Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton 18. edustajakokouksessa Japanin Miyazakissa 9.12.2004

Minulle on suuri ilo ja kunnia puhua tässä kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen huippukokouksessa. Kokouksenne edustaa erinomaisesti maailman työtätekeviä ja uskon, että tällä kokouksella on myös mahdollisuus vaikuttaa työelämän asioihin yli kansallisten rajojen.

Minut on kutsuttu tänne ennen kaikkea Kansainvälisen työjärjestön ILOn asettaman Globalisaation Sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission rinnakkaispuheenjohtajana.

Sallikaa minun lisäksi lausua iloni siitä, että voin olla mukana täällä. Arvostan ammattiyhdistysliikkeen työtä demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi arkielämässä. Toimin nuorena yhden jäsenjärjestönne lakimiehenä lähes vuosikymmenen ajan. Olen edelleenkin kiitollinen tuon tehtävän antamasta kokemuksesta.

* * *

Olen tutustunut suurella mielenkiinnolla järjestönne pääsihteerin Guy Ryderin kokoukselle valmistelemaan asiakirjaan, jonka nimi on hyvin ajankohtainen ja liikkeellenne sopiva: Globalising solidarity, solidaarisuuden globalisointi. Mielestäni tässä asiakirjassanne on hahmotettu globalisaation yleisiä vaikutuksia ja haasteita monelta osin hyvin samalla tavalla kuin ILOn asettamassa maailmankomissiossa, jota me Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa johdimme.

Meidän tehtävämme oli kuitenkin jossain määrin laajempi ja sen tavoitteena on osaltaan auttaa Yhdistyneiden kansakuntien Millennium-julistuksen toteutumista. Sen vuoksi oli myös luonnollista, että komissiomme jäsenet edustivat niin monia eri alueita, eturyhmiä ja kokemuspiirejä.

Haluan kuitenkin voimakkaasti painottaa sitä, että työ ja työelämän kysymykset olivat meidänkin komission työssä keskeisellä sijalla. Työ on ihmisille ensisijaisen tärkeä asia ja globalisaatio vaikuttaa voimakkaasti työllisyyteen ja työelämään. Näiden asioiden käsittelyssä työmarkkinajärjestöjä edustavat henkilöt olivat avainasemassa.

Maailmankomissiossa oli edustajia sekä työnantaja että työntekijäpuolelta. Haluankin tässä yhteydessä kiittää Yhdysvaltain ammatillisen keskusjärjestön AFL-CIOn puheenjohtajaa John J. Sweeneyä, Etelä-Afrikan ammatillisen keskusjärjestön Cosatun pääsihteeriä Zwelinzima Vavia heidän arvokkaasta panoksestaan lopulta yhteiseen raporttiin päätyneen komission työssä.

Samoin haluan kiittää Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton edustajia, joita kuulimme marraskuussa 2002 Brysselissä järjestetyssä tilaisuudessa puhumattakaan niistä lukemattomista ammattiyhdistysliikkeen edustajista, jotka monilla eri tavoin olivat mukana prosessin aikana.

Tämän raportin ehdotuksiin yhtyivät myös komission työnantajapuolta edustaneet jäsenet. Tämä vahvistaa uskoani siihen, että työmarkkinaosapuolet voivat niin halutessaan löytää yhteistä pohjaa globaalistuvan työelämän peruskysymysten ja oikeuksien käsittelylle ylikansallisella tasolla. Vetoankin kaikkiin, ettei tätä mahdollisuutta hukata.

Teillä työmarkkinajärjestöillä on luonteva foorumi näiden asioiden käsittelylle: Kansainvälinen työjärjestö ILO. Toivonkin, että kansainvälinen ay-liike tukisi omalla toiminnallaan ja yhteistyökyvyllään ILOn kehittämistä entistä tärkeämmäksi toimijaksi työelämän globaalien kysymysten käsittelemisessä ja ratkaisujen etsimisessä.

Globalisaatio voisi olla suurenmoinen apu kehitykselle, mutta nykyisellään se ei näitä toiveita täytä kuten sekä meidän maailmankomissiomme että teidän pääsihteerinne Guy Ryder raporteissa yhtenevästi todetaan.

Nykyisen globalisaatioprosessin tulokset eivät jakaudu tasapuolisesti eri maiden kesken eikä niiden sisälläkään. Taloudellisesti menestyneissäkin maissa globalisaatio on vaikuttanut haitallisesti eräisiin työntekijöihin ja yhteisöihin. Vaurautta tuotetaan koko ajan, mutta liian monet maat ja ihmiset jäävät paitsi hyödyistä eikä heidän mielipidettään kysytä, kun globalisaatioprosessia muovataan. Työntekijöillä ei ole riittävän voimakkaita vaikutusmahdollisuuksia.

Kansainväliset ammattijärjestöt ovat solmineet yli 30 monikansallisen yrityksen kanssa puitesopimuksia, jotka koskevat yli kolmen miljoonan työntekijän oikeuksia ja työolosuhteita. Se on upea ja kannustava esimerkki siitä, että globalisaation hallinta on mahdollista. Samaa kertoo Euroopan unionin alueella solmitut noin 700 sopimusta eurooppalaisista yritysneuvostoista. On kuitenkin hyvä muistaa, että maailmassa lasketaan toimivan noin 60 000 monikansallista yritystä, joten kannustan täydestä sydämestäni teitä jatkamaan työtänne.

Tiedän, ettei se ole helppoa. Tehtävät ovat kasvaneet ja monimutkaistuneet. Maailmassa on valtava joukko naisia ja miehiä perustellusti sitä mieltä, että globalisaatio ei ole täyttänyt heidän yksinkertaisia ja oikeutettuja toiveitaan saada säällistä työtä ja parempi tulevaisuus lapsilleen. Naiset ja heikosti koulutetut, ammattitaidottomat työntekijät ovat kaikkein haavoittuvimpia, ja hyvin usein kyse on samoista ihmisistä.

Itse asiassa naisten aseman parantaminen työelämässä on mielestäni aivan ratkaisevan tärkeää myös ammattiyhdistysliikkeen oman sisäisen ja ulkoisen uskottavuuden ja koko tulevaisuuden kannalta. Naiset ovat usein vielä alistetumpia ja suojattomampia kuin miehet. Olenkin tyytyväisenä pannut merkille, että kokouksenne asiakirjoissa on tiedostettu naisten aseman parantaminen ja heidän saamisensa sen myötä nykyistä paremmin ammattiyhdistysliikkeen toimintaan. Silloin heidän oma asemansa paranee, mutta samalla myös koko ammattiyhdistysliikkeen yhteinen voima.

* * *

Raportissamme toteamme, että nykyinen globaali epätasapaino ei ole moraalisesti hyväksyttävää eikä se voi johtaa poliittisesti kestävään kehitykseen. Meidän mielestämme globalisaation pitäisi hyödyttää kaikkia maita ja parantaa ihmisten hyvinvointia kautta maailman. Sen pitäisi siis vauhdittaa köyhien maiden talouskasvua ja vähentää maailman köyhyyttä. Se ei saisi lisätä epätasa-arvoa eikä vaarantaa maiden sisäistä sosioekonomista turvallisuutta. Mutta kuinka sitten valjastaa globalisaation tarjoamat mahdollisuudet hyödyttämään kaikkia ja kuinka karsia sen haittapuolia?

Raportissa määrittelemämme ongelmat eivät niinkään johdu globalisaatiosta sellaisenaan, vaan sen hallinnan puutteista. Maailmanmarkkinat ovat kasvaneet nopeasti, mutta niissä taloudellisissa ja sosiaalisissa instituutioissa, joita markkinoiden kitkaton ja tasapuolinen toiminta edellyttää, ei ole tapahtunut vastaavaa kehitystä.

Komissiomme toteaa, että globaalin hallinnan laatu riippuu keskeisesti kansallisvaltioiden käyttäytymisestä. Kansallisvaltioiden sitoutuminen monenvälisyyteen, yleismaailmallisiin arvoihin ja yhteisiin päämääriin, niiden herkkyys ymmärtää oman toimintansa rajat ylittäviä vaikutuksia sekä niiden globaalille solidaarisuudelle panema paino ovat kaikki ehdottoman tärkeitä globaalin hallinnan laatutekijöitä. Samalla kansallisvaltioiden tapa hoitaa omia asioitaan vaikuttaa siihen, kuinka laajalti ihmiset hyötyvät globalisaatiosta ja välttyvät sen kielteisiltä vaikutuksilta.

Demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ja hyvän hallinnon aikaansaaminen on jokaiselle maalle tärkeää. On tärkeä synnyttää talouskasvua, mutta hyvinvoinnin aikaansaamiseksi tarvitaan myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Sijoittaminen koulutukseen tai terveydenhuoltoon parantaa ihmisten elämää, mutta myös maan kilpailukykyä. Siksi voidaan hyvällä syyllä sanoa, että globalisaation haasteisiin vastaaminen alkaa kotoa. Globalisaatioaikanakin ihmiset elävät osana paikallisyhteisöä ja kansakuntaa.

Uskon, että tämä sama arvio paikallisen, kansallisen ja kansainvälisyyden nivoutumisesta toisiinsa pätee myös ammattiyhdistysliikkeeseen. Sekin koostuu itsenäisistä kansallisista järjestöistä, jotka ovat vastuussa omille jäsenilleen ja joiden on ensisijaisesti hoidettava näiden asiat kotimaassa. On selvää, että tämä käy paljon helpommin sellaisissa kansallisvaltioissa, jotka kunnioittavat omien kansalaistensa oikeuksia.

Samalla ammattiyhdistysliikkeen kuitenkin täytyy myöntää, että globalisoituvassa maailmassa kaikkia jäsenten etuja ei enää voida hoitaa vain kansallisella tasolla, vaan yhä enemmän ylikansallisesti ja monenkeskisesti. On myös ymmärrettävä, että toiminnalla omassa maassa saattaa olla merkitystä myös muissa maissa.

Maailmankomissiomme tavoitteena on globalisaatioprosessi, jossa on yleismaailmallisesti yhteisiksi koettuihin arvoihin perustuva vahva sosiaalinen ulottuvuus ja joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja yksilön arvokkuutta. ILOn määrittelemät työelämän perusnormit ovat osa näitä oikeuksia.

Vaadimme myös, että maailmantalouden sääntöjen on tarjottava tasapuoliset mahdollisuudet ja markkinoille pääsy kaikille maille, ja että kansallisten valmiuksien ja kehitystarpeiden moninaisuus on tunnustettava.

Maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden vapautuminen on parantanut mahdollisuuksia tuottaviin sijoituksiin kehittyvillä markkinoilla. Tuotannon globalisaatio on tuonut merkittäviä uusia mahdollisuuksia monen kehitysmaan teollistumisen nopeuttamiselle ja työllistämiselle. Samalla globalisaation voidaan sanoa tuoneen monelle työntekijälle joskus merkittävääkin aineellista etua. Uusien työpaikkojen luominen siinä kuin nykyisten säilyttäminen tai niiden korvaaminen uusilla on varmaankin myös ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena kaikkialla maailmassa.

Pääsihteeri Ryder on raportissaan tälle edustajakokoukselle todennut seuraavaa:

”Ammattiyhdistysliikkeen kannalta on avainkysymys, kuinka kohdata työn kansainvälisen uudelleensijoittumisen usein kovin raa´at realiteetit. Ongelman laajuudesta ei olla yksimielisiä eivätkä sen vaikutukset ammattiyhdistysliikkeelle ole kaikkialla samanlaiset. Lähtökohtana on oltava sen myöntäminen, että liikkeemme kaikinpuolinen koossa pysyminen ja yhdistyminen edellyttävät yleisluontoista yksimielisyyttä niistä perusperiaatteista, joihin maailmantalouden on pohjauduttava."

Ikään kuin vastauksena tähän komissiomme totesi, että kehitysmaiden vientituotteiden markkinoille pääsyä on paljon helpompi parantaa, jos on olemassa tasapainoisempi kestävän globaalin kasvun ja täystyöllisyyden strategia, joka koskee yhtä hyvin kehittyviä kuin teollistuneitakin maita.

Työllisyyden edistäminen olisi selvemmin asetettava kansallisen ja kansainvälisen talouspolitiikan tavoitteeksi. Olisi tarpeen tutkia, mihin toimialoihin globalisaatio eniten vaikuttaa, myönteisesti tai kielteisesti. Ihmiset kokevat globalisaation lähinnä sen työllisyysvaikutusten kautta. Ja niin Etelän kuin Pohjoisen ihmiset oikeutetusti haluavat säädyllistä työtä, jolla elättää itsensä ja perheensä palkansaajana, yrittäjänä tai maatalouden harjoittajana.

Tästä näkökulmasta ymmärrämme myös, että on tarpeen suojata ja edistää työntekijöiden oikeuksia niin teollisuus- kuin kehitysmaissakin, ja tarkoitan painokkaasti: kaikissa maissa. Me emme voi tässä tarkastelussa sivuuttaa mitään maata tai antaa millekään maalle tässä peruskysymyksessä erivapauksia, mutta me voimme yhdessä sopien antaa kehitykselle aikaa.

Paras tapa turvata työntekijöiden oikeuksia on noudattaa ILO:n julistusta työelämän perusperiaatteista ja oikeuksista. Työhön liittyvien perusoikeuksien varmistaminen on paitsi hyvä tavoite itsessään ja olennainen osa tasapuolista kauppaa myös työntekijöille keino saada osansa siitä tuottavuuden kasvusta, johon he ovat olleet vaikuttamassa.

On siis olemassa voimakas tarve uudistaa kansainvälisiä toimintatapoja siten, että ne tukisivat enemmän kasvua, yritysten kehittymistä, köyhyyden vähentämistä, tasa-arvoa ja säällisen työn takaamista kaikille. Nykyisin nämä toimintaperiaatteet korostavat markkinoiden avaamista ja pitävät vähemmän tärkeänä sellaisia tavoitteita kuin täystyöllisyys ja sosiaaliturva.

ILOn maailmankomissio tavoittelee solidaarista globalisaatiota. Meillä on yhteisvastuu globalisaation syrjäyttämien tai heikompaan asemaan asettamien maiden ja ihmisten auttamisesta. Globalisaation tulee auttaa epätasa-arvon voittamisessa sekä maiden sisällä että niiden välillä ja pyrkiä poistamaan köyhyyttä.

Tähän liittyy yksi tämän päivän globalisaation merkittävä ongelma. Vieläkään ei ole olemassa selkeää kehystä ihmisten liikkumiselle yli rajojen. Tavaroita ja pääomaa koskevien tasapuolisten sääntöjen lisäksi on luotava tasapuoliset ihmisten liikkumista koskevat säännöt. Tämä on vaikea, mutta keskeinen asia. Voisiko monenkeskinen järjestelmä, joka hallitsisi ihmisten liikkumisen yli rajojen, tekisi prosessista järjestelmällisemmän ja poistaisi siirtolaisten hyväksikäytön, hyödyttää kaikkia?

* * *

Monet eri tahot toimivat parhaillaan globaalien sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden toteuttamiseksi: kansainväliset järjestöt, hallitukset ja parlamentit, elinkeinoelämä, työntekijät, kansalaisyhteiskunta ja monet muut. Niiden välinen vuoropuhelu ja kumppanuus on olennaisen tärkeä demokraattinen väline paremman maailman luomiseksi.

Te olette tämän kokouksen aikana jo monta kertaa saaneet kuulla, miten suurenmoinen kokemus tämän maailmankomissio oli meille kaikille. Me aloitimme erimielisenä ryhmänä mutta annoimme yksimielisen raportin. Se ei kuitenkaan riitä. Työtä on jatkettava, jotta asiat todella muuttuisivat.

Ehkä tärkeintä on ollut työ, jota olemme tehneet YK:n puitteissa. Järjestimme syyskuussa YK:n yleiskokouksen yhteydessä korkean tason seminaarin otsikolla A Fair Globalization: Implementing the United Nations Millennium Declaration. Tähän tasapuolista globalisaatiota ja Millennium-julistuksen toteutumista käsitelleeseen seminaariin osallistui noin 30 maan valtion tai hallituksen päämiestä ja muita merkittäviä vaikuttajia. Valtaosa seminaarin osallistujista ilmaisi selkeän tuen komissiomme työlle ja raportillemme.

Tansanian ja Suomen aloitteesta YK:n yleiskokous hyväksyi 2. joulukuuta 2004 maailmankomission raporttia koskevan päätöslauselman. Siinä maailmankomission raportti liitetään Millennium-julistuksen tulossa olevaan tarkistukseen ja näin varmistetaan se, että komission päätelmillä tulee olemaan merkitystä maailmanlaajuisen keskustelun kehittymiselle. Tämä on mielestäni varsin huomattava saavutus.

Alueellinen yhteistyö on globalisoituvassa maailmassa entistä tärkeämpää. On myös tärkeää, että alueelliset järjestöt käsittelevät globalisaatiota. Olen tyydytyksellä pannut merkille, että Afrikan unioni on hyväksynyt maailmankomission raportin osaksi omaa työtään. Raportin käsittely on niinikään vireillä Euroopan unionissa, jossa Euroopan komission tiedonanto on hyvin positiivinen ja siinä todetaan raportin antavan paljon aineksia EU:n omaan toimintaan.

Toivon, että niin kansainvälinen ammattiyhdistysliike kuin te kansallisten ammattijärjestöjen edustajatkin voisitte omilla toimillanne tukea ILOn maailmankomission esityksiä. Uskon, että tavoitteemme paremmasta globalisaatiosta on äärimmäisen ajankohtainen ja että se yhdistää meitä kaikkia niin kuin se yhdisti komissiomme niin monia eri tahoja edustavia jäseniäkin.

* * *

Komissiomme totesi, että vahvat työntekijöiden ja työnantajien järjestöt ovat avain hedelmälliseen työmarkkinoiden vuoropuheluun ja samalla globalisaation parempaan hallintaan.

Minä olen täällä sen vuoksi, että teillä on merkitystä. Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälinen liitto voi omilla päätöksillään vaikuttaa siihen, mikä on sen rooli globalisaation hallinnassa. Haasteet ovat, kuten täällä on lukemattomia kertoja todettu, valtavat ja kasvavat edelleen.

Teillä on kuitenkin pitkät kansainvälisen toiminnan ja yhteistyön perinteet. Onhan vanhimmat kansainväliset ammattijärjestöt perustettu jo yli sata vuotta sitten.

Teillä on myös valtava vastuu. Te voitte muovata maailman tulevaisuutta. Teidän edustavuutenne, voimanne ja tukenne kotimaissa ja maailman silmissä riippuu niistä toimintataparatkaisuista, joita te teette. Luotan siihen, että teidän täällä tekemänne päätökset luovat hyvää pohjaa jäsentenne etujen menetykselliselle ja vastuulliselle ajamiselle.