Tasavallan presidentti Tarja Halosen juhlapuhe Suomi YK:ssa 50 vuotta -juhlassa Finlandia-talossa 14.12.2005

Suomen YK-jäsenyys toteutui kylmän sodan keskellä, vaikkakaan ei sen aivan vaikeimpina vuosina. Jäsenyyshakemuksemme jätettiin jo syksyllä vuonna 1947, Suomen rauhansopimuksen astuttua voimaan. Jouduimme odottamaan jäsenyytemme toteutumista vuoteen 1955 saakka.

Suomen YK-liitto perustettiin edellisenä vuonna eli 1954. Liiton tavoitteena oli muun muassa tukea Suomen YK-jäsenyyttä. Liiton perusti 15 suomalaista kansalaisjärjestöä. Nykyään jäsenjärjestöjä on noin 70. Valistus- ja tiedotustoiminta, kansainvälisyyskasvatus sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat tärkeitä tehtäviä. Kansalaisjärjestöt tuovat YK:n toimintaan arvokkaan lisän ja parantavat osaltaan YK:n työn tunnettavuutta. Toivottavasti myös yritysmaailma saadaan entistä enemmän mukaan yhteistyöhön.

YK on onnistunut yhdistämään maailman kansakunnat toimimaan vapaan, turvallisen ja tasa-arvoisen maailman puolesta. Olen aina korostanut monenkeskisen järjestelmän välttämättömyyttä ja tärkeyttä. Monenkeskisen sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen – jota YK parhaimmillaan edustaa – edistäminen säilyy jatkossakin Suomen ulkopolitiikan ohjenuorana.

Suomelle aktiivinen rooli YK:ssa on ollut tärkeää jäsenyytemme alusta alkaen. YK-jäsenyys toi ulkopolitiikkamme pysyväksi osaksi monenkeskisen diplomatian, joka sittemmin on muodostunut Suomelle keskeiseksi kansainvälisen vaikuttamisen väyläksi.

Suomalaisten asiantuntemukselle on myös ollut käyttöä järjestön eri toimintalohkoilla. Ajatelkaamme esimerkiksi Sakari Tuomiojan, Helvi Sipilän, Martti Ahtisaaren, Harri Holkerin, Elisabeth Rehnin ja Pekka Haaviston haastavia YK-tehtäviä – unohtamatta lukuisia muita suomalaisia, jotka ovat toimineet maailmanjärjestön erilaisissa tehtävissä.

* * *

YK:n suurimpiin menestyksiin voidaan ilman muuta lukea rauhanturvatoiminta. Vuodesta 1956 lähtien, jolloin ensimmäiset joukot lähetettiin Suezille Lähi-itään, on lähes miljoonan sotilaan, poliisin ja siviilin arvioitu palvelleen YK-operaatioissa ympäri maailmaa. Tehtävät eivät todellakaan ole aina olleet helppoja. YK:ta tarvitaan yhä tänäkin päivänä hoitamaan tätä perustehtävää. YK:n jäsenvaltioiden on tunnettava vastuunsa ja tarjottava YK:lle edellytykset tehokkaaseen rauhanturvatoimintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa jäsenmaiden jatkuvaa osallistumista kriisinhallintatoimintaan ja resurssien antamista maailmanjärjestön käyttöön. Yhä useamman jäsenmaan pitää osallistua taakanjakamiseen.

Olemme Suomessa tottuneet jopa itse kutsumaan itseämme rauhanturvaamisen suurvallaksi, ja ovat sen monet muutkin myöntäneet. Ensi vuonna vietämme YK:n rauhanturvatoimintaan osallistumisemme 50-vuotisjuhlaa. Suezin operaatiosta lähtien Suomi on osallistunut kymmeniin YK:n valtuuttamiin rauhanturvaoperaatioihin noin 47 000 rauhanturvaajan voimin. Rauhanturvatoiminta on edelleen osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. Suomalaisia rauhanturvaajia on tälläkin hetkellä maailmalla eri operaatioissa lähes 800 henkilöä.

Vuosikymmenten kuluessa kriisit ovat saaneet yhä moniulotteisempia muotoja ja operaatioiden luonne on muuttunut yhä vaativammaksi. Osallistumalla sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintatoimintaan olemme mukana ylläpitämässä vakautta ja turvallisuutta maailmassa YK:n peruskirjan hengessä. Pidän tärkeänä laajaa lähestymistapaa konfliktien ehkäisyyn ja hallintaan. Siviili- ja sotilaallinen kriisinhallinta sekä konfliktin jälkeinen jälleenrakennus on kokonaisuus, jossa konfliktin eri vaiheissa on käytettävä tilanteeseen parhaiten soveltuvaa keinovalikoimaa. Meidän on kehitettävä siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan keskinäistä synergiaa ja yhteistoimintaa. Meidän pitää myös varmistaa eri politiikkalohkojen – kuten turvallisuuspolitiikan, kauppapolitiikan ja kehityspolitiikan – yhteensopivuus ja yhdensuuntaiset tavoitteet.

Viime vuosina huomio on kiinnittynyt YK:n ohella myös alueellisten järjestöjen rooliin kriisinhallinnassa. Näenkin tulevaisuuden kansainvälisen kriisinhallinnan luontevana työnjakona sen, että alueelliset järjestöt omalta osaltaan kantavat kortensa kekoon ja tukevat YK:n perinteistä tehtävää rauhanturvaajana. Tämän roolin on jo ottanut muun muassa Euroopan unioni kuten myös Afrikan unioni kasvavalla kapasiteetillaan – molemmat tiiviissä yhteistyössä YK:n kanssa ja ensi sijassa YK:n osoittamiin tarpeisiin.

Kriisinhallinta YK:n toiminnassa pohjautuu tänä päivänä laajan turvallisuuden puolustamiseen. Maailmanjärjestö omaa tarvittavat välineet turvallisuuden ja kehityksen edistämiseen. Rauhantilan saavuttaminen ei yksin riitä. Sodan tai konfliktin jälkeen rauhantila tulee vakiinnuttaa ja rakentaa yhteiskunnan perusta. Tarvitaan demokraattinen ja toimiva valtiokoneisto, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta kunnioittava järjestelmä sekä näitä tukeva taloudellinen ja sosiaalinen yhteiskuntarakenne. YK:n humanitaariset toimet ovat olleet tae sille, että jälleenrakennus on saatu käyntiin monilla konflikti- tai katastrofialueilla. Meillä on oltava jatkossakin valmius tukea ja yhteisin ponnisteluin tehostaa tätä työtä. Kehityksen, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien välistä yhteyttä on vahvistettava.

YK-tasolla uusi kiinnostava vastaus tähän haasteeseen voi olla viime syyskuun huippukokouksen päätöksellä perustettava rauhanrakentamiskomissio. Historia on osoittanut, että karkeasti ottaen puolet kriisistä selvinneistä maista ajautuu viiden vuoden sisällä uudelleen väkivaltaisuuksiin. Tarvitaan elin, jonka kautta tuetaan kriisistä selvinneitä maita kestävään rauhaan ja kehitykseen, osin mahdollisen rauhanturvaoperaation rinnalla ja osin sellaisen jälkeen. Erityisesti haluan korostaa naisten ja tyttöjen asemaa, joka on usein erityisen huono konfliktin jälkeisessäkin tilanteessa. Sen vuoksi ehdotin viime syyskuun YK:n huippukokouksessa, että naisten osallistuminen rauhanrakentamiskomission toimintaan on turvattava. Sukupuolinäkökulma on otettava huomioon yhteiskunnallisessa jälleenrakennuksessa.

* * *

Suomi on yhtenä YK-toimintansa lähtökohtana kautta vuosien korostanut kansainvälisen oikeusjärjestyksen lujittamista. Suuria saavutuksia on Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen, jonka toiminnalle Suomi antaa täyden tukensa. Terrorismin ehkäiseminen on viime vuosina tuonut kansainväliseen järjestelmään uudentyyppisen haasteen, johon joudumme vastaamaan tiiviimmällä yhteistyöllä. YK:lla on tässäkin työssä keskeinen rooli. Tämä ohella on entistäkin tärkeämpää panostaa joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen.

Ihmisoikeussopimukset syntyivät vuosien YK-työn kautta. Ihmisoikeussopimukset ovat laajasti hyväksyttyjä ja ratifioitujakin, mutta meidän on vahvistettava niiden täytäntöönpanoa ja valvontaa sekä ihmisoikeuksien valtavirtaistamista eri politiikkalohkoille. YK:n viime syyskuun huippukokouksessa saimme aikaan päätöksen nostaa ihmisoikeudet YK-järjestelmän toiminnassa YK:n peruskirjan tarkoittamalle tasolle. Tavoitteena on perustaa uusi, pysyvä elin – ihmisoikeusneuvosto – joka korvaisi nykyisen ihmisoikeustoimikunnan. Neuvoston perustamista koskevat neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä. Suomi ja muut EU-maat toimivat aktiivisesti, jotta neuvosto saataisiin pikaisesti perustettua. Naisia tarvitaan tämänkin toimielimen toimintaan.

Yhtä paljon kuin konflikteilta ja pelolta meidän on suojeltava ihmisiä köyhyydeltä. Siinä YK:lla onkin ollut valtaisa tehtävä viime vuosikymmenten aikana. Kylmän sodan jäätyä taakse ja siirtomaavaltapolitiikan purkauduttua, kehitysmaiden ongelmat nousivat YK:n jokapäiväiselle asialistalle. Myös Suomi alkoi kiinnittää huomiota rotusortoa, kolonialismia ja kansainvälistä oikeudenmukaisuutta ja talousjärjestystä koskeviin kysymyksiin. Globaali ajattelutapamme, jota tänä päivänä pidämme itsestäänselvyytenä, on hitaasti kehittynyt vuosikymmenten aikana.

Vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteet ovat syntyneet kehitysmaiden ja teollisuusmaiden yhteistyönä. Minulla oli kunnia toimia YK:n vuosituhathuippukokouksen puheenjohtajana ja olla edesauttamassa yhteisymmärryksen syntymistä.

Kehitystavoitteet ovat kunnianhimoisia ja niiden saavuttaminen edellyttää yksittäisiltä hallituksilta poliittista tahtoa ja vahvaa sitoutumista. Kehitysmaiden on tunnustettava oma vastuunsa, ja kehittyneiden maiden tulee puolestaan tehostaa avunantoaan ei vain määrällisesti vaan myös laadullisesti. YK:n alaiset järjestöt ovat tärkeässä asemassa poliittisten päätösten ja suositusten viemisessä eteenpäin. Niiden voimavaroja ei tule supistaa; niitä tulee vahvistaa.

Suomen hallitus on sitoutunut YK:ssa asetettuun tavoitteeseen antaa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta kansainväliseen kehitysyhteistyöhön vuoteen 2010 mennessä. Tavoite on haasteellinen, mutta hallituksen asettamasta tavoitteesta ei mielestäni saa tinkiä. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet kehitysavun nostamiseen vuoteen 2015 mennessä – vaikkakin uudet ja vanhat maat hiukan eri tavoitteilla. Vanhoja jäsenvaltioita, ja siis myös Suomea, koskee tavoite 0,7 prosentin tason saavuttamisesta.

* * *

Kun pohdin tulevaisuutta ja YK:n roolia, oloni on luottavainen. Maailman johtajat vahvistivat syyskuun YK-huippukokouksessa järjestön perustehtävät kestävän kehityksen, inhimillisen turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi. Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on keskeisellä sijalla. Tuorein esimerkki YK:n alaisen yhteistyön toimivuudesta ovat juuri päättyneen Montrealin ilmastonmuutosta käsitelleen kokouksen tulokset.

Huippukokous antoi myös mandaatin uudistaa ja tehostaa järjestön työtä. YK:n kokonaisvaltainen uudistaminen merkitsee niin turvallisuusneuvoston, talous- ja sosiaalineuvoston ja yleiskokouksen työn tehostamista kuin myös jo edellä mainitsemieni ihmisoikeusneuvoston ja rauhanrakentamiskomission työn pikaista käynnistämistä sekä järjestön hallintoreformin toteuttamista.

YK:n toiminnan tehostaminen on kautta vuosien ollut keskeinen tavoitteemme. Tästä esimerkkinä ovat aiemmat yhteispohjoismaiset reformihankkeet. Näille toimille luontevana jatkona on aktiivinen vaikuttaminen nyt käynnissä olevaan YK:n uudistamiseen. Suomi antaa YK:n pääsihteerille täyden tukensa uudistusten läpiviemiseksi.

Meillä tulee olla rohkeutta astua eteenpäin YK:n kanssa, jonka perusarvot ovat yhä 60 vuoden jälkeen erittäin ajankohtaisia. YK on ainutlaatuinen yhteistyön foorumi. ”Me maailman kansat” on YK:n peruskirjan keskeinen elementti. YK tuo yhteen maailman valtiot niin pohjoisesta kuin etelästä, niin idästä kuin lännestä. Kiihtyvää vauhtia kehittyvä maailma ja tulevaisuudessa toivottavasti reilumpi globalisaatio edellyttävät tiivistä kansojen välistä keskusteluyhteyttä ja valtioiden rajat ylittävää kanssakäymistä.

YK voi auttaa tekemään maailmasta yhteisön, jossa ihmisten on turvallisempi elää. Suomen on oltava aktiivinen ja vastuullinen maailmanjärjestön jäsen. Haluan kiittää pääministeriä, ulkoministeriä, koko hallitusta, eduskuntaa, virkamiehiä ja ennen kaikkea kansalaisyhteiskuntaa ja kaikkia niitä hyviä ja aktiivisia ihmisiä, jotka ovat tehneet tämän kehityksen mahdolliseksi. Arvoisa YK-liitto, kiitos teille tehdystä työstä. Luvatkaamme yhdessä tehdä parhaamme maailman köyhyyden poistamiseksi ja vuosituhattavoitteiden toteuttamiseksi. Meidän on muistettava vanha totuus: maailma ei ole vain peritty isiltämme ja äideiltämme, vaan se on lainassa lapsiltamme.