Tasavallan presidentin esitelmä Latvian yliopistolla 9.5.2001

Laajeneva Euroopan unioni ja pohjoinen yhteistyö

(muutosvarauksin)




Minulle on suuri ilo ja kunnia saada puhua täällä Riian yliopistolla tänään Eurooppa-päivänä. Tänään on erinomainen päivä pohtia yhdessä tulevaisuutta ja meidän pohjolan ihmisten osuutta siinä. Koko maanosammehan on ollut kylmän sodan päättymisestä lähtien melkoisessa murroksessa. Yhteisenä tavoitteenamme on ollut rakentaa demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle sekä oikeusvaltioperiaatteelle perustuvaa maailmaa, jossa vallitsee myös taloudellinen hyvinvointi.

Euroopan neuvoston, Euroopan unionin ja Naton laajentumisella on oma osuutensa tässä eurooppalaisessa kehityksessä. Haluankin heti käyttää tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni teitä toiminnastanne nyt ensimmäistä kertaa Euroopan neuvoston puheenjohtajana. Vaikka päähuomio lähitulevaisuudessa varmasti on Euroopan unionin ja Naton laajentumisessa, on tärkeää muistaa, että maanosamme kehitykseen vaikuttavat myös Euroopan neuvosto ja ETYJ. Yhteistyön ja mahdollisen työnjaon kehittämiseen pitäisi monestakin syystä jatkuvasti kiinnittää huomiota.

Euroopan Unionin Nizzassa pidetyssä huippukokouksessa päätettiin laajentumisen toteuttamiseksi tarvittavista perussopimuksen muutoksista. Tämän lisäksi sovittiin uuden hallitustenvälisen konferenssin järjestämisestä vuonna 2004. Se ei liity laajentumiseen vaan se on yhteisen tulevaisuutemme rakentamista. Nizzan sopimuksen tulevaisuusjulistuksen mukaan tällöin tulisi tarkastella muun muassa toimivaltajakoa, perusoikeuskirjan asemaa, sopimusten yksinkertaistamista ja kansallisten parlamenttien asemaa eurooppalaisessa rakenteessa. Tulevaisuuskeskustelun punaiseksi langaksi määritellään toimielinten demokraattinen legitimiteetti ja avoimuus.

Tällainen laajempi keskustelu onkin nyt paikallaan. Viime vuosien aikana on EU:ssa tehty tiheään tahtiin rakenteellisia muutoksia. Päätöksenteon yksityiskohdat ja instituutioiden väliset suhteet ovat olleet etualalla. Kansalaisia suoremmin kiinnostavat ja koskevat sisältökysymykset eivät ole saaneet vastaavaa huomiota.

Mielestäni keskustelussa on nyt kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n toiminnan sisältöön. Sisältö määrää muodon, eikä päinvastoin. Meidän on - niin jäsen- kuin hakijamaissa - mietittävä mitä me haluamme EU:lta; mitä sen pitäisi tehdä ja mihin sen ei pitäisi puuttua. Edelleen on pohdittava, mitkä asiat me haluamme hoitaa EU:ssa yhteisöllisesti ja mitkä on parempi pitää hallitusten välisenä.

Myös vuoden 2004 hallitusten välisen konferenssin (HVK) valmistelujen on nautittava kansalaisten luottamusta. Sen on perustuttava avoimeen ja laajapohjaiseen kansalaiskeskusteluun sekä jäsen- että hakijavaltioissa. Seuraava HVK voitaisiin ehkä valmistella jonkinlaisessa valmistelukunnassa, konventissa, jossa olisivat edustettuina hallitukset, kansalliset parlamentit ja EU:n instituutiot. Istuntojen tulee olla avoimia ja niiden yhteydessä tulee kuulla kansalaisyhteiskuntaa. Hakijavaltioiden tulee olla mukana tässä prosessissa.

Viime kädessä vastuu tulevasta sopimuksesta on kuitenkin jäsenvaltioiden kansallisilla hallituksilla sekä parlamenteilla, joiden tulee ratifioida hallitusten solmima sopimus.

Tällä tulevaisuustyöllä ei haluta millään tavoin lykätä tai vaikeuttaa Euroopan unionin laajentumista, joka on sekä eurooppalaisten hyvinvointia että Euroopan vakautta ja turvallisuutta lisäävä prosessi. Nizzan huippukokouksen jälkeen laajentumisen toteutuminen on entistä enemmän hakijamaiden käsissä.

Liittymisneuvottelut ovat toistaiseksi edenneet hyvää vauhtia. Hakijamaat tekevät töitä täyttääkseen liittymisen edellytykset. Jäsenmaat ja unioni voivat auttaa tässä työssä, mutta siitä on pidettävä jatkossakin kiinni, että hakijamaiden on saavutettava jäsenyyden poliittiset, taloudelliset sekä lainsäädäntöön ja hallintoon liittyvät ehdot. Ketään ei saa suosia, vaan kaikkia on kohdeltava neuvotteluissa tiukan tasapuolisesti.

Jäsenyysneuvotteluissa ei ole - niin kuin me kaikki tiedämme - kysymys siitä, että muutetaan EU:n säännöstöä vaan siitä, että hakijamaat hyväksyvät EU:n säännöstön. Tilanne muuttuu vasta jäsenyyden myötä, silloin te olette uutena jäsenmaana mukana muuttamassa EU:n perussopimuksia ja ottamassa vastaan vielä uudempia jäseniä.

Olen ilahtuneena seurannut, kuinka Latvia on edistynyt jäsenyysneuvotteluissaan nopeasti ja tuloksellisesti. Tähän mennessä Latvian kanssa on avattu 24 neuvottelulukua, joista ehdollisesti on suljettu yksitoista. Ruotsin puheenjohtajakaudella on tarkoitus käsitellä vielä useita vaikeita neuvottelulukuja, kuten henkilöiden vapaa liikkuvuus, pääomien vapaa liikkuvuus, palvelut ja verotus. Mikäli neuvotteluprosessi etenee suunnitelmien mukaan, Latvian kanssa saadaan avatuksi kaikki neuvotteluluvut Ruotsin puheenjohtajakauden loppuun mennessä. Voimme kaikki olla tyytyväisiä Ruotsin aktiiviseen toimintaan laajentumisen edistämisessä.

Valmius unionin jäsenyyteen ei kuitenkaan tarkoita vain neuvottelulukujen sulkemista, vaan annetut sitoumukset pitää toteuttaa myös käytännössä. Latviallakin on vielä työtä EU-lainsäädännön toimeenpanon tehostamisessa. Erityisesti hallinnon kykyä soveltaa EU-määräyksiä tulisi vahvistaa. Suomen ja Latvian viranomaisten välillä on jo tiivistä yhteistyötä ja Suomi on valmis tukemaan Latviaa jatkossakin EU-jäsenyyskriteereiden täyttämisessä.

Kansalaismielipiteen tuki on tärkeää laajentumisprosessin onnistumisen kannalta. Unioniin liittyy koko maa ja sen kansalaiset, ei pelkästään hallitus tai pieni eliitti. Yhteinen tehtävämme on huolehtia, että yleinen mielipide pysyy kehityksen mukana niin hakija- kuin jäsenmaissa. Tämä onnistuu vain avoimella ja rakentavalla vuoropuhelulla. Tavoitteena on löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisille ongelmille.

Meillä on hyvät mahdollisuudet pysyä Helsingin ja Nizzan huippukokousten laajentumiselle asettamissa tavoitteissa ja aikatauluissa. Suomi tukee Ruotsia ja tulevia EU-puheenjohtajia niiden pyrkimyksissä saattaa laajentumisneuvottelut menestyksekkäästi päätökseen. Itse toivon, että mahdollisimman monet hakijavaltiot Latvia mukaan luettuna voivat liittyä unioniin viimeistään vuonna 2005 eli ennen seuraavan komission nimittämistä.

EU:n onnistuneen laajentumisen myötä Itämerestä tulee käytännöllisesti katsoen EU:n sisämeri. Itämeren alueen yhteistyö on yhtä luonnollinen osa EU:n toimintaa kuin esimerkiksi Välimeren alueen yhteistyö. Ja samalla tavoin kuin pidämme luonnollisena osallistumistamme Välimeren alueen yhteistyöhön, on EU:n kaikkien jäsenmaiden osallistuminen Itämeren alueen yhteistyöhön toivottavaa. Eikä yhteistyö rajoitu pelkästään EU:n jäsenmaihin.

Euroopan unionin Pohjoisen ulottuvuuden politiikka antaa oivat mahdollisuudet koko Itämeren alueen yhteistyön ja hyvinvoinnin edistämiselle. Pohjoisen ulottuvuuden ensimmäinen ministerikonferenssi Suomen puheenjohtajakaudella loi yhteisen pohjan EU:n ja partnerimaiden yhteistyölle. Toinen ulkoministerikonferenssi muutama viikko sitten Luxemburgissa osoitti yhteistyöprosessin juurtuneen vakiintuneeksi osaksi EU:n ulkosuhteita.

Suunnitelmissa oleva Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus (Northern Dimension Environmental Partnership) hyödyttäisi kaikkia elävää ja puhdasta Itämerta arvostavia. Tämä uusi kumppanuus täydentäisi EU:n laajentumiseen sidottuja ohjelmia. Tämä on erityisen tärkeätä Latvian ja muiden hakijamaiden kannalta EU:n ympäristöacquis'n toimeenpanon edistämisessä. EU:n ja kansainvälisten rahoituslaitosten välisessä rahoitusyhteistyössä saavutetut edistysaskeleet ovat erityisen myönteinen asia ympäristöyhteistyön kannalta.

Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa on parannettu rajat ylittävän yhteistyön edellytyksiä jäsenmaiden ja Venäjän välillä. Jo nyt tulisi kiinnittää vastaavaa huomiota hakijamaiden ja niiden itänaapureiden raja-alueiden väliseen yhteistyöhön koordinoimalla paremmin Phare- ja Tacis-ohjelmien käyttöä. Olen iloinen, että Latvia on aktiivisesti nostanut esille yhteistyötarpeet Pihkovan, Leningradin oblastin ja Novgorodin kanssa.

Kaliningradiin liittyvä vuoropuhelu on löytänyt oikean uoman komission laatiman raportin pohjalta. EU ja Venäjä jatkavat Kaliningradiin liittyvää yhteistyötään kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen puitteissa. Pohjoinen ulottuvuus ja Itämeren valtioiden neuvosto avaavat mahdollisuuden alueen muille maille osallistua Kaliningradin kehitystä koskevaan ja vakautta edistävään yhteistyöhön. Kaliningradia koskevat kauttakulkuliikenneratkaisut sekä viisumiasioita ja rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaa koskevat päätökset tulevat heijastumaan positiivisesti koko Itämeren alueelle.

Tietoyhteiskunta on nostettu Pohjoisen ulottuvuuden uudeksi prioriteetiksi. Latvia on ollut hyvin aktiivinen tällä sektorilla. On hieno asia, että maanne isännöi syyskuussa Itämeren alueen ensimmäistä tietoyhteiskuntaa ja viestintäteknologiaa käsittelevää ministeritason kokousta, johon kutsutaan myös alan yritysten ja komission edustajat. Pohjoinen e-ulottuvuus (Northern eDimension) pyrkii täydentämään Euroopan unionin e-Europe ohjelmia alueellisella näkökulmalla. Päämääränä on edistää alueen tieto-taidon ja inhimillisten resurssien hyödyntämistä ja kaventaa olemassa olevia digitaalisia jakolinjoja.

Suomi ja Latvia ovat kiinnittäneet erityistä huomiota Pohjoisen ulottuvuuden energiakysymyksiin. Itämeren alueen energiayhteistyö on uudelleen vilkastumassa muun muassa kesäkuussa Tukholmassa järjestettävän energiakonferenssin myötä. Energiayhteistyöhön liittyvät asiat nousivat keskeisesti esille myös parin viikon takaisella valtiovierailullani Puolaan.

Pohjoismainen yhteistyö on ollut Suomelle jo lähes viidenkymmenen vuoden ajan tärkeä kansainvälisen yhteistyön muoto ja samaistumisryhmä. Pohjoismainen yhteistyö sai uuden ulottuvuuden ja uutta puhtia Latvian, Viron ja Liettuan saavutettua uudelleen itsenäisyytensä. Tosin jo helmikuussa 1990 Pohjoismaiden neuvosto kutsui ensimmäisen kerran baltialaisia parlamentin jäseniä vieraiksi istuntoonsa. Parlamentaarikot hyväksyivät kutsun ja osallistuivat.

Pohjoismaisessa yhteistyössä on saavutettu merkittäviä tuloksia ilman suurta byrokratiaa tai ylikansallista luonnetta. Esimerkiksi pohjoismainen passiunioni ja yhteiset työmarkkinat luotiin jo paljon ennen Euroopan unionia. Pohjoismaat ovat tehneet vuosikausia läheistä yhteistyötä kansainvälisessä kriisinhallinnassa, vaikka osa Pohjoismaista ei ole NATO:n tai EU:n jäseniä. Baltian maat ovat viime vuosien aikana osallistuneet aktiivisesti pohjoismaiseen kriisinhallintayhteistyöhön.

Baltian maat ovat luoneet pohjoismaiden mallin mukaisia yhteistyöelimiä kuten Baltian ministerineuvoston (Baltic Council of Ministers) ja Baltian parlamentaarisen yleiskokouksen (Baltic Assembly). Tämä on helpottanut sekä niiden keskinäistä yhteistyötä että kontakteja pohjoismaiden välisiin yhteistyöelimiin. Parlamentaarikoiden väliset kontaktit ovat olleet tiiviit. Vuotuisiin neuvoston istuntoihin osallistutaan säännöllisesti. Pohjoismaiden neuvosto kokoontuu baltialaisen vastapuolensa kanssa vielä toukokuun aikana täällä Riiassa.

Ministeritason yhteydet Pohjoismaiden ja Baltian välillä kasvavat. Sekä Pohjoismaiden ulkoasiainministerit että pääministerit ovat ryhtyneet puhumaan kahdeksan maan yhteistyöstä 5+3 yhteistyön sijasta. Tällä korostetaan kaikkien osallistujien tasavertaisuutta.

Suomen pohjoismaisen puheenjohtajuuden aikana vuonna 2001 näitä 8 maan ministerikokouksia järjestetään aikaisempaa enemmän: pää-, ulko- ja yhteistyöministerikokousten lisäksi on tarkoitus järjestää myös liikenne-, energia- ja työministerikokoukset. Pohjoismaiden ministerineuvoston asettaman paneelin ehdotusten mukaisesti on jo siirrytty käytännönläheisempään yhteistyöhön, niin sanottuun
Norden+ -malliin. Tämä on mahdollistanut perinteisen pohjoismaisen yhteistyön laajenemisen Baltian maihin usealla eri osa-alueella. Samalla entisistä 'tarkkailijoista' on tullut aktiivisia ja tasa-arvoisia yhteistyökumppaneita.

Tässä yhteydessä voidaan mainita, että esimerkiksi Maailmanpankissa Pohjois- ja Baltian maat muodostavat yhteisen vaaliryhmän. Vuorottelu tapahtuu sovitun rotaation mukaisesti.

Vuodesta 1996 Pohjoismaiden lähialueyhteistyön päämääriin on kuulunut Viron, Latvian ja Liettuan EU-jäsenyysvalmistelujen tukeminen. Laajentuneessa EU:ssa alueellisella yhteistyöllä voi ennakoida olevan entistä suuremman merkityksen. Yhteistyöryhmät muodostuvat sekä maantieteellisien että asiayhteyksien pohjalle. "Pohjoinen" viiteryhmämme saa enemmän painoa ja yhteisten alueellisten intressien ja muiden yhteisten tavoitteiden ajaminen tulee helpommaksi.

Näen Itämeren tulevaisuuden näkymät valoisina. Laajentuva ja syventyvä yhteistyö lisäävät alueemme vakautta ja kansalaisten hyvinvointia. Se ei ole millään tavoin esteenä laajapohjaisimmille yhteistyöorganisaatioille, vaan niitä luontevasti vahvistava. Toivotan menestystä Latvian pyrkimyksille päästä mukaan kansainvälisen toiminnan kaikille sektoreille.