Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Helsinki Conference 2002 -tapahtumassa Finlandia-talolla 3.12.2002

(muutosvarauksin)

Globalisaatio ja erityisesti sen sosiaalinen ulottuvuus on - kuten saatatte tietää - minua henkilökohtaisestikin hyvin lähellä oleva ajankohtainen asia. Kansainvälinen työjärjestö ILO asetti viime helmikuussa globalisaation sosiaalista ulottuvuutta tutkivan komission, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia yhdessä Tansanian presidentti Benjamin Mkapan kanssa.

Komission jäseniksi on kutsuttu meidän lisäksemme 24 muuta henkilöä, naisia ja miehiä, jotka edustavat mielestäni erinomaisen hyvin erilaisia poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia lähtökohtia ja näkemyksiä globalisaatiosta.

Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission tavoitteena on:

a) Muuttaa keskustelu globalisaatiosta vastakkainasettelusta vuoropuheluksi. Nykyistä keskustelua leimaa polarisoituminen ja kapeiden näkökulmien esittäminen. Tarvitsemme keskustelua, jossa globalisaatiota lähestytään kokonaisvaltaisesti.

b) Esittää toteuttamiskelpoinen visio oikeudenmukaisesta ja kestävällä pohjalla olevasta globalisaatiosta, joka vastaa ihmisten tarpeita. Tavoitteena on globalisaatio, joka on ihmiskasvoisempi, edistää kehitystä, kasvua ja työllisyyttä ja vähentää köyhyyttä. Pyrkimyksenä on siis säällistä elämää edistävä globalisaatio.

c) Tehdä aloitteita ja suosituksia siitä miten edellä mainittu visio voitaisiin toteuttaa. Suositukset olisivat suunnatut globalisaation keskeisille toimijoille: kansallisvaltioille, kansainvälisille järjestöille, yrityksille, ammattiyhdistysliikkeelle ja muulle kansalaisyhteiskunnalle. Suosituksista osa olisi välittömiä ja osa pidemmän aikavälin toimintaa edellyttäviä.

Komissiomme on mielestäni edistynyt hyvin työssään. Olemme kokoontuneet tähän mennessä kolme kertaa eräänlaisiin muutaman päivän miniseminaareihin ja tulleet pitkän matkan yleiskeskustelusta entistä yksilöidympään, fokusoidumpaan ja ratkaisuorientoituneeseen keskusteluun. Tässä tarkoituksessa olemme järjestäneet vuoropuheluja globalisaation merkittävien toimijoiden, kuten Bretton Woods -instituutioiden, Maailman kauppajärjestön WTO:n, monikansallisten yritysten ja ay-liikkeen sekä kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa.

Olemme myös halunneet kerätä mahdollisimman paljon tietoa paikallisista ja alueellisista globalisaation kokemuksista. Komissio on järjestänyt lukuisia kansallisia dialogeja globalisaation vaikutuksista ja vaikuttamisesta siihen. Suomessa järjestimme tällaisen, uskallan sanoa hyvin antoisan, dialogin kolme viikkoa sitten ja viimeisin kansallinen dialogi järjestettiin Kiinassa, jossa olin myös paikalla.

Kansalliset dialogit ovat tarkentaneet kuvaamme siitä, miten globalisaatio ja sen vaikutukset koetaan eri puolilla maailmaa ja toisaalta, mitä odotuksia ihmisillä ja eri yhteisöillä on globalisaation hyvien puolien edistämiseksi ja ongelmien vähentämiseksi.

Globalisaatiota koskevassa keskustelussa tulemme vääjäämättä, niin kuin tässäkin tapahtumassa olette tulleet, kysymykseen globalisaation ja demokraattisen päätöksenteon suhteesta. Voitaneen sanoa, että globalisaation hallinta (Global Governance) eli globalisaation moniin voimiin vaikuttaminen on laajasti hyväksytty yhteinen tavoite. Vaikuttamisen kohteista ja keinoista ollaan kuitenkin useampaa mieltä ja se on alue, jossa meidän tulisi löytää - keskustelujen kautta - nykyistä suurempi yhteisymmärrys.

Globalisaation vaikutukset tuntuvat tavallisen ihmisen elämässä tässä ja nyt ja ovat siten eräällä tavalla paikallisia. Vaikutusten syyt ovat kuitenkin monesti kaukana oman asuinyhteisön tai jopa maan rajojen takana. Onneksi nykymaailmassa demokratia toimii parhaiten nimenomaan paikallisella ja kansallisella tasolla. Kansan valitsemien edustajien valtuutus on selkeä. Kansanedustajilla on myös välitön vastuu omille valitsijoilleen, mitä avoin tiedonvälitys edelleen vahvistaa. Maailmassa kaikki ei ole kuitenkaan hyvällä tolalla, vaan kansallisessa ja paikallisessa demokratiassa on paljon puutteita, joita ei voi ohittaa.

Ylikansallinen päätöksenteko on yleensä sinänsä demokraattisesti valittujen kansallisten hallitusten ja muiden toimijoiden yhteistä päätöksentekoa, joka on kuitenkin etääntynyt kansalaisesta eli äänestäjästä usein liian kauas. Kuvaava esimerkki tästä on Euroopan parlamentin vaalit, joiden osanottoprosentti jäi viimeksi vuonna 1999 järjestetyissä vaaleissa joissakin jäsenmaissa vain 30 prosenttiin tai jopa alle, vaikka kaikissa 15 EU:n jäsenmaassa äänestysprosentti kansallisissa vaaleissa on voinut nousta helposti yli 70 prosentin. Ylikansallisen päätöksenteon legitimiteetti on jäänyt ilmeisen vaillinaiseksi.

On selvää, että ihmiset haluavat vaikuttaa kaikkiin niihin asioihin, jotka vaikuttavat heidän omaan elämäänsä. Tämä mahdollisuus pitää turvata. Meidän on löydettävä uusia väyliä ja keinoja kansalaisten vaikuttamisen, demokratian lisäämiseksi globaalissa päätöksenteossa. On kuitenkin ehkä paradoksaalistakin, että ylikansallisen demokratian rakennustyön on lähdettävä paikallisen ja kansallisen demokratian vahvistamisesta ja kehittämisestä.

Kansallisten edustajien vastuullisuutta valtioiden välisessä yhteistyössä ja kansainvälisissä järjestöissä on avattava ja tarvittaessa lisättävä niin, että kansalaiset ymmärtävät nykyistä paremmin ylikansallisella tasolla tehtävän päätöksenteon sisällön ja muodot. Samalla syntyy luonnostaan tarve vaikuttaa tähän päätöksentekoon demokraattista tietä, johon on myös annettava mahdollisuus.

Yhdistyneet kansakunnat ala- ja erityisjärjestöineen ovat globalisaation hallinnan keskipisteessä. YK-järjestelmää tulee käyttää porttina globalisaation kehittämiseksi vastaamaan paremmin ihmisten tarpeita. Pääsihteeri Kofi Annanin aloittamat järjestöjohtajien kokoukset ovat merkittävä askel toiminnan koordinoinnin lisäämiseksi.

YK-järjestelmän lisäksi huomio on kohdistettava kaikkiin kansainvälisen tason toimijoihin. Samalla on myös arvioitava luovan kriittisesti niitä nykyisiä politiikan välineitä, joilla olemme pyrkineet hallitsemaan kansainvälistä kehitystä. On käytävä läpi olemassa olevat rakenteet ja sen jälkeen katsottava, miten pitkälle meidän pitäisi edetä uusien toimijoiden ja toimenpiteiden esittämisessä. Ei ole syytä lähteä merta edemmäksi kalaan eikä naulita tavoitteita dogmaattisesti.

Tässä suhteessa keskeisiä haasteita ovat taloudelliset kriisit. Vaikka kansainvälisen yhteisön toiminta poliittisissa kriiseissä ei ole lähestulkoonkaan täydellistä, meillä on kuitenkin jonkinlainen yhteisymmärrys kriisien ennaltaehkäisemisestä, akuutin kriisin hoitamisesta sekä jälkihoidosta. Kun kyseessä on taloudellinen kriisi, kansainvälinen yhteisö on enemmän ymmällään. Tämä saattaa johtua osittain siitä, että taloudessa on paljon enemmän yksityisiä toimijoita, joilla on omat intressinsä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että miljoonien ihmisten elämää järkyttäneitä talouskriisejä on aivan liikaa. Meidän, kansainvälisen yhteisön, pitäisi pystyä toimimaan paremmin.

Keskeinen kysymys on, miten yhdistää kannustus ja kritiikki eri maissa ja maanosissa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseksi. Pitäisikö näiden päämäärien olla tuen edellytys, vai päästäänkö näihin päämääriin tuen avulla? Meillä Suomessa on tapana sanoa puolileikillään, että kehitysapumme ehdot parhaiten täyttävä maa on Ruotsi. Tilanne on varmasti tuttu myös monissa muissa maissa.

Nähdäkseni demokratia, ihmisoikeuksien kunnioitus ja oikeusvaltioperiaate ovat modernin valtion kulmakiviä. Samalla näiden kaikkien arvojen edistäminen on äärimmäisen tärkeä, mutta vaikea prosessi. Mikään maa ei ole tässä suhteessa täydellinen. Jokaista hallitusta, joka aidosti tavoittelee näitä arvoja, kannattaa tukea ja kannustaa. Jokaista askelta taaksepäin kannattaa kritisoida, mutta epätäydellinen tilanne ei saisi koskaan olla syy piittaamattomuudelle.

Tämä tapahtuma on merkittävä lisä prosessissa, jossa me kaikki yritämme luoda parempaa maailmaa. Haluan vielä lopuksi kiittää tämän tapahtuman järjestäjiä. Olette valinneet tapahtumanne aiheeksi tulevaisuutemme kannalta keskeisen aiheen hyvin rakentavalla tavalla jäsenneltynä ja tarkasteltuna. Olette myös onnistuneet saamaan osanottajiksi kokeneen ja osaavan joukon ihmisiä eri puolilta ja aloilta maailmaa. Tiedän, että tämä tapahtuma edistää merkittävällä tavalla globalisaatiota koskevaa keskustelua ja tuo ihmisille lähemmäksi mahdollisuuden säälliseen elämään.

Helsinki-konferenssin internetsivuilta