Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe XXXVIII asianajajapäivillä Helsingissä 13.1.2006

Olette tämän aamupäivän aikana kuulleet puheenvuoroja siitä, onko meillä varaa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lyhyen vastauksen tähän kysymykseen täytyy olla myönteinen jokaisessa oikeusvaltion nimeen vannovassa yhteiskunnassa, mutta keinoja on syytä pohtia. Globalisaation voimistuessahan jotkut ennustivat kansallisvaltion heikkenevän tai jopa katoavan. Näinhän ei ole käynyt. Kasvavan kansainvälistymisen myötä ihmisten ja yritysten tarve oikeusturvaan on entisestään kasvanut ja monipuolistunut. Vaatimukset oikeusturvan lisäämiseen kohdistuvat sekä kansallisvaltioihin että kansainväliseen järjestelmään, jossa siinäkin valtioilla on keskeinen rooli.

Oikeusvaltioperiaate pitää tietysti sisällään koko yhteiskunnan ja sen toimintasäännöt alkaen taloudesta ja oikeussuhteiden pitävyydestä hyvään hallintoon, mutta keskityn tässä puheessa jo käytettävissä olevan ajankin rajallisuuden vuoksi pääasiassa oikeuslaitokseen.

Suomen perustuslaissa taataan jokaiselle oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Oikeusturvan menettelyllistä puolta korostavat perustuslain lisäksi kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja monet rikosoikeuden, prosessioikeuden, hallinto-oikeuden ja aineellisen lain säännökset. Toimiva ja toimintakykyinen oikeuslaitos on tässä tärkeässä asemassa.

Laajassa mielessä oikeuslaitokseen on syytä lukea myös asianajajat, sillä itsenäisellä ja riippumattomalla asianajolaitoksella on tärkeä osa oikeusturvan takaamisessa. Alan järjestöillä on kasvava tehtäväkenttä tutkia kansainvälistymisen tuomia haasteita oikeusturvan ylläpitämisessä ja parantamisessa tässä oikeusjärjestelmien ja kulttuurien kasvavassa kanssakäymisessä.

Aikaisemmin korostettiin oikeudenkäynnin oikeusvarmuutta, nopeutta ja halpuutta. Ne ovat edelleen tärkeitä asioita. Uutta huomiota on saanut ihmis- ja perusoikeuksien merkitystä painottava yksilönsuoja. Prosessin tarkoituksena on nykykäsityksen mukaan oikeussuojan antaminen niin, että oikeudenkäynnissä päästään aineellisesti oikeaan lopputulokseen oikeudenmukaisessa menettelyssä perus- ja ihmisoikeuksia sekä yksilön itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

Viimeisten vuosikymmenten aikana on toteutettu moniulotteinen oikeuslaitoksen kehitystyö. Toimintapuitteet ovat nyt paljon ajanmukaisemmat, mutta resurssien niukkuus on aiheellinen huolenaihe, jotta suunnitellut tavoitteet voitaisiin toteuttaa hyvin.

Myönteistä on, että keskimääräiset käsittelyajat tuomioistuimissa ovat viime vuosina lyhentyneet lukuun ottamatta vakuutusoikeutta ja markkinaoikeutta. Yksittäisten tuomioistuimien välillä on kuitenkin suuria eroja, eikä tilannetta siten voida pitää läheskään tyydyttävänä. Siitä kertovat myös viisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viime vuonna antamaa Suomea koskevaa ratkaisua, joissa katsottiin oikeudenkäynnin kokonaiskeston olleen niin pitkän, että ihmisoikeutena turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta oli rikottu. Suomea koskevassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on tullut esiin myös puutteita kontradiktorisuudessa ja ratkaisujen perusteluissa.

Ajan tasalla pysyminen edellyttää jatkuvaa kehitystä. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea toi vuonna 2003 esille useita yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen toimintaympäristön muutoksista johtuvia oikeudenhoidon haasteita.

Suomen väestörakenne on nopeasti muuttumassa. Väestö ikääntyy, ulkomaalaistaustaisen väestön määrä kasvaa ja väestö keskittyy alueellisesti. Väestön ikääntyminen vaikuttaa tuomioistuinten käsiteltäväksi tuleviin asiatyyppeihin ja väestön keskittyminen kasvukeskuksiin vähentää ja yksipuolistaa muuttotappioalueiden käräjäoikeuksien työtä. On siis tarpeen vakavasti pohtia, miten oikeudenhoito ylläpidetään alueilla, joilla ei ole omalle tuomioistuimelle riittävästi erilaisia asioita käsiteltäväksi.

Tuomioistuimet toimivat kansainvälistyvässä maailmassa: sekä jutut että niihin sovellettavat normistot kansainvälistyvät. Euroopan unionin jäsenyys on vaikuttanut monella tavoin oikeusjärjestykseemme ja myös tuomioistuinjärjestelmäämme. Sovellettavan normiston määrä on lisääntynyt merkittävästi ja monimutkaistunut. Kansallisen oikeusjärjestyksen ohella on tullut noudatettavaksi Euroopan yhteisöjen oikeusjärjestys. Tämä on lisännyt oikeudellisen tiedon kysyntää ja tätä kautta myös asianajajien työtä.

Muutokset ovat olleet nopeita eikä ole odotettavissa, että muutokset tähän päättyisivät. Pidän itse erityisenä haasteena, että eri sektoreilla tapahtunut normikehitys ei ole helposti yhteen sovitettavissa. Esimerkiksi vapaan kilpailun periaatteen voi sanoa EU:n vaikutuksesta voimistuneen. Toisaalta meillä Pohjoismaissa ja unionissakin on hyväksytty hyvinvointiyhteiskunnan periaatteet ja kansalaisten tss-oikeudet. Kuitenkin kolmannen sektorin toimintojen kuten esim. järjestöjen tarjoamien vanhusten palvelujen asema on kyseenalaistettu.

Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea tarkasteli, miten oikeusturvaa voidaan parantaa ja oikeudellisia palveluja monipuolistaa. Uudeksi tehtäväksi on lisäksi tullut valtiontalouden säästötavoitteiden toteuttaminen. Tavoitteeksi on näytetty pantavan täyttää vain puolet suurten ikäluokkien eläköitymisen vuoksi tapahtuvasta valtionhallinnon henkilöstöpoistumasta. Tavoite koskee myös oikeuslaitosta. Onkin kysytty, miten oikeuslaitos kykenee vastaamaan edellä mainittuihin haasteisiin.

Perustuslain mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Tuomiovalta on järjestäytyneen yhteiskunnan voimakasta julkisen vallan käyttöä, jolla on vaikutusta ihmisten perusoikeuksiin - omaisuuteen, ympäristöön, yksityiselämään, sosiaaliturvaan ja jopa vapauteen.

Valtion velvollisuutena on huolehtia tuomioistuimien toimintaedellytyksistä ja siitä, että tuomiovalta on riippumattomien tuomioistuimien hallinnassa tosiasiallisesti ja lakisidonnaisesti. Asianmukaisen käsittelyn ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeiset elementit, kuten käsittelyn suullisuus, välittömyys ja pääkäsittelyn keskittäminen on toteutettu siviili-, ja rikosoikeudenkäyntimenettelyn sekä hallintolainkäytön uudistuksin. Suurten menettelyuudistusten jälkeen on osauudistuksilla pyritty lisäämään joustavuutta ja tehokkuutta.

Koetaanko oikeudenkäyntimenettely oikeudenmukaisemmaksi? Sehän on eräs mittari. Lisäksi oikeudenmukaiseksi koetussa menettelyssä saavutettu epämieluisakin lopputulos on asianomaisen helpompi hyväksyä, mikä heijastuu myös muutoksenhakufrekvenssissä.

Selvitysten mukaan suomalainen prosessi täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vähimmäisvaatimukset, mutta asianosaiset eivät välttämättä koe sitä oikeudenmukaiseksi. Oikeuslaitoksen toteuttamissa laatuhankkeissa on kiinnitetty nyt tähän epätasapainoon lisää huomiota. Myönteisenä esimerkkinä ja kansainvälistäkin tunnustusta saaneena voidaan mainita Rovaniemen hovioikeuden ja sen tuomiopiirin käräjäoikeuksien järjestämä laatuhanke.

Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä on keskeisesti kyse kontradiktorisuudesta. Asianosaisen osallistuminen prosessiin tulee turvata. Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus rakentuu keskeisesti asianosaisen oikeudelle osallistua aktiivisesti oikeudenkäyntiin ja ajaa asiaansa tasa-arvoisessa asemassa vastapuoleen nähden.

Lähtötilanne saattaa olla epätasa-arvoinen. Oikeudenkäyntiin osallistuminen voi olla esimerkiksi kallista tai monimutkaista. Tällöin on valtion varoista turvattava edellytykset tähän tarjoamalla oikeusapua. Oikeusturva merkitsee sitä, että yksityisillä henkilöillä on mahdollisuus varallisuusasemastaan riippumatta turvautua pätevään oikeudelliseen asiantuntija-apuun.

* * *

Haluan lopuksi puhua hieman vankeinhoidon tilasta. Rikoslakia ja rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää on nykyaikaistettu useassa vaiheessa. Lainsäädännöllisesti vankeinhoitolaitoskin astui uudelle vuosituhannelle, kun vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntö saatiin viime vuonna uudistettua. Rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää ja vankeusrangaistusten täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön vuosikymmeniä kestänyt suururakka ollaan nyt saamassa päätökseen. Onko vankeinhoitomme siis ajan tasalla ja valmis täyttämään sille kuuluvat tehtävät lainsäädäntömme ja kansainvälisten normien mukaisesti?

Suomen vankiluku oli pitkään selkeästi muita Pohjoismaita korkeampi. Sitten tilanne tasaantui. Viime vuonna vankimäärä ylitti jonkin verran 4 000 vangin rajan, mutta Suomen vankiluku on kuitenkin edelleen Euroopan pienimpiä.

Vierailin viime syksynä Keravan vankilassa. Tämän käynnin päällimmäisiä vaikutelmia oli se, että vankilassa on tänä päivänä hyvin vaikea toteuttaa vankeinhoidon tärkeimpiä tavoitteita; lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. Henkilökunnalla olisi sinänsä siihen halua ja taitoa, mutta vankeja on kovin paljon ja muutakin kielteistä kehitystä on tapahtunut.

Tilastotiedot osoittavat, että peräti noin joka viides vangeista on vähintään kahdeksatta kertaa vankilassa. On tietenkin selvää, ettei uusintarikollisuutta pystytä vähentämään yksinomaan vankeinhoidollisin keinoin, mutta niillä voisi olla nykyistä suurempi merkitys.

Vankeinhoidon henkilöstömäärä ei ole kehittynyt vankiluvun nousua vastaavasti. Myös vankilatilat ovat käyneet riittämättömiksi. Kuvaavaa on, että suljettujen laitosten osalta käyttöaste nousi 110 prosenttiin vuonna 2004. Tämä merkitsee vankiloiden merkittävää yliasutusta.

Mielestäni eduskunnan perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta esittivät viime syksynä varsin perustellun vakavan huolestumisen vankeinhoitolaitoksen voimavaroista ja vankipaikoista. Perustuslakivaliokunta kiinnitti valtioneuvoston huomiota YK:n kidutuksen vastaisen komitean Suomelle antamiin suosituksiin. Lakivaliokunta katsoi, että nykyinen tilanne on Suomen kaltaiselle hyvinvointivaltiolle myös kansainvälisesti vähintäänkin kiusallinen. Toivon, että yhteisin voimin asia saataisiin korjatuksi.

* * *

Oikeusministeriön muotoileman tavoitteen mukaisesti oikeusturvaa tulee saada Suomessa tasapuolisesti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kunkin asian ratkaisemiseen soveltuvassa joustavassa menettelyssä ja kohtuullisin kustannuksin.

Asianajajat ovat merkittävä ammattikunta oikeudenhoidon kokonaisuudessa, koska he toimivat kansalaisten ja yritysten avustajina oikeudellisissa asioissa. Sen vuoksi heidän toiminnallaan on suuri merkitys näiden tavoitteiden onnistumisessa.

Suomen Asianajajaliitto on tehnyt arvokasta työtä asianajajakunnan nauttiman arvostuksen ja ammattitaidon kohottamiseksi. Liitto on toiminut aloitteellisesti myös asianajajien ammatillisen valvonnan kehittämiseksi. Toivon tämän työn jatkuvan aktiivisena myös tulevaisuudessa.