Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe valtiopäivien avajaisissa 5.2.2002

Olemme kokoontuneet avaamaan kuluvan vaalikauden viimeisiä varsinaisia valtiopäiviä. Ensi vuoden maaliskuussa pidettävät eduskuntavaalit tulevat todennäköisesti vaikuttamaan työskentelyyn. Suurin osa nykyisistä kansanedustajista pyrkii uusimaan valtakirjansa ja koko joukko uusia pyrkijöitä on jo ilmaantunut. Itse kunkin tekemiset ovat varmasti sekä tässä talossa että sen ulkopuolella tavallista suuremman mielenkiinnon kohteena.

Edessä olevia asioita on vielä paljon ja osa niistä on hyvin vaativia. Mutta siihenhän tämä eduskunta on jo tottunut. Hallitus antoi päättyneillä valtiopäivillä 247 esitystä. Eduskunta antoi puolestaan 147 vastausta. Käsiteltävien asioiden kirjo oli laaja, ulottuen valtioneuvoston selontekojen käsittelystä valtion tulo- ja menoarvion hyväksymiseen sekä tietysti hyvin laajaan lainsäädäntötyöhön. Nämä kaikki vaativat paljon työtä. Omalta osaltani haluan nostaa esille vaikeuden tehdä esimerkiksi sellaista tavallista rikos- tai siviililainsäädäntöä, joka tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa kestää ei vain vaalikaudesta toiseen vaan jopa sukupolvesta toiseen. Toinen hyvä esimerkki kauaskantoisista ratkaisuista on ydinvoiman mahdollinen lisärakentaminen, johon tullaan kiinnittämään tämän kevään aikana paljon huomiota niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Me suomalaiset matkustamme eri syistä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa entistä enemmän ulkomaille. Samoin muut löytävät tiensä meille. Olen hyvin usein puhunut demokratiasta, ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta. Viime aikojen tapahtumien johdosta olen aikaisempaakin vakuuttuneempi siitä, että kulttuurien kohtaamisessa on tunnettava oma tilansa ja annettava arvo muillekin. Yhteisten moraalikoodien tarve on todella suuri.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus ja sille pohjautuvat ihmisoikeussopimukset ovat kansojen oman ilmoituksen mukaan tällaisia moraalikoodeja. Sopimukset, saati niiden soveltaminen eivät ole täydellisiä, mutta ne muodostavat parhaan tiedossa olevan kehyksen. Globalisaatiokehitys tulee jatkumaan käytännössä. Uudelleen käynnistetyt WTO-neuvottelut ja Dohassa pidetyn kokouksen tulokset ovat tervetulleita. Kaupan avautuminen ja globalisaatio on tuonut paljon hyvää, mutta on mahdotonta kieltää tapahtuneen kehityksen kielteisiäkään vaikutuksia. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ympäristön huomioonottaminen tarvitsevat puolesta puhujansa. Olen iloinen siitä, että pääministeri on ilmoittanut hallituksen pyrkivän vielä tämän kevään aikana sopimaan aikataulusta kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseksi YK:n suosittamaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Yhdistyneet kansakunnat ja sen erityisjärjestöt tarvitsevat tukemme inhimillisen globalisaation vahvistamiseksi.

Suomalaiset yritykset ovat menestyneet kiitettävästi kansainvälisessä kilpailussa. Monissa mittauksissa maamme on nostettu hyvin korkealle yritysystävällisyydessä. Keskusteltaessa verotuksesta on syytä muistaa, mihin näitä yhteisiä varoja tarvitaan. Se on huolehtimista ihmisistä tänään, mutta se on myös sijoittamista huomiseen. Ihmisten kouluttaminen, terveydenhuollosta huolehtiminen tai lähimmäisten auttaminen vaikeuksien yli ovat sekä näiden ihmisten tukemista että myös sijoittamista osaamiseen ja yhteiskunnalliseen vakauteen. Ja nekin ovat kilpailutekijöitä.

Euroopan unionin laajentuminen on oikein tehtynä maanosaamme vakauttava tekijä. Eduskunta ratifioi joulukuussa hallitusten välisessä konferenssissa vuotta aikaisemmin hyväksytyt muutokset Euroopan unionin perussopimukseen. Muutoksesta on tullut niin EU:ssa kuin muuallakin pysyvä olotila. Uuteen hallitusten väliseen konferenssiin tähtäävä prosessi on jo alkanut. EU:n tulevaisuutta pohtiva valmistelukunta eli konventti aloittaa työnsä maaliskuussa.

Konventilta odotetaan ehdotuksia unionin kehittämiseksi tulevaisuudessa. Suurimpina haasteina on nähty laajentuvan unionin päätöksentekokyvyn tehostaminen sekä unionin kansanvaltaisen luonteen vahvistaminen. Voidakseen tuottaa aitoa lisäarvoa unionin on keskityttävä kansalaisten kannalta olennaisimpiin asioihin ja pystyttävä tekemään niistä päätöksiä, jotka voidaan toteuttaa.

Monista tärkeistä asioista haluan nostaa esille kansalaisten perusoikeuksien aseman vahvistamisen. Konventti tarjoaa hyvän mahdollisuuden arvioida sekä Nizzassa hyväksytyn perusoikeusasiakirjan että Euroopan ihmisoikeussopimuksen asemaa unionin toiminnassa. Mielestäni Suomen jo edellisessä hallitusten välisessä konferenssissa tekemä esitys Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen on edelleenkin sekä oikea että ajankohtainen.

Ensimmäistä kertaa jäsenmaiden kansanedustuslaitosten edustajat voivat suoraan osallistua hallitusten välisen konferenssin valmisteluun EU-tasolla. Suomessa kansalaiskeskustelu on ollut jo hyvän aikaa käynnissä sekä netissä että perinteisemmillä areenoilla, mutta uskon, että kansanedustajilla voisi olla oman työnsä vuoksi erityisen hyvä mahdollisuus arkipäivän näkökulman tuomiseen mukaan tähän Euroopan tulevaisuutta koskevaan työhön.

Euroopan tulevaisuus on monikulttuurinen. Samalla sen tulee olla lujasti demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen rakentuva. Ihmisten muuttaminen unionin sisällä ja kolmansista maista unionin jäsenmaihin tulee jatkumaan. Meidän on saatava maahanmuutolle yhteiset säännöt, kuten jo Tampereen huippukokouksessa päätettiin.

Maahanmuuttajien sopeutumisen keskeinen avain on maan kielen oppiminen. Suomen tai ruotsin kielen opettamiseen on panostettava aikaisempaa enemmän. Vajavainen kielen osaaminen on ollut eräs keskeinen syy myös maahanmuuttajien huonoon työllistymiseen.

Maahanmuuttajien auttaminen sisään suomalaiseen yhteiskuntaan eli kuten nykyään sanotaan kotouttaminen ei tarkoita, että maahanmuuttajien pitäisi unohtaa taustansa ja kulttuurinsa. Päinvastoin. Elävä sopeutuminen rikastuttaa niin maahanmuuttajan kuin alkuperäisväestönkin kulttuuria.

Naisiin kohdistuneet pahoinpitelyt ja jopa surmat ovat valitettavasti arkipäivää myös Suomessa. Tämä on naisten alistamista äärimmäisessä muodossaan. Näitä tekoja ei ole syytä hyväksyä missään olosuhteissa eikä minkään kulttuurin nimissä. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä on viime vuosien aikana saavutettu edistysaskeleita. Tehtävää riittää edelleenkin. Lainsäädäntö on vankka perusta, mutta yleiseen arvoilmastoon vaikuttaminen on myös ehdottoman välttämätöntä. Siinä työssä me tarvitsemme sekä naisten että miesten roolikuvan muuttamista.

Ihmisen turvallisuus on puhuttanut meitä kuluneen vuoden aikana muutoinkin hyvin paljon. Valtioneuvosto antoi viime kesän kynnyksellä eduskunnalle turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon, jossa käsiteltiin kattavasti Suomen asemaa muuttuvassa maailmassa sekä kansallisen puolustuksemme kehittämistarpeita.

Selonteon perusteellinen käsittely eduskunnan valiokunnissa ja täysistunnossa muodostavat ansiokkaan kokonaisuuden, joka antaa hyvät eväät turvallisuuspoliittisen asemamme vahvistamiseen ja puolustuksen kehittämiseen. Seuraava selonteko on nykyisten päätösten pohjalta annettava vuonna 2004. Meidän on luonnollisesti koko ajan vaikutettava toimintaympäristöömme ja seurattava omien päätöstemme ajanmukaisuutta. Uskon kuitenkin, että meillä on hyvä turvallisuuspoliittinen perusratkaisu.

Puolustuksen osalta lähtökohtamme on yleinen asevelvollisuus, alueellinen maanpuolustus ja koko maan puolustaminen. Haluan korostaa sitä, että vaikka puolustusvoimiemme tehtävänä on nimenomaan Suomen puolustaminen, me kannamme omalta osaltamme kansainvälisen vastuumme. Rauhanturvaajamme ovat saaneet paljon kiitosta. Varsinaiset operaatiotehtävät on suoritettu tunnollisesti ja sen lisäksi on perinteisesti pyritty helpottamaan myös paikallisen väestön arkea. Ei olekaan ihme, että kansainvälisessä kriisinhallintayhteistyössä meitä halutaan enenevästi nimenomaan CIMIC-toimintaan.

Uusin tehtävä, johon rauhanturvaajamme osallistuvat on Afganistanin kansainvälinen turvallisuus- ja avustusoperaatio. Osallistuminen kansainväliseen toimintaan kehittää puolustusvoimien kantahenkilökunnan ammattitaitoa ja reserviläisten valmiuksia vahvistaen siten omalta osaltaan myös kansallista puolustustamme. Eduskunnan ripeä toiminta on mahdollistanut omalta osaltaan suomalaisten mukaantulon aikataulun mukaisesti, josta haluan tässä yhteydessä lausua kiitokseni.

Kuluneen toimintavuoden aikana on yhteistyössäni eduskunnan kanssa ollut kiperiäkin kohtia. Uusien ja vanhojen lainsäännösten soveltamisessa on tulkinnanvaraisuuksia. Uusi perustuslakimme on kuitenkin osoittanut jo toimivuutensa. Tärkeintä onkin säilyttää perustuslain edellyttämä yhteistyön henki. Ensi vuoden vaalien jälkeen maahan muodostetaan uusi hallitus noudattaen uuden perustuslain säännöksiä. Itse kukin lienee jo ryhtynyt pohtimaan etukäteen, miten asia käytännössä hoidetaan.

Eduskunta on Suomen kansan edustaja. Teillä on paljon tärkeitä kansallisia tehtäviä ja lisääntyvässä määrin merkittäviä kansainvälisiä tehtäviä. Parlamenttien välisen yhteistyön lisäksi usealla kansainvälisellä järjestöllä ja yhteisöllä kuten Pohjoismaiden neuvostolla, Euroopan neuvostolla ja ETYJ:llä on parlamentaarinen ulottuvuutensa. Samoin EU:n piirissä kansallisten parlamenttien yhteistyöllä on tärkeä merkityksensä. Suomalaiset kansanedustajat ovat arvostettuja yhteistyökumppaneita. Toivon, että myös tälle osalle työtänne tulisi kasvavaa arvonantoa.

Tämä eduskunta aloittaa viimeisen kerran valtiopäivät juuri tässä kokoonpanossa. Kiitän teitä arvoisa puhemies ja hyvät kansanedustajat erinomaisesta yhteistyöstä ja julistan vuoden 2002 valtiopäivät avatuiksi.