvaltiota että kansainvälistä yhteistyötä.

Suomeen ei ole kohdistunut erityistä terrorismin uhkaa. Tässä mielessä meillä ei ole ollut välitöntä vaaraa. Yksikään maa ei ole kuitenkaan sivullinen kansainvälisen terrorismin suhteen. Suomen linja on ollut koko ajan selvä. Me olemme terrorismia vastaan.

Turvallisuuteen kuuluu monta asiaa. Sitä ei luoda eristäytymällä vaan hakemalla yhteistyötä. Me elämme maailmassa, joka perustuu ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta tämä kanssakäyminen niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla voi jatkua.

Terrorismi on vaikea vastustaja. Siihen kuten muihinkaan kansainvälisiin ongelmiin, ei löydy ratkaisua pelkästään kansallisin keinoin vaan tarvitaan tehokasta kansainvälistä yhteistyötä. Terrorismi on uhka demokratialle, ihmisoikeuksille ja oikeusvaltioperiaatteelle. Puolustaessamme näitä meille tärkeitä arvoja, meidän omien keinojemme on oltava tehokkaita, mutta samalla myös tavoitteidemme arvoisia. Kestävän ratkaisun aikaansaaminen edellyttää sekä terrori-iskujen estämistä että demokraattisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamista kaikkialle maailmaan.

Olen hyvin tyytyväinen siitä, että Yhdistyneillä kansakunnilla on keskeinen asema terrorismin vastaisessa toiminnassa. YK:n turvallisuusneuvosto on tehnyt päätöksiä, jotka sitovat jäsenmaita ja auttavat niitä terrorismin vastaisessa toiminnassa. Afganistanin paljon kärsinyttä kansaa on autettava ja tuettava tuhon jälkien korjaamiseksi. Tämän paremman huomisen on oltava tarjolla myös naisille ja tytöille. Suomi on mukana jälleenrakentamistyössä ja valmistelemme rauhanturvaajien lähettämistä alueelle.

Toivon, että syntynyt kumppanuus terrorismin vastustamisessa voisi kannustaa YK:n jäsenvaltioita yhteistyöhön myös muilla alueilla. Globalisaation hallinta, ympäristönsuojelu ja aseidenriisunta tarvitsevat uskoa ja yritystä. Samalla lailla yhteistyötä tarvitaan sitkeiden alueellisten kriisien ratkaisemiseksi, esimerkiksi Lähi-idässä.

Syyskuun tapahtumat ovat saaneet ihmiset miettimään eri puolilla maailmaa - myös Suomessa - oman elämänsä turvallisuutta. Suomi on pienenä maana aina ollut riippuvainen kansainvälisestä vuorovaikutuksesta. Me olemme oman turvallisuutemme takaamisessa luottaneet enemmän kansainväliseen yhteistyöhön kuin asevoimaan, vaikka me olemme tietysti vaaran uhatessa valmiita puolustamaan maatamme ja kansaamme.

Me suomalaiset voimme olla tyytyväisiä siitä, että kansa ja sen valitsemat poliittiset päätöksentekijät ovat olleet hyvin yhtä mieltä turvallisuus- ja puolustuspoliittisista perusratkaisuista. Niiden ajanmukaisuutta on tietysti syytä seurata, mutta nykyinen kansainvälinen tilanne ei mielestäni muuta ratkaisevasti asemaamme eikä perusratkaisujamme. Tässä yhteydessä haluan kiittää eduskuntaa turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon ansiokkaasta käsittelystä.

Pohtiessamme kylmän sodan jälkeistä Eurooppaa, me suomalaiset olemme usein toistaneet uuden, avoimen, yhteistyön rakentamisen tärkeyttä. Euroopan neuvoston, Euroopan unionin ja Naton laajentuminen ovat osa tätä muutosta. Uusi vahvempi ja tasa-arvoisempi Eurooppa voisi toimia maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden edistäjänä.

Voin ilokseni toistaa viimevuotiset sanani siitä, että meillä on erinomaiset suhteet naapurimaihimme. Kuluneen vuoden aikana useiden tärkeiden vierailujen joukkoon kuuluivat Venäjän presidentti Vladimir Putinin sekä Viron presidentti Arnold Rüütelin syksyiset valtiovierailut Suomeen .

Venäjän pyrkimys lähentyä Euroopan unionia ja integroida talouttaan Euroopan ja maailman talouteen on Suomenkin etujen mukaista. Meille on tärkeää, että Venäjä jatkaa eurooppalaisena maana sitoutumistaan eurooppalaiseen arvoyhteisöön. Me haluamme omalta osaltamme tukea tätä kehitystä.

Viron kehitys on ollut viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana nopeaa. Suomi tukee Viron pyrkimystä vahvistaa asemaansa Euroopan kansojen perheessä. Me pidämme tärkeänä sitä, että se tapahtuu Viron omien toivomusten mukaisesti.

Suomi on pärjännyt hyvin globalisoituvassa maailmassa. Olemme jo pitkään tiedostaneet kansallisen ja kansainvälisen hyvinvoinnin keskinäisen riippuvuuden. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme mahdollistaa yksittäisen ihmisen oikeuksien toteuttamisen ja on keskeinen osa kilpailukykyämme. Suomi - kuten muutkin Pohjoismaat – on maailman huipputasoa, käytettiinpä mittarina talouden avoimuutta, yritysten toimintaympäristön laatua tai tulonjaon tasaisuutta ja sosiaalisen turvaverkon kattavuutta.

Kansainvälisessä vertailussa pitää siis edelleen paikkansa, että syntyminen suomalaiseksi, on eräänlainen lottovoitto. Olemme rakentaneet itsenäisyytemme aikana yhteiskunnan, jossa ihmisellä on suuri vapaus päättää omasta elämästään. Häntä kannustetaan vaikuttamaan yhteisiin asioihin ja häntä autetaan suurten taloudellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kohdatessa. Meillä on paljon arkipäivän turvallisuutta. Suomi-äidin eväät ovat tänään paljon aikaisempaa runsaammat.

Kaikesta tästä myönteisestä kehityksestä huolimatta monen suomalaisen - nuoren ja vanhan, maalla ja kaupungissa - arki on edelleen vaikea. Laman perintönä maassamme on edelleen liian monta ihmistä ilman työtä. Nousukauden aikana talous on kasvanut huimasti, mutta hyvinvointi pyrkii jakaantumaan epätasaisesti. Asunnottomuuden, työttömyyden, köyhyyden ja syrjäytymisen poistamisessa riittää edelleen työsarkaa. Pääministeri Lipposen hallitus on eri toimin pyrkinyt näiden ongelmien poistamiseen. Ilmaisen omalta osaltani tukeni hallituksen työlle. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen on meidän kaikkien yhteinen asia.

Lain ja oikeuden kunnioittaminen on vahva kansallinen perinteemme. Siitä on kuitenkin pidettävä jatkuvasti huolta. Olemme kuluneen vuoden aikana valitettavan usein joutuneet kuulemaan ja näkemään uutisia käsittämättömästä väkivallasta. Hätkähdyttävintä on ollut hyvinkin nuorten ihmisten syyllistyminen tällaisiin tekoihin. Näihin tekoihin ei näytä olevan yhtä selittävää syytä, vaan kyse on aina useamman asian yhteisvaikutuksesta.

Lasten ja omasta taloudellisesta turvallisuudesta huolehtiminen on tärkeää ja usein kovan työn takana. Me aikuiset voimme kuitenkin kysyä itseltämme, välitämmekö oikealla tavalla lapsistamme? Meidän tehtävämme on arvojen siirtäminen tuleville sukupolville - kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Me emme saa jättää lapsia ja nuoria yksin, vaan meidän on kuunneltava ja ohjattava heitä. Lasten vanhemmilla on ensisijainen oikeus ja vastuu kasvatuksesta. Opettajat, poliisit ja sosiaalityöntekijät ja monet muut ammattilaiset ja kansalaisyhteiskunnan aktiivit tekevät tärkeää ja kunnioitettavaa työtä. Mutta sekään ei riitä. Meillä kaikilla on vastuumme ja tehtävämme lähimmäisinä.

Kuluneena vuonna kansainvälisen talouden epävarmuus kasvoi. EU-maat, Yhdysvallat ja Japani ajautuivat samanaikaisesti hitaan kasvun vaiheeseen. Epävarmuus ei johdu nyt pelkästään taloudellisista tekijöistä, vaan syksyn tapahtumat ovat vaikuttaneet ratkaisevasti yleiseen luottamukseen ja odotuksiin.

Suomen tapaiseen avoimeen talouteen kansainvälisen talouden heikkeneminen vaikuttaa suhteellisen voimakkaasti. Taloutemme perusta on kuitenkin vahva ja voimme talouskasvun hidastumisesta huolimatta katsoa tulevaisuuteen aikaisempaa luottavaisemmin.

Olemme tänään ottaneet käyttöön uudet eurosetelit ja -kolikot. Meidän uusi oma rahamme - euro - on samalla yhdentoista muun maan raha. Tämä uusi yhteistyö tuo paremman turvan taloudellemme. Asiaa on valmisteltu perusteellisesti. Sen vuoksi uskon, että vaikka tunnemmekin haikeutta luopuessamme vanhasta tutusta Suomen markasta, tulemme itse kukin pian tutuiksi uuden euron kanssa - pienen harjoittelujakson jälkeen.

Olemme saaneet puolisoni kanssa vuoden aikana runsaasti yhteydenottoja. Kiitän omasta ja puolisoni puolesta tästä yhteistyöstä. Se on meille tärkeää.

Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2002.