Tasavallan Presidentti Tarja Halosen puhe presidentti Lennart Meren hautajaistilaisuudessa Kadriorgissa 26.3.2006

Kunnioitetut presidentti Lennart Meren omaiset, arvoisa presidentti ja rouva Ruutel, rakas Viron kansa,

syvää surua tuntien olemme kokoontuneet hyvästelemään presidentti Lennart Meren hänen viimeiselle matkalleen. Presidentti Meren perhe on menettänyt rakastetun läheisensä, Viron kansa suuren valtiomiehen, Suomen kansa uskollisen ystävän.

Kaipauksen ja surun keskellä meitä lohduttaa lämmin muisto ainutlaatuisesta ihmisestä, joka ehti tehdä monta elämäntyötä. Lennart Meri oli syvästi ajatteleva humanisti, jonka sydämessä suomalais-ugrilaiset kansat saivat aivan erityisen sijan. Hän teki uupumatta työtä Viron kansan menestyksen ja hyvinvoinnin eteen.

Lennart Meren valloittava persoona ei jättänyt ketään kylmäksi. Meille suomalaisille hän oli kiehtova sukulainen, kosmopoliitti ja taiteilija. Meille hän oli uusi Viro. Lennart Meri oli ihminen, joka pystyi kääntämään elämässään kohtaamansa vaikeudet vahvuuksiksi omassa persoonallisuudessaan ja kannustaessaan kanssaihmisiään. Hänellä oli kyky elää jokaista hetkeä ja saada innostuksellaan ihmiset toimimaan yhteisten päämäärien eteen.

Viron uuden itsenäistymisen hetket toivat naapurimaamme kohtalon entistä lähemmäksi Suomen historiaa. Lennart Meri oli Helsingissä maansa uuden itsenäistymisen hetkellä ja siellä hän ensimmäistä kertaa ajoi ulkoministerinä mustalla autolla Viron sini-musta-valkea lippu liehuen. Me muistamme hyvin hänen tuolloiset sanansa: ”Painauduin autonnurkkaan ja tunsin, mitä merkitsee se onni, että ihminen voi tunnistaa elämänsä onnellisimman hetken vielä ennen kuin se hetki on ohi".

Hüvasti, kallis sõber!
Jää hyvästi, rakas ystävä