Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission Euroopan alueellisessa keskustelutilaisuudessa Brysselissä 3.2.2003

Ihmisten tarpeita vastaava globalisaatio on mahdollista saavuttaa vain kuuntelemalla ihmisiä - heidän kokemuksiaan, tarpeitaan ja unelmiaan - eri puolilla maailmaa. Olen siten erittäin tyytyväinen, että Euroopan komissio on järjestänyt tämän korkean tason seminaarin tukeakseen globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission työtä.

Komissiomme haluaa kerätä mahdollisimman paljon tietoa paikallisista ja alueellisista globalisaatiokokemuksista sekä keinoista ohjata globalisaatiota. Olemme jo järjestäneet useita kansallisia keskustelutilaisuuksia eri puolilla maailmaa. Tämä seminaari on kolmas alueellinen tilaisuus, seuraten Latinalaisen Amerikan ja Aasian alueellisia tilaisuuksia. Afrikan alueellinen dialogi järjestetään ensi torstaina ja perjantaina Arushassa, Tansaniassa.

Eurooppa ja sen maat ovat aina olleet keskeinen osa globalisaation maailmaa - niin hyvässä kuin pahassa. Useiden eurooppalaisten maiden siirtomaapolitiikka oli aikansa globalisaatiota. Valitettavan usein heikoimmassa asemassa olevat maat valittavat myös tämän päivän globalisaation olevan epäoikeudenmukaisen kansainvälisen järjestelmän perinnölle perustuvaa riistoa.

Euroopan unioni on maailman merkittävin alueellinen järjestely rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Taloudellisen yhteistyön kehittämisestä alkaneeseen järjestelyyn on viidenkymmenen vuoden aikana liittynyt jatkuvasti uusia jäseniä. Samalla yhteistyö on laajentunut ja syventynyt kattamaan yhä uusia politiikkalohkoja. Unionin itälaajentuminen on korostanut entisestään sitoutumista demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen sekä taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitystä unionin arvopohjana.

Neljälle vapaudelle perustuvat yhteismarkkinat, yhteinen raha, yhteinen maatalouspolitiikka, alue- ja rakennerahastot, Lissabonin taloudellista kasvua, sosiaalista turvallisuutta ja työllisyyttä edistävä strategia sekä monet muut toimet ovat merkittäviä alueellisia toimenpiteitä globalisaation alueellisessa ohjaamisessa ja hallinnassa.

Omaan sisäisen toimintansa lisäksi EU on merkittävä kansainvälinen toimija globalisaation maailmassa. EU-maiden osuus maailmankaupasta on noin 20 prosenttia. Lähes puolet (47 prosenttia) suorista ulkomaisista investoinneista on lähtöisin EU-maista ja 20 prosenttia kohdistuu EU-maihin. Väestöliikkeet suuntautuvat lisääntyvässä määrin EU-maihin, EU on maailman merkittävin kehitysavun antaja ja EU:n painoarvo maailmanpolitiikassa kasvaa koko ajan. EU:n ulkopuolella pidetään selviönä, että unionilla on halu vaikuttaa maailman asioihin.

Vaikutusvalta tuo mukanaan vastuun. Vastuun, joka ulottuu paljon yli unionin maantieteellisen alueen. Kehittäessämme unioniamme vastaamaan paremmin kansalaistemme tarpeita, meidän täytyy kehittää unionia vastaamaan entistä paremmin globaaleja haasteita. Tämä edellyttää perinteisen kauppapolitiikan lisäksi niin tehokkaampaa ulkopolitiikkaa, kuin lisääntyvää panosta kehitysyhteistyössä.

Haluan nostaa esille yhden asian, joka on keskeisellä sijalla arvioitaessa Euroopan unionin sitoutumista oikeudenmukaisemman globalisaation kehittämiseen. Tämä on tietysti Dohan kehityskierros - maatalous ja sen tukeminen.

Täällä kaikki tuntevat Dohan kehityskierrokseen liittyvät odotukset. Olen osallistunut viimeisen vuoden aikana moneen globalisaatiota käsittelevään keskusteluun. Kaikissa on nostettu esiin keskeisenä ongelmana kehitysmaiden maataloustuotteiden markkinoillepääsyvaikeudet teollisuusmaissa sekä teollisuusmaiden maataloustuotteiden vientitukien negatiivinen vaikutus kehitysmaiden oman maataloustuotannon kehittymiselle.

Ikävää sanoa, mutta EU mainitaan usein tässä yhteydessä erityisen negatiivisessa valossa.

Minusta on selvää, että EU ei voi toimia uskottavasti kansainvälisen oikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisemman globalisaation puolesta, jollemme muuta yhteistä maatalouspolitiikkaamme. Meidän tulee pitää kiinni kaikkien maiden oikeudesta omaan maataloustuotantoon, mutta meidän on vähennettävä maataloustuotteidemme vahingollisia vientitukia.

Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission tavoitteena on esittää toteuttamiskelpoinen visio oikeudenmukaisesta ja kestävällä pohjalla olevasta globalisaatiosta, joka vastaa ihmisten tarpeita. Tavoitteena on globalisaatio, joka on inhimillisempi, edistää kehitystä, hyvinvointia, kasvua ja työllisyyttä sekä vähentää köyhyyttä. Pyrkimyksenä on siis säällistä elämää edistävä globalisaatio.

Tarkoituksenamme on ensi syksynä valmistuvassa raportissamme tehdä aloitteita ja suosituksia siitä miten edellä mainittu visio voitaisiin toteuttaa. Suositukset olisivat suunnatut globalisaation keskeisille toimijoille: kansallisvaltioille, kansainvälisille järjestöille, yrityksille, ammattiyhdistysliikkeelle ja muulle kansalaisyhteiskunnalle. Suosituksista osa olisi välittömiä ja osa pidemmän aikavälin toimintaa edellyttäviä.

Komissiomme on mielestäni edistynyt hyvin työssään. Ennakoimatta komissiomme raportin sisältöä, mainitsen tässä yhteydessä muutaman asian, jotka ovat nousseet esille keskusteluissamme komissiossa sekä kansallisissa keskustelutilaisuuksissa.

Oikeudenmukaisten kansainvälisten sääntöjen luominen. Keskusteluissa nousee kerta kerran esiin yleisesti hyväksytty väite siitä, että kansainvälistä kanssakäymistä säätelevät säännöt ja sopimukset eivät ole oikeudenmukaisia. Erityisesti kehitysmaissa koetaan, että näennäisesti tasavertaiset säännöt suosivat teollistuneita maita. Teollisuusmailla on paremmat edellytykset käyttää hyväkseen sopimusten tarjoamat mahdollisuudet. Pelikenttä ei siten ole tasainen. Oikeudenmukaisetkaan säännöt eivät automaattisesti johda oikeudenmukaiseen tulokseen. Tarvitaan järjestelyjä, jotka mahdollistavat heikoimmillekin mahdollisuudet suhteellisen etunsa hyödyntämiseen ja kehityksensä vauhtiin saamiseen. Kritiikki kohdistuu ennen kaikkea WTO-sopimuksiin ja niiden toimenpanoon sekä Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon, mutta Yhdistyneet Kansakunnatkaan ei säästy tältä kritiikiltä.

Kansallisvaltion rooli. Kansainvälisen yhteistyön ja kanssakäymisen lisääntymisestä huolimatta globalisaation keskeisin toimija on edelleen kansallisvaltio. Kansallisen tason toiminta voi johtaa parempaan globalisaation hallintaan alueellisella ja globaalilla tai paikallisella tasolla, kuten olemme huomanneet myös Euroopan integraatiossa.

Kansalliset toimenpiteet vaikuttavat voimakkaimmin ihmisten elämään. Kansallisvaltio on samalla ihmisten keskeinen vaikuttamistaso. Keskeiset vaateet kansallisvaltiolle ovat demokraattisuus sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Kansallisvaltioiden tulisi myös pyrkiä hyvään hallintoon.

Yritysten toiminta. Talouksien ja markkinoiden avautumisen myötä yritysten merkitys on kasvanut entisestään. Erityisesti kansainvälisten suuryritysten toimilla voi olla suuri merkitys yksittäisten maiden työllisyydelle ja taloudelle, unohtamatta niiden merkitystä niiden toiminnasta suoraan riippuvaisille ihmisille. Yritysten toimia kuulee usein kritisoivan, ja aiheesta. Vähemmälle huomiolle tuntuu jäävän yritysten työllistävä ja myös hyviä käytäntöjä edistävä toiminta. Parhaassa tapauksessa ulkomaisen yrityksen myötä maahan voi kehittyä käytäntöjä, jotka ovat paljon edistyksellisempiä kuin lainsäädäntö. Onkin syytä tukea ja kehittää reilun pelin sääntöjä, kuten YK:n Global Compact- aloitetta.

Kehitys. Useissa puheenvuoroissa globalisaation keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu kehityksen edistäminen. Useat kokevat tämän päivän tilanteen olevan kaukana tästä. Globalisaatio voi edistää kehitystä, mutta se edellyttää, että myös köyhät maat ja niiden kansalaiset pääsevät osallisiksi globalisaatioon. Tämä edellyttää teollisuusmailta solidaarisuutta: muun muassa kehitysapua ja markkinoillepääsyn esteiden purkamista. Tilanne ei kuitenkaan ole yksisuuntainen, vaan kehitysmaiden tulee omalta osaltaan osoittaa tahtoa ja sitoutumista kehitykseen.

Ihmisten liikkuminen. Maailmanlaajuisesti katsoen vain pieni osa ihmisistä muuttaa maasta toiseen. Vielä pienempi osa näistä muuttajista muuttaa taloudellisista syistä, syyt liittyvät useammin luonnon- tai poliittisiin katastrofeihin. Ihmisten liikkumisella on kuitenkin suuria vaikutuksia niin lähtö- kuin tulomaissa. Lähtömaat voivat pahimmassa tapauksessa kärsiä maan kehitystä olennaisesti hidastavasta aivovuodosta. Tulomaissa työttömyys ja muu epätoivottu kehitys laitetaan väärin perustein liian usein maahanmuuttajien syyksi. Siirtolaisuuden taloudellista merkitystä kuvaa myös se, että heidän entisiin kotimaihinsa lähettämä rahamäärä on suurempi kuin koko maailmassa annettava kehitysapu. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa ihmisten ei tarvitsisi muuttaa, elleivät he itse sitä tahdo.

Lopuksi asia, jota ei ole mainittu kovin usein, naiset. Lasten haavoittuvuus ja tarve erityiseen suojeluun on hyvin tunnettu ja myös tunnustettu muun muassa ILO:n sopimuksissa. Globalisoituneessa maailmassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota naisten asemaan. Naisille on usein avaimet kehitykseen, naisille vain pitää antaa mahdollisuus käyttää niitä.

Olen edellä maininnut vain muutaman komission työssä tai kuulemistilaisuuksissa esille tulleen teeman. Näitä on paljon enemmän ja uskon, että täällä tulee esille uusia teemoja ja tutummille saadaan lisävalaistusta.

Haluan kiittää Euroopan komissiota tämän tilaisuuden järjestämisestä. Toivotan antoisaa ja tuloksellista seminaaria ja odotan mielenkiinnolla seminaarin tuloksia. Jatkan itse tänään matkaani Tansaniaan, jossa osallistun myös Afrikan alueelliseen globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden dialogiin.