Tasavallan presidentin Tarja Halosen puhe XIX F.I.D.E.-kongressin avajaisissa Helsingissä 1. kesäkuuta 2000

Olen erittäin iloinen voidessani puhua tässä tilaisuudessa, johon kokoontuu suuri joukko Eurooppa-oikeuden asiantuntijoita.

F.I.D.E:llä on jo neljän vuosikymmenen ajan ollut merkittävä rooli yhteisön oikeuden tutkimuksessa ja kehityksessä.

F.I.D.E.-kongressi tarjoaa erilaisen taustan omaaville juristeille hyvän tilaisuuden kokoontua yhteen ja aktiivisesti vaikuttaa Eurooppa-oikeuden kehittämiseen asiantuntevan argumentoinnin ja keskustelun avulla.

Usein on todettu, että yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka erottaa Euroopan unionin muista kansainvälisistä järjestöistä, on sen oma jäsenvaltioita sitova oikeusjärjestyksensä. Tämä pitää todella paikkansa. Yhteisön oikeuteen perustuvien velvoitteiden noudattamista valvotaan. Myös yhteisön oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi on olemassa tehokas järjestelmä.

Yhteisön oikeuden tulkintaan tai soveltamiseen liittyviä uusia ongelmia ilmenee jatkuvasti. Näiden ongelmien analysointi ja olemassaolevan lainsäädännön kritiikki on pääasiassa oikeudellisen tiedeyhteisön tehtävä. F.I.D.E. omalta osaltaan vaikuttaa merkittävästi tähän työhön.

Yhteisön oikeusjärjestyksen merkitys lisääntyy jatkuvasti. Korkeatasoinen lainsäädäntö luo vakaan toimintaympäristön unionin kansalaisille ja talouselämän toimijoille. Unionin laajentuminen edellyttää myös erittäin tehokasta hallintoa ja toimivia tuomioistuimia.

Tässä kongressissa esillä olevista asioista keskityn pääasiassa tuomioistuimen tulevaan arkkitehtuuriin. Haluaisin kuitenkin ensin sanoa muutaman sanan määräenemmistöpäätösten käytön lisäämisestä. Se on yksi meneillään olevan hallitustenvälisen konferenssin avainkysymyksistä. Määräenemmistöpäätösten käytön lisääminen on tarpeen unionin asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi jo nykyisinkin. Muutos on myös tarpeen unionin tehokkuuden ja dynaamisuuden varmistamiseksi unionin laajentuessa. Loputtomat pyrkimykset yksimielisten päätösten saavuttamiseksi laajentuneessa unionissa voisivat vaarantaa yhteisön lainsäädännön selkeyden ja avoimuuden.

Yhteisöjen tuomioistuinten suurin ongelma tällä hetkellä on vireille tulevien asioiden kasvava määrä ja niiden käsittelyyn kuluva aika. Toimiessani aikaisemmin ulkoasiainministerinä minulla oli ilo tavata sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentti Rodriguez Iglesias että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti Vesterdorf useita kertoja, ja tulin hyvin tietoiseksi yhteisöjen tuomioistuimia koskevasta dilemmasta.

Suomen mielestä on tärkeää kehittää yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmää tavalla, joka tukee tuomioistuimen roolia yhteisön oikeuden yhtenäisen soveltamisen ja tulkinnan takaajana. Samalla on tarpeen varmistaa, että yhteisöjen tuomioistuin voi tehokkaasti valvoa unionin toimielinten päätösten laillisuutta. Kansalaisten Euroopassa tuomioistuinjärjestelmän tulee olla tehokas ja avoin ja sen tulee ylläpitää yhteisön oikeuden yhtenäisyyttä. Ennen kaikkea yhteisöjen tuomioistuimilla tulee olla riittävät voimavarat, jotta ne kaikissa tilanteissa selviävät työmäärästään.

On epärealistista ajatella, että pystymme ennakoimaan meneillään olevassa hallitustenvälisessä konferenssissa kaikki tulevaan kehitykseen liittyvät näkökohdat ja yhteisöjen tuomioistuimiin kohdistuvat vaatimukset. Turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, poliisiyhteistyö, yhteisen valuutan käyttöönotto sekä oikeus- ja sisäasioihin liittyvät sopimukset ovat esimerkkejä uusista yhteisöjen tuomioistuinten toimivaltaan kuuluvista asioista. Yhteisöjen tuomioistuimille annetut uudet tehtävät ja unionin laajeneminen yhdessä lisäävät tuomioistuinten työmäärää.

Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää muutoksia tuomioistuimia koskeviin määräyksiin.

Kiireellisin toimenpide tällä hetkellä on lisätä joustavuutta niin perustamissopimuksen tasolla kuin myös tuomioistuinmenettelyssä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö nyt tai myöhemmin olisi myös tarpeen tehdä tuomioistuinjärjestelmän rakennetta koskevia muutoksia. Tällaisia muutoksia ei kuitenkaan voida toteuttaa ilman perusteellista valmistelua ja harkintaa. Ratkaisujen löytämisen kannalta täällä lauantaina käytävä keskustelu on erittäin tervetullut ja arvokas.

Koska jäsenvaltioiden alkuperäinen päämäärä oli luoda yhteismarkkinat, myös yhteisön oikeus sääntelee suurelta osin kaupallista toimintaa. Kansalaisten Euroopassa tämä ei kuitenkaan riitä. Kuten Amsterdamin sopimus ja Tampereen huippukokouksen tulokset osoittavat, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Tämän seurauksena myös perusoikeuksien turvaaminen on tullut ensisijaisen tärkeäksi. Se on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja sen laillisuuden välttämätön edellytys. Tämä tunnustettiin myös Kölnin huippukokouksessa viime vuoden kesäkuussa. Huippukokous oli lähtölaukaus Euroopan unionin perusoikeuskirjan valmistelutyölle.

Perusoikeuskirjan tarkoitus on saattaa perusoikeuksien merkittävyys paremmin unionin kansalaisten tietoisuuteen ja vahvistaa perusoikeuksien ja -vapauksien oikeudellisia takeita. Riippumatta siitä minkälainen oikeudellinen tai poliittinen merkitys perusoikeuskirjalle annetaan, sillä on epäilemättä suuri vaikutus yhteisön lainsäädäntöön samoin kuin siihen tapaan, jolla sitä sovelletaan unionin toimielimissä. Tällainen kehitys on tervetullutta entistä poliittisemman unionin ja tulevan laajentumisen yhteydessä.

Haluaisin korostaa, että tehdessämme perusoikeuksista entistä näkyvämmän osan unionin toimintaa emme saa unohtaa, että perusoikeudet ovat luonteeltaan yleismaailmallisia ja sen vuoksi kaikkien unionin alueella asuvien ihmisten oikeuksia. Unionin perusoikeusluettelon tarkoituksena ei ole millään tavalla puuttua kansainväliseen ihmisoikeusjärjestelmään tai sekoittaa sitä.

Suomi on unionin jäseneksi liittymisestään lähtien puhunut sen puolesta, että yhteisö liittyisi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Se, että Euroopan unioni on laatimassa omaa perusoikeuskirjaansa, ei ole muuttanut Suomen kantaa. Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyminen ja perusoikeuskirjan laatiminen tulisi nähdä toisiaan täydentävinä toimenpiteinä, eikä toisensa poissulkevina vaihtoehtoina, kun unionin ihmisoikeussitoumuksia pyritään vahvistamaan.

Olen erittäin iloinen saadessani toivottaa teidät lämpimästi tervetulleiksi 19. F.I.D.E.-konferenssiin Helsinkiin. Helsingin valitseminen kokouspaikaksi antaa suomalaisille tiedotusvälineille ja kansalaisille mahdollisuuden kiinnittää huomiota yhteisön oikeuden merkitykseen ja kehitykseen sekä sen yhdenmukaisen soveltamisen tärkeyteen.

Laillisuusperiaatteen kunnioittaminen on oleellista demokratian ja taloudellisen kehityksen edistämiselle. Yhteisön oikeus ja sen yhdenmukainen soveltaminen jokaisessa unionin jäsenvaltiossa tekevät laillisuusperiaatteesta yhteisön erottamattoman osan.

Toivon kongressille mitä parhainta menestystä.