Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe presidenttifoorumissa 29.8.2006

Suomalaisen työn kilpailukyky (muutosvarauksin)

Tervetuloa keskustelemaan suomalaisen työn kilpailukyvystä. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn on todettu useaan kertaan olevan huippuluokkaa. Mutta miten on suomalaisen työn – työntekijöiden ja yritysten – kilpailuaseman laita?

Tänään puhumme siis suomalaisesta työstä ja sen kilpailukyvystä. Marraskuussa meillä on toinen keskustelutilaisuus koskien suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen haasteita. Teemoilla on tietysti keskinäinen yhteytensä ja varmasti tänään tulee esiin asioita, joihin vielä palataan tuossa marraskuun tilaisuudessa.

Eräänlaiseksi avaukseksi haluan palauttaa mieliin muutamia asioita, jotka ovat vaikuttaneet nykytilanteeseen. Suomalaisen työn kilpailukyky on riippuvainen sekä kansallisista että kansainvälisistä tekijöistä. Paljon puhuttu globalisaatio on paljon muutakin kuin pelkkä teknis-taloudellinen ilmiö. Se vaikuttaa eri tavoin meihin kaikkiin. Kyseessä on aito ja haastava monimuuttujatilanne, jota on kiitettävällä tavalla pyritty tutkimaan eri maissa ja kansainvälisessä yhteistyössä.

Globalisaatio nähtiin aikaisemmin kovin yksioikoisesti; se oli vain joko elämämme pelastus tai tuho. Nyt asiat nähdään useammin värein ja sävyin. Globalisaatiossa on etunsa ja haittansa, jotka kiistatta ovat jakaantuneet epätasaisesti sekä maiden välillä että maiden sisällä. Tämä viesti on alkanut mennä vähitellen perille myös meillä.

Toinen tärkeä viesti - jota olen itsekin pyrkinyt viemään eteenpäin – on globalisaation hallittavuus. Kysymys on ihmisten aikaansaamasta ilmiöstä, jota voidaan myös muuttaa yhteisellä poliittisella tahdolla. Tämän tahdon aikaansaaminen onkin hankalampaa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhtä ei ole ilman toista. Eräät asiat ovat kansallisella vastuulla ja kansainvälinen yhteisö voi vain auttaa niissä. Näitähän ovat juuri demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, hyvä hallinto tai kansalaisten koulutus ja taloudellinen yritteliäisyys. Sen sijaan kansainvälinen tilanne alkaen kunkin valtion naapurisuhteista aina kansainvälisen kaupan sääntöihin ei ole pelkän oman kansallisen päätöksenteon varassa. Globalisoituva talouselämä on kaikille vaativa haaste.

Kun katson omasta näkökulmastani, on kuluneen kuuden vuoden aikana tapahtunut paljon. Olen saanut olla mukana ILO:n maailmankomissiossa, joka keskittyi globalisaation sosiaaliseen ulottuvuuteen. Saavutettu yksimielisyys toivotettiin kansainvälisillä areenoilla hyvin tervetulleeksi. Vaikka WTO:n neuvottelutilanne onkin ikävä, uskon tästä vielä mentävän eteenpäin. Yleinen tiedostaminen siitä, että on pakko löytää yhteisiä teitä, on kasvanut.

Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen lupaukset etenevät - vaikkakin sitkaasti – ja Euroopan unionista on kasvanut aikaisempaa näkyvämpi ja tehokkaampi vaikuttaja. Tämä on myös meille hyvä uutinen. Oikeudenmukaisemmasta maailmasta voi tulla turvallisempi paikka elää.

Mikä sitten on suomalainen kilpailutilanne tänään? Vaikka globalisaatio todennäköisesti merkitsee edelleenkin kovaa kansainvälistä kilpailua, se tuonee myös mahdollisuuksia maamme elinkeinoelämälle. Tähän asti globalisaatio on merkinnyt aineellisen hyvinvoinnin osalta voittopuolisesti kasvua. Meillä on edelleenkin erinomainen pohja menestymiselle. Tämä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamallimme näyttää sopineen globalisaatioon. Demokratia yhdistettynä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen luo yhtäältä yhteiskunnallista vakautta. Toisaalta sosiaalinen turvallisuus ja vahva panostus opetukseen ja tutkimukseen mahdollistavat sekä ihmisille että yrityksille nopean ja joustavan liikkumisen kilpailutilanteen mukaan. Ei siis ihme, että Suomi ja muut Pohjoismaat sijoittuvat säännönmukaisesti kärkisijoille taloudellisessa kilpailukyvyssä.

On kuitenkin selvää, että globalisaatio aiheuttaa meille myös vakavia haasteita ja sopeutumistarvetta. Kehittyvien talouksien nopea nousu haastaa niin Suomen kuin muutkin EU-maat. Kehittyvät taloudet mm. Aasiassa ovat oppineet hyödyntämään globalisaation tuomia mahdollisuuksia siinä määrin, että pelko työpaikkojen siirtymisestä pois Suomesta on varmasti aiheellinen – ja osittain jo toteutunutkin. Siitä huolimatta työllisyystilanne on kehittynyt maassamme suotuisasti viime aikoina. Työllisyys on noussut toistaiseksi erityisesti palvelualoilla.

Miten me sitten toimimme tässä laajasti verkottuneessa maailmassa? Yritykset voivat siirtyä tai siirtää toimintojaan ulkomaille, mutta Suomea ei voi siirtää. Myös työvoiman liikkumisella on omat luonnolliset ja inhimilliset rajoituksensa – työn perässä siirtymisen varaan emme voi rakentaa mittavia kilpailukykystrategioita. Pääoman, ihmisten, palveluiden ja tavaroiden ulkomaille siirtymisen keinotekoinen rajoittaminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Suomea ei myöskään voi sulkea. Ratkaisut on löydettävä muista keinoista. Toivon, että niihin löytyy tänään aihioita.

* * *

Miten suomalainen työ sitten voi kilpailla? Maamme väkiluku on vain viisi miljoonaa. Lienemme yhtä mieltä siitä, että emme siis voi kilpailla niinkään määrällä kuin laadulla. Laatu edellyttää osaamista, joka onnistuu sijoittamalla koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Suomalaisen työn ja elinkeinotoiminnan kilpailukyky ja tulevaisuus perustuvat kykyymme hyödyntää taloudellisesti taitojamme ja erityisosaamistamme. Hyvin koulutettu henkilöstö on innovaatiotoiminnan tärkein voimavara.

Koulutus on kuitenkin jatkuvien haasteiden edessä. Pidän tärkeänä sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja monipuolistamista. On kuitenkin muistettava, että koulutus on välttämätön, mutta ei yksin riittävä keino menestyä. Vaikka koulutustasomme onkin edelleen kansainvälisesti huippuluokkaa, ei yksikään kilpailijamaamme ole jättänyt tätä samaa valttia käyttämättä. Miten te arvoisat läsnäolijat näette tilanteen - olen todella utelias kuulemaan.

Nopea teknologinen kehitys vaatii myös panostusta elinikäiseen oppimiseen. Kiitosta saanut opetusjärjestelmämme on saavuttanut nykytasonsa vasta viime vuosikymmeninä. Meillä on tuhansia ja tuhansia ihmisiä, jotka omatta syyttään ovat paljon heikommalla koulutuksella. Nuorempienkin koulutus vanhenee aikaisempaa nopeammin. Miten säilyttää ikäluokkien ns. hiljainen tieto, jonka tärkeys on vaarassa tulla arvostetuksi vasta kun sitä ei enää työelämässä ole?

Suomen panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen on EU-maista hyvällä tasolla. Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin huolestuttavaa se, että EU-maat investoivat tutkimukseen ja tuotekehitykseen vähemmän kuin Yhdysvallat tai Japani. Myös Kiina sijoittaa yhä enemmän tutkimukseen ja kehitykseen. Miltä näyttävät Jorma Ollilan silmissä Lissabonin tavoitteet, joiden mukaan EU:n pitäisi olla vuoteen 2010 maailman kilpailukykyisin talous?

Paikka kansainvälisillä markkinoilla on lunastettava joka päivä uudestaan. Sekä maan hallitus että koko eduskunta ovat olleet tekemässä Suomen kansallisia globalisaatiostrategioita. Myös työmarkkinajärjestöt ovat yhdessä pohtineet tulevaisuuden toimintamalleja.

* * *

Nämä tämän päivän keskustelumme teemat olivat vuosi sitten esillä presidentinvaalikamppailussa. Ne ovat toivottavasti esillä myös kevään eduskuntavaaleissa. Niiden tulee olla esillä myös vaalien välillä. Mielipide-erot ovat luonnollisia ja jopa kehityksen edellytys, mutta toivon myös yhteistyötä. Yhteistyön löytyminen on edellytys asioiden toteutumiselle.

Kiitos teille kaikille, että olette tulleet paikalle. Toivon hyvää keskustelua ja uusien kumppanuuksien löytymistä.