Tasavallan presidentti Tarja Halosen esitelmä YK-yliopiston U Thant –luentosarjassa Tokiossa 22.10.2004

"Kohti oikeudenmukaista globalisaatiota" (muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Minulle on suuri ilo ja kunnia käyttää puheenvuoro U Thant -luentosarjassa täällä YK-yliopistossa ja vielä näin YK-päivän vieton kunniaksi.

Haluan kiittää YK-yliopistoa siitä erinomaisesta työstä, jota te olette vuosien mittaan tehneet. Teidän panostanne maailman ongelmien ratkaisemiseen arvostetaan suuresti.

Haluaisin kiittää myös Japanin hallitusta sen aktiivisesta osallistumisesta monenväliseen yhteistyöhön ja sen YK-yliopistolle osoittamasta avokätisyydestä.

* * *

Turvallisuuden, kehityksen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen väliset kytkökset ymmärretään nykyään entistä laajemmin.

Tästä ovat olleet osoituksina monet viimeaikaiset poliittiset eleet, kuten Vuosituhatjulistus, Monterreyn kehitysrahoituskonsensus ja Johannesburgin kestävän kehityksen julistus, jotka on tehty YK:n piirissä. Poliittista tahtoa on ilmaistu myös muilla kansainvälisillä foorumeilla.

Kyse on historiallisista, koko maapalloa koskevista poliittisista tahdonilmauksista. Kuten YK:n tämänvuotisen yleiskokouksen yleiskeskustelussa totesin, Vuosituhatjulistus on Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymistä poliittisista asiakirjoista toistaiseksi laajin ja kauaskantoisin.

Näistä lupauksista on nyt yhteisvastuun hengessä ja maailman resurssien rajallisuus muistaen tehtävä totta.

Vuosituhatjulistuksessa me olemme haastaneet toinen toisemme huolehtimaan siitä, että globalisaatiosta tulee maailman kaikkien ihmisten kannalta myönteinen voima. Globalisaatio tarjoaa suuria mahdollisuuksia, mutta sen tuottamat hyödyt ja siitä aiheutuvat kustannukset jakautuvat tällä hetkellä varsin kohtuuttomasti. Globalisaatiosta hyötyvät nyt aivan liian harvat, ja aivan liian monet joutuvat kärsimään siitä tai jäämään tyystin sen ulkopuolelle.

Tämä haaste on ollut johtotähtenä Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiolle, jonka Kansainvälinen työjärjestö ILO perusti kaksi ja puoli vuotta sitten.

Minulla oli kunnia toimia tämän maailmankomission puheenjohtajana yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa. Komission jäsenet valittiin edustamaan eri maanosia ja erilaisia globalisaatiokokemuksia. Meitä oli kansalaisaktivisteja, yritysjohtajia, ammattiyhdistysväkeä, työnantajien edustajia, tutkijoita ja kaksi istuvaa presidenttiä. Japanista mukana oli Taizo Nishimuro Toshiba-yhtiöstä. Haluaisin kiittää herra Nishimuroa, tai Taizoa, komissiossa me sinuttelimme toisiamme, hänen mitä arvokkaimmasta panoksestaan maailmankomission työhön.

Maailmankomissio piti useita alueellisia ja kansallisia keskustelu- tai kuulemistilaisuuksia eri puolilla maailmaa. Minulla oli erityinen ilo osallistua muun muassa Aasian alueen keskusteluihin Bangkokissa joulukuussa 2002 ja Kiinan kansalliseen keskusteluun Pekingissä marraskuussa 2002. Me kuulimme myös kansainvälisten järjestöjen edustajia ja saimme paljon hyviä neuvoja ja arvokasta tietoa Maailmanpankista, Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä ja Maailman kauppajärjestöltä WTO:lta.

Meidän komissiotamme on, ja syystäkin, kutsuttu eripuraisten maailmankomissioksi. Komission jäsenten varsin erilaisista kannoista ja taustoista huolimatta pääsimme yhteisymmärrykseen yhteisestä raportista, joka julkistettiin viime helmikuussa otsikolla A Fair Globalization; Creating Opportunities for All. Raportti on maailmalla saanut kokonaisuutena arvioiden hyvän vastaanoton.

Raportin aiheena on muutos: muutos kohti aitoa vuoropuhelua, muutos parempaan tulevaisuuteen, muutos oikeudenmukaiseen globalisaatioon. Tämän saavuttamiseksi komissiomme esittää seuraavia suosituksia:

Ihmiset tulee ottaa keskiöön. Tasapuolisemman globalisaation kulmakivenä on ihmisten tarpeiden huomioon ottaminen. On ällistyttävää, miten usein ihmisten tarpeet ja hyvinvointi unohdetaan globalisaatiosta keskusteltaessa. On tähdennetty talouden sääntelyn purkamista, markkinoille pääsyä ja makrotaloudellisia toimia, jotka nekin eittämättä ovat tärkeitä. Ne eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksia vaan keinoja ihmisten toimeentulon parantamiseksi.

Me kannatamme demokraattista ja tehokasta valtiota. Kansallisvaltiot ovat edelleen globalisaation keskeisimpiä toimijoita, ja niiden on luotava ihmisille suotuisa ympäristö toteuttaa itseään alkaen demokratiasta, ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kunnioittamisesta, korruption juurimisesta ja talouden kestävästä kehittämisestä.

Kansallisvaltiot ovat samalla keskeisiä toimijoita myös kansainvälisissä yhteyksissä. Niiden sitoutumisella monenkeskisyyteen ja yleisesti hyväksyttyihin arvoihin sekä sillä, että ne tiedostavat toimiensa vaikutukset omien rajojensa ulkopuolella, on ratkaiseva merkitys globalisaation laatuun ja sen hallintaan.

Me kannatamme kestävää kehitystä. "Kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa", kuten ympäristön ja kehityksen maailmankomissio eli Brundtlandin komissio kestävän kehityksen määritteli.

Kehitystä tarvitaan ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi. Kehityksen on kuitenkin samalla perustuttava yhteiskunnan kaikkien niukkojen hyödykkeiden, luonnonvarojen, inhimillisten ja taloudellisten resurssien, tehokkaaseen ja ympäristöstä vastuuta kantavaan hyödyntämiseen. Tähän tarvitaan toisiinsa liittyviä ja toisiaan lujittavia taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen pilareita ja myös kaikentasoisia ympäristönsuojelutoimia paikallisyhteisötasolta aina maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän tasolle asti.

Me kannatamme tasapuolisia kansainvälisiä sääntöjä. Maailmantaloudessa on tarjottava kaikille maille tasapuoliset mahdollisuudet ja pääsy mukaan ja tunnustettava se, että resurssit ja kehitystarpeet vaihtelevat maakohtaisesti. Näennäisen tasapuoliset säännöt eivät tuota tasapuolista lopputulosta, kun toimijat ovat eri kehitystasoilla.

Näin on asianlaita erityisesti kansainvälisen kaupan sääntöjen osalta. Kauppapolitiikasta ovat vuosikymmeniä päättäneet teollisuusmaat, jotka pelkällä neuvotteluvoimallaan ovat myös sanelleet neuvottelujen lopputuloksen. Cancúnin viimevuotinen takaisku oli hyvä muistutus siitä, ettei tämä enää käy päinsä.

Toivon todella, että Dohan kehityskierros pitää lupauksensa ja luo maailmankauppaan tasapuolisemmat järjestelyt, joissa kehitysmaiden tarpeet ja edut otetaan huomioon.

Kauppaa ja pääomavirtoja koskevia sääntöjä on täydennettävä oikeudenmukaisilla säännöillä, jotka koskevat ihmisten liikkumista rajojen yli. Kaikki maat hyötyvät järjestelmällisestä ja hyvin hoidetusta kansainvälisestä muuttoprosessista, joka voi lisätä globaalia tuottavuutta ja vähentää hyväksikäyttöä.

Me kannatamme säällistä työtä kaikille ihmisille. Tämä tulisi asettaa globaaliksi päämääräksi, ja siihen tulisi pyrkiä monenkeskisessä järjestelmässä johdonmukaisin toimin. Työllisyystilanteen parantaminen on keskeinen tavoite niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissa, ja halu työskennellä yhdistää ihmisiä etelässä ja pohjoisessa.

Me kannatamme kehitysyhteistyötä. Meidän yhteisvastuullamme on auttaa valtaosaa maista ja ihmisistä pääsemään osallisiksi globalisaation hyödyistä. Teollisuusmaiden on täytettävä yli 30 vuotta sitten annettu lupaus nostaa kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin BKT:stä. Meidän on myös avoimin mielin tarkasteltava uusia ja innovatiivisia ehdotuksia kehitysrahoituksen lisäämiseksi mm. kansainvälisin veroin.

Me kannatamme syvempää kumppanuutta. Maailmanlaajuisten sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden toteuttamiseen osallistuu monenlaisia toimijoita, mm. kansainvälisiä järjestöjä, hallituksia ja parlamentteja, elinkeinoelämää, työntekijöitä ja kansalaisyhteiskuntaa edustavia tahoja. Niiden välinen vuoropuhelu ja kumppanuus ovat keskeinen demokratian väline, jolla luodaan parempaa maailmaa.

Me kannatamme myös vahvempaa ja tehokkaampaa monenvälistä järjestelmää. Monenkeskisyys on tärkeä väline demokraattisen, legitiimin ja yhtenäisen kehyksen luomiseksi globalisaatiolle.

Kansainvälisten järjestöjen välille kaivataan kipeästi toimivampaa yhteistyötä ja yhtenäisempiä toimintatapoja. Myös kansainvälisten järjestöjen rakenteet ja menettelytavat kaipaavat pikaista uudistamista.

* * *

Maailman kauppajärjestö WTO, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki ovat kaikki tärkeitä, mutta monenkeskisen järjestelmän sydän on Yhdistyneet kansakunnat.

YK:n pääsihteeri Kofi Annan antoi vuosi sitten joukolle huipputason asiantuntijoita toimeksi pohtia, mitä keskeisiä uhkia ja haasteita maailman rauhaan ja turvallisuuteen laajasti ottaen kohdistuu. Asiantuntijaryhmän tehtävänä on antaa suosituksia siitä, mitä seikkoja yhteisessä vastauksessa pitäisi ottaa huomioon. Suomi antaa tälle YK:n pääsihteerin aloitteelle vahvan tukensa. Me odotamme korkean tason asiantuntijaryhmän työltä paljon.

Turvallisuusneuvoston jäsenistöä on aika laajentaa paremmin vastaamaan tämän päivän realiteetteja ja edustamaan YK:n jäsenkuntaa. Näin myös vahvistettaisiin turvallisuusneuvoston legitimiteettiä suuren yleisön silmissä. Suomen käsityksen mukaan turvallisuusneuvostossa pitäisi olla enemmän paikkoja, sekä pysyviä että vaihtuvia.

Turvallisuusneuvoston mahdollisiksi uusiksi pysyviksi jäseniksi me kannatamme Japania ja Saksaa. Meidän mielestämme myös Afrikalla, Latinalaisella Amerikalla ja Aasialla olisi oltava pysyvät paikat turvallisuusneuvostossa. Emme ole kuitenkaan vakuuttuneita siitä, pitäisikö näille uusille pysyväisjäsenille antaa päätöksenteossa veto-oikeus.

Myös turvallisuusneuvoston työjärjestys kaipaa uudistamista, jotta neuvosto kykenisi toimimaan tehokkaasti. Turvallisuusneuvoston jäsenten, erityisesti pysyvien jäsenten, on myös oltava tehtäviensä tasalla ja kykeneviä vastaamaan kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta.

Yleiskokouksen arvovalta kaipaa kohennusta. Menettelyjä on siksi rationalisoitava ja päällekkäisyyksiä yleiskokouksen ja sen komiteoiden toiminnassa karsittava.

Globalisaatiokysymysten parissa toimiessani olen kiinnittänyt erityistä huomiota YK:n talous- ja sosiaalineuvoston ECOSOCin koordinoivaan rooliin. Neuvoston päätöksiä olisi toimeenpantava laajemmin koko YK-järjestelmässä. Talous- ja sosiaalineuvoston olisi todella otettava sille YK:n peruskirjassa kaavailtu asema.

Tässä yhteydessä haluaisin tuoda esiin myös sitä työtä, joka tehtiin niin sanotun Cardoson raportin tiimoilta. Raportissa annetaan suosituksia kansalaisyhteiskunnan tuomisesta mukaan maailmanlaajuiseen päätöksentekoon. Näitä suosituksia olisi ryhdyttävä toteuttamaan.

* * *

Kun raportti on tehty, on tärkeää että sillä on seurauksia myös käytännössä. Siksi myös meidän maailmankomissiomme jäsenet ovat aktiivisesti korostaneet raporttimme ja siinä annettujen suositusten merkitystä. Sitä samaa teen minäkin tässä juuri parhaillaan.

Prosessi on jo hyvässä vauhdissa Kansainvälisessä työjärjestössä, komissiomme kotipaikassa. Toinen keskeinen näyttämö on YK, missä Tansania ja Suomi kuukausi sitten järjestivät maailmankomission työtä esitelleen tapahtuman. Me olemme lisäksi esittäneet 59:nnelle yleiskokoukselle päätöslauselmaluonnoksen, jossa maailmankomission raportin suosituksia nivotaan Vuosituhatjulistuksen toimeenpanoon.

Samanlaista työtä on aloitettu muissakin kansainvälisissä järjestöissä, mm. ILOssa ja Bretton Woods -instituutioissa. Aluetasolla on edistytty hyvin Afrikan unionissa ja EU:ssa.

Globalisaatiota ja demokratiaa koskeva Helsinki-prosessi on keskeinen foorumi maailmankomission työn jatkamiselle. Helsinki-prosessissa etsitään parhaillaan uudenlaisia ja toimivia ratkaisuja maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän ongelmiin, ja prosessi tarjoaa tilaisuuden keskeisten sidosryhmien avoimeen ja laajapohjaiseen vuoropuheluun.

* * *

Olen puhunut pitkään. Kiitos mielenkiinnostanne ja kärsivällisyydestänne.

Päätteeksi haluaisin kiittää YK-yliopiston rehtoria, professori Hans van Ginkeliä, ja tämän arvokkaan instituution koko henkilöstöä siitä arvokkaasta työstä, jota te täällä teette. Kiitos teille myös siitä, että kutsuitte minut tänne puhumaan näin suurenmoiselle kuulijakunnalle.