Tasavallan presidentti Tarja Halosen esitelmä Korean Ewha-yliopistolla 9.4.2002

(Muutosvarauksin)

Suomi ja Korean tasavalta ovat suhteellisen pieniä maita ja ne sijaitsevat maantieteellisesti kaukana toisistaan. Suomen pinta-ala on yli kolme kertaa suurempi kuin Korean tasavallan, mutta väestöä on vain runsas kymmenesosa maanne väestöstä. Tapamme ja perinteemme poikkeavat toisistaan monin tavoin, mutta meitä yhdistävät myös mielenkiintoiset kuriositeetit. Esimerkiksi se, että suomalainen professori Gustaf John Ramstedt julkaisi ensimmäisen korean kieliopin länsimaisella kielellä vuonna 1939. Maittemme välillä on myös miltei suora rautatieyhteys - siitä puuttuu vain 14 ratakilometriä Pohjois-Koreassa. Kaikkein tärkeimmät yhtäläisyydet löytyvät maidemme historiasta.

Maamme ovat oppineet elämään suurten maiden naapurina. Olemme ajoittain joutuneet kohtaamaan painostusta ja sotia, mutta olemme myös osanneet hyödyntää mahdollisuutemme. Molemmat maat ovat nousseet kehittyneiden teollisuusvaltioiden joukkoon kansalaisten taidolla ja ahkeruudella, ilman merkittäviä luonnonvaroja.

Tämän päivän maailmassa mailta edellytetään demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamista. Ne ovat itse asiassa terveen yhteiskunnan perusaineksia. Näillä periaatteilla on pitkä perinne Suomessa, ja myös tänään yhteiskuntamme rakentuu niiden varaan. Tärkeä osa tätä perinnettä on naisten osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään. Suomen naiset saivatkin täydet poliittiset oikeudet jo 1906, ennen itsenäistymistämme ja ensimmäisenä maailmassa.

Suomen nousu itsenäisten kansakuntien joukkoon kesti kauan. Maamme on ollut yli 600 vuotta läntisen naapurimme Ruotsin osa. Tämän jälkeen Suomi oli vielä runsaan vuosisadan ajan Venäjän keisarin alainen autonominen ruhtinaskunta, ennen kuin valtiollinen itsenäisyys koitti vuonna 1917. Itsenäistymisen aikakaan ei alkanut kivuttomasti. Heti vuoden 1918 alussa syttyi vain muutaman kuukauden kestänyt, hyvin katkerat muistot jättänyt sisällissota.

Toisen maailmansodan yhteydessä jouduimme kahteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Huomattavien henkilöuhrien lisäksi menetimme sodissa yli kymmenen prosenttia alueestamme ja asutimme uudelleen 11 prosenttia väestöstämme. Mutta emme me ole olleet erityisen huono-onnisia - moni eurooppalainen maa on kokenut pahempaakin. Säilytimmehän kuitenkin itsenäisyytemme ja säästyimme miehitykseltä. Tänään voimme ylpeänä todeta, että Suomi on ainoa sotaan osallistunut Manner-Euroopan maa, joka on ollut keskeytymättömästi demokraattinen ensimmäisen maailmansodan päättymisestä lähtien.

Tänään maailma näyttää meille suosiollisemmalta. Suomen arvioidaan olevan yksi maailman kilpailukykyisimpiä maita. World Economic Forum listasi maamme viime lokakuussa ensimmäiseksi sekä kilpailukyvyssä että talouskasvun odotuksissa. Suomi on myös todettu jo kahtena peräkkäisenä vuonna maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi. Lisäksi Suomi valittiin vastikään maaksi, joka huomioi parhaiten ympäristönsuojelun vaatimukset.

Menestykseemme on monia syitä. Yhteiskuntamme perustuu vankkaan demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltioperinteeseemme. Omaksumamme pohjoismaisen hyvinvointiperinne on antanut maallemme vakaan pohjan kilpailukyvyn luomisessa. Tämä luo yhteiskunnallista vakautta ja mahdollistaa ihmisten lahjakkuuden monipuolisen kehittämisen. Suomalainen yhteiskunta takaa kaikille sekä yleisen yhteiskunnallisen turvallisuuden että myös korkeatasoisen terveydenhuollon, kattavan sosiaaliturvan ja - luonnollisesti - myös koulutuksen.

Juuri korkeatasoista koulutusta on pidetty yhtenä menestyksemme avaimista. OECD:n tutkimuksen mukaan Suomen 15-vuotiailla on tänä päivänä maailman paras luku- ja kirjoitustaito. Olemme pyrkineetkin turvaamaan kaikille kansalaisille yhtäläisen mahdollisuuden koulutukseen tulotasosta riippumatta. Meillä on myös vahva historiallinen perinne kouluttaa sekä tytöt että pojat.

Olemme myös panostaneet merkittävästi uuden teknologian hyödyntämiseen. Hallitus on nostanut tutkimukseen ja kehitykseen varattuja määrärahoja, joiden osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa toiseksi korkein maailmassa. Suuri osa tästä panostuksesta tulee itse yrityksiltä.

"Kovien" ja "pehmeiden" tavoitteiden yhdistämisellä on laaja kannatus. Vapaan markkinatalouden dynamiikalla pyrimme vahvaan taloudelliseen kasvuun, mutta yhteiskunnan toimenpitein pyrimme myös turvaamaan ihmisten tasa-arvon ja hyvinvoinnin. Tällä yhdistelmällä olemme saavuttaneet laajan kansallisen yhteisymmärryksen tavoiteltavan kehityksen suunnasta.

Yksikään maa ei pärjää yksin. Jaamme yhteisen maailman, ja me kaikki tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme yhteistyötä naapureiden kesken, alueellisesti, alueiden välillä ja maailmanlaajuisesti. Yhteistyön tarve tunnustetaan hyvin Euroopassa ja Aasiassa, ja molemmilla mantereilla on useita yhteistyöjärjestöjä.

Suomi on toiminut aktiivisesti kansainvälisessä poliittisessa ja taloudellisessa yhteistyössä naapureidensa kanssa, Euroopassa ja globaalisti.

Merkittävin muutos omassa asemassamme yhdentymisen saralla tapahtui vuonna 1995, kun liityimme Euroopan unioniin. Jäsenyytemme perusteina olivat halu lisätä kansalaistemme hyvinvointia ja turvallisuutta, tarve turvata elinkeinoelämämme tasavertaiset kilpailumahdollisuudet tärkeimmillä markkinoillamme, sekä halu olla mukana tekemässä päätöksiä Euroopan tulevaisuudesta yhdessä muiden EU-maiden kanssa. Tiesimme, että EU:ssa tehtävät päätökset vaikuttaisivat meihin riippumatta siitä, olisimmeko jäseniä vai emme.

EU:n tärkein tavoite on tällä hetkellä laajentuminen. Jäsenyysneuvottelut ovat käynnissä 12 maan kanssa. EU:lla on valmius hyväksyä uusia jäseniä vuoden 2004 alusta lähtien, mikäli neuvottelut sujuvat suunnitelmien mukaan. Laajentumisen lisäksi Euroopan unionissa käydään keskustelua unionin tulevaisuuden kehityksestä, jotta se laajentumisensa jälkeenkin pystyy toimimaan tehokkaasti.

Suomelle EU-jäsenyys on tuonut uusia ulottuvuuksia myös ulkosuhteissa. EU on keskeinen toimija ja sopimusosapuoli eri puolilla maailmaa. Näin Suomestakin on tullut aktiivinen osallistuja EU:n ja Aasian maiden välisissä prosesseissa.

Meillä on runsaasti yhteisiä taloudellisia etuja. EU on merkittävä tekijä maailmankaupassa ja suurin ulkomainen investoija Korean tasavallassa. EU on myös Yhdysvaltojen ja Japanin jälkeen Korean kolmanneksi suurin kauppakumppani.

EU:n rooli myös Aasian alueen poliittisissa kysymyksissä on kasvanut viime vuosina. Asia-Europe Meeting (ASEM) kokoaa näiden maanosien johtajat yhteen joka toinen vuosi. Minulla itselläni oli ilo osallistua puolitoista vuotta sitten täällä Soulissa järjestettyyn ASEMin huippukokoukseen. Lisäksi EU:lla on säännöllinen keskusteluyhteys kaikkien merkittävien Aasian maiden kanssa, Korean tasavalta mukaan lukien.

EU on myös ponnistellut jännityksen vähentämiseksi Korean niemimaalla ja erityisesti joukkotuhoaseiden uhan poistamiseksi. EU osallistuu Korean Energy Development Organizationin (Korean energiakehitysjärjestön, KEDO:n) toimintaan. Sen tarkoituksena on korvata Pohjois-Korean vanhat plutoniumia tuottavat ydinvoimalat uusilla reaktoreilla, jotka ovat kansainvälisten ydinturvamääräysten mukaisia, ja joissa ei ole mahdollista tuottaa ydinaseisiin käytettävää materiaalia. Suomi on ollut KEDO:n jäsen vuodesta 1995.

EU on myös luvannut auttaa kehittämään Koreoiden välisiä suhteita. Tämä ei tarkoita sitä, että EU haluaisi osapuoleksi mahdollisiin rauhanneuvotteluihin, vaan sitä, että pyrimme tasoittamaan tietä siinä kehityksessä, joka johtaisi suhteiden normalisoitumiseen. Tässä tarkoituksessa EU:n edustajat kävivät lähes vuosi sitten sekä Soulissa että Pjongjangissa. Avauksemme sai paljon kiitosta sekä Korean niemimaalla että muualla maailmassa, mutta se ei ole vielä johtanut toivomaamme tulokseen, Korean rauhankehityksen etenemiseen.

Eurooppa ja Aasia ovat tärkeitä, mutta kun tänään puhumme kansainvälisistä suhteista ja asioista, emme voi olla mainitsematta globalisaatiota, joka on kasvava ja kaiken läpitunkeva tosiasia. Merkittävä, varsinkin viestintä- ja tietoteknologian kehitys muuttaa tuotantoa, kulutusta ja sijoittamista maailmanlaajuisesti. Nämä uudenlaiset muutokset vaikuttavat talouden rakenteisiin, yhteiskunnallisiin asenteisiin sekä työn ja yritysten luonteeseen. Globalisaatio tarjoaa paljon potentiaalia mahdollisuuksien kasvuun, hyvinvoinnin lisäämiseen ja kehityksen edistämiseen. Yhä useampi maa hyödyntää laajentuvia maailmanmarkkinoita kehittääkseen elintasoaan. Niille globalisaatio on ollut resurssi, edistyksen väline. Suomi ja Korean tasavalta kuuluvat epäilemättä tähän globalisaatiosta hyötyneiden maiden ryhmään.

Etenevästä talouksien integraatiosta huolimatta erot kasvavat. Monet maat ja ihmiset tuntevat jäävänsä osattomiksi globalisaation tuomista eduista. Nämä erot ovat sekä maidenvälisiä että -sisäisiä. Myös Suomessa ja Korean tasavallassa on ihmisiä, jotka tuntevat jäävänsä ulkopuolelle globalisaatiomallin määrittävistä päätöksistä.

Tarvitsemme yhteisymmärrystä tavoista, joilla tehdä globalisaatio inhimillisemmäksi. Sellaiseen yhteisymmärrykseen tulee kuulua ihmisten arkielämään liittyviä huolenaiheita, kuten työllisyys ja oikeudet työssä, köyhyys, taloudellinen kehitys ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Sen on perustuttava yhteisille arvoille ja tuettava avoimien yhteiskuntien ja talouksien kestävää politiikkaa. Tämä tunne yhteisestä tavoitteesta voisi yksin saada maat ja instituutiot kestämään sosiaalisen muutoksen poikkeuksellisia paineita ilman väkivaltaa.

Vastauksena ilmeiseen tarpeeseen Kansainvälisen työjärjestö (ILO) asetti globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia yhdessä Tansanian presidentti Benjamin William Mkapan kanssa. Komissiomme tavoitteena on seuraavan vähän yli vuoden aikana selvittää globalisaation sosiaalisia ulottuvuuksia ja tehdä ehdotuksia siitä, miten mahdollisimman monet ihmiset, kansat ja maat pääsevät osalliseksi globalisaation eduista ja miten mahdollisimman harvat kärsisivät sen haitoista.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme yhteistyötä kansallisvaltioiden, alueellisten ja globaalien järjestöjen välillä. Tämä yhteistyön ja sitoumuksen tunne ilmenee Millennium-huippukokouksessa ja Dohan ja Monterreyn julistuksissa. Nyt meidän on kannettava soihtua eteenpäin syyskuiseen Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokoukseen. On elintärkeää, että YK:lla on johtava rooli globalisaation valjastamisessa hyödyttämään koko ihmiskuntaa ja ympäristöä.

Tasa-arvon edistäminen on ollut hyvin myönteinen tekijä Suomen menestyksessä. Yli puolet korkeakouluopiskelijoistamme on naisia. Naisten panos työelämässä on ratkaisevan tärkeää maamme talouskasvulle ja hyvinvoinnille. Tämä on tietysti edellyttänyt työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Äitiys- ja isyyslomat ovat tärkeitä pienimpien lasten vanhemmille. Lastenhoitovapaat, päivähoito ja koulujen tarjoamat maksuttomat lämpimät ateriat ovat vain joitakin esimerkkejä tästä ajattelusta. Etuudet on saatu aikaan tänä päivänä yleensä julkisen vallan toimenpitein, vaikka monet niistä syntyivät alun perin työnantajien ja -tekijöiden välisten työehtosopimusten pohjalta.

Naisten vilkas osallistuminen poliittiseen toimintaan - esimerkiksi eduskunnassa heitä on 37,5 prosenttia - on osaltaan tuonut perhepolitiikkaa esiin. Uskallan kuitenkin sanoa, että naisten osallistuminen työelämään nykyaikana on sekä suomalaisten naisten että miesten mielestä täysin luonnollista. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa riittää kuitenkin meidänkin maassamme vielä paljon tehtävää.

Pidämme tasa-arvoa niin merkittävänä asiana, että pyrimme edistämään sitä myös kansainvälisesti. Tasa-arvo ja yhteiskunnallisen tulonjaon tasaaminen ovat keskeisiä elementtejä köyhyyden vähentämisessä, joka on kehitysyhteistyömme keskeinen päämäärä.

Me suomalaiset tiedämme - omasta kokemuksestamme - että naisten voimistunut osallistuminen työelämään ja poliittiseen päätöksentekoon ei ole vähentänyt, vaan pikemminkin lisännyt myös miesten hyvinvointia. Tämä pätee varmasti myös globaalilla tasolla. Pitkällä aikavälillä olisi myös maailman vauraan vähemmistön etu, että kehitysmaissa asuvat meitä köyhemmät naiset ja miehet saisivat täysipainoisen mahdollisuuden osallistua globaaliin talouteen tuottajina ja kuluttajina. Heidän tulisi myös voida osallistua poliittiseen päätöksentekoon maailmankansalaisina. Heillä tulisi myös olla yhtäläiset mahdollisuudet tuloihin, sosiaaliturvaan ja hyvinvointipalveluihin.

Kiitän Ewha Womans University'ä sen minulle myöntämästä kunniaoppiarvosta. Tulkitsen tämän huomionosoituksen kaltaistensa joukossa maailman suurimmasta laitoksesta ei ainoastaan kunnianosoitukseksi minulle henkilökohtaisesti, vaan kaikille Suomen miehille ja naisille.

Kunnioitan yliopistonne tekemää työtä ja haluan toivottaa parhainta onnea ja menestystä sen opiskelijoille ja henkilökunnalle.