Tasavallan presidentti Tarja Halosen puheenvuoro tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n 100-vuotisjuhlassa 2.12.2005

Teollisen vallankumouksen myötä sekä talouden että kaupan voimakkaasti kansainvälistyessä oma maamme – silloinen suuriruhtinaskunta - tuli vaikkakin silloisten poliittisten olosuhteiden johdosta hieman myöhään - mutta sitä paremmallakin vauhdilla mukaan teollisuustuotteiden valmistukseen ja kauppaan. Täällä katsottiin olevan sopivaa väkeä – kunnollisia ja vanhoihin teollisuusmaihin nähden pienempään palkkaan tyytyviä. Lisäksi Pietarin läheisyys ei ollut mitenkään pahasta. Tekstiiliteollisuus oli Suomessa niin kuin muuallakin se tuotannonala, joka antoi sysäyksen suurteollisuuden synnylle. Ensimmäiset tekstiilitehtaat kuuluivat oman aikansa suurimpien teollisuuslaitosten joukkoon.

Suomen tekstiilituotanto, etenkin puuvilla- ja pellavateollisuus, oli syntyessään vientiteollisuutta. Näistä päivistä suomalaisen tekstiiliteollisuuden kilpailuasetelmat ovat kuitenkin moneen kertaan muuttuneet.

Kehittyneen teollisuusmaan sopeutumisongelmat ovat Suomen tekstiiliteollisuudelle tuttuja jo pitkältä ajalta. Tuotannon kasvu on ollut muuta teollisuutta hitaampaa ja varsinkin 1970-luvulla ala joutui kovaan kilpailuun ulkomaisen tuonnin kanssa. Kiristyneen kilpailun ja tuottavuutta kohottaneen teknisen kehityksen yhteisvaikutus alan työllisyyteen on ollut tuntuva: 1970-luvun lopulla tekstiili- ja vaatetusteollisuus työllisti noin 70 000 henkilöä, kun tällä hetkellä työpaikkojen määrä on pudonnut alle 10 000:n.

Tämän päivän suomalainen ja eurooppalainen tekstiiliteollisuus on taas uuden haasteen edessä. Kansainvälinen tekstiilikauppa on kuluvan vuoden alusta elänyt uusien pelisääntöjen varassa kaupan vapauttamisen kymmenvuotisen siirtymäajan päätyttyä. Muutos on ollut varsin näkyvä etenkin niissä EU-maissa, joissa tekstiili- ja vaatetusteollisuus on yhä yksi suurista teollisuudenaloista.

Myös Suomen tekstiiliteollisuus on ollut jälleen uuden tilanteen edessä. Suomen tekstiili- ja vaatetusvienti on suuntautunut poikkeuksellisen paljon lähialueillemme ja EU-maihin. Kilpailutilanteen muutos samanaikaisesti sekä kotimarkkinoilla että päävientikohteissa heijastuu väistämättä suomalaisen tekstiiliteollisuuden toimintaympäristöön. Lisäksi viime vuosina Suomeen on rantautunut kansainvälisiä ketjuja, jotka ovat vaikuttaneet vähittäiskaupan kehitykseen.

Vaikeatkin haasteet ovat voitettavissa. Myös Suomen tekstiili- ja vaatetusteollisuudella on tälläkin kertaa mahdollisuus selvitä vaativassa globaalissa kilpailussa. Lähtökohdaksi voi ottaa ainakin sen seikan, että Suomen kotimarkkinoilla on kasvunvaraa. Suomessa käytetään yhä varsin vähän rahaa omaan vaatetukseen. Vanhojen EU-maiden joukossa olemme likipitäen nuukimpia vaatteiden ostajia. Viime vuosien kehityskulku kuitenkin osoittaa, että suomalaiset ovat entistä kiinnostuneempia omasta ulkonäöstään ja oman kotinsa sisustamisesta. Näistä lähtökohdista voisi arvella vaatetuksen ja sisustuksen – eli tekstiilien käytön – olevan kasvualoja.

Kotimaisen kulutuksen kasvu ei tietenkään väistämättä merkitse kotimaisen tuotannon kasvua. Kilpailuun pitää pystyä vastaamaan. Sen vuoksi osaamisen ylläpitäminen ja parantaminen on tärkeää. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita Tampereen teknisessä korkeakoulussa annettava tekstiilitekniikan opetus ja tutkimustyö.

Suomalaisen tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tärkeimpiä ominaisuuksia on korkeatasoinen ja omaleimainen design ja tuotesuunnittelu. Yksilöllinen design yhdistettynä toimivuuteen ja käytännöllisyyteen ovat tunnustettuja vahvuuksiamme. En usko liioittelevani sanoessani, että joistakin tuotteista ja painokuoseista on tullut osa suomalaisten arkea ehkä jopa kansallista identiteettiä.

Korkeatasoinen design, tuotteistaminen ja tunnettujen tuotemerkkien luominen ovat keskeisessä asemassa markkinoilla menestyttäessä. Julkinen valta on omalta osaltaan pyrkinyt edistämään suomalaista muotoilua ja suunnittelua sekä niiden kaupallista hyödyntämistä. Suomalainen työ ei tule olemaan vahvoilla, jos kilpailua käydään vain alhaisilla tuotantokustannuksilla. Meidän on etsittävä kilpailuetumme muista tekijöistä. Teknologian ohella muotoilu ja suunnittelu ovat välttämätöntä kotimaisten tuotemerkkien arvon nostamiselle. Kokeneiden ja asemansa jo vakiinnuttaneiden suunnittelijoiden ohella on erityisesti nuorille suomalaisille suunnittelijoille on annettava tukea ja tunnustusta.

Tekstiiliteollisuuden kilpailukykyä voisi tukea kehittämällä vastuunjakoa perhevapaakustannuksista. Tekstiiliteollisuus on teollisuudenalojen joukossa yksi naisvaltaisimmista. Perhevapaiden kustannukset jakautuvat epätasaisesti eri työnantajien kesken siten, että naisvaltaiset alat kantavat suurimman osan kustannuksista. Perhevapaita käyttävät enimmäkseen pienten lasten äidit, mikä rasittaa naisvaltaisten alojen työllisyyttä ja heijastuu myös naisvaltaisten alojen palkkakehitykseen.

Perhekustannuksia voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Yksilöiden ja perheiden näkökulmasta tarkasteltuna ei varmaankaan kenenkään oikeudenmukaisuusnäkemykseen sovi järjestelmä, jossa lasten saaminen ja lasten hoitaminen painaa alas palkkoja ja työllistymismahdollisuuksia.

Perhevapaalainsäädännön kehittäminen joustavammaksi ja kustannusten tasaaminen on oikeudenmukaista ja järkevää politiikkaa. Se olisi myös omiaan turvaamaan tekstiili- ja vaatetusteollisuuden selviämistä kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Uskon tässä päästävän hyvään ja kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

* * *

Tampere on mitä sopivin kaupunki viettää Tekstiili- ja vaatetusteollisuusyhdistyksen 100-vuotisjuhlaa. Saihan Tampereen kehittyminen Suomen ensimmäiseksi teollisuuskaupungiksi alkunsa James Finlayson perustaessa 1820-luvulla paikkakunnalle puuvillatehtaan. Lisäksi Tampereen historia teollisuuskaupunkina kuvastaa varsin hyvin koko suomalaisen teollisuuden kehityshistoriaa ja nykyvaihetta.

Toivotan 100-vuotiaalle yhdistykselle ja sen kaikille jäsenyrityksille mitä parhainta onnea ja menestystä!